Jestas, pilvistä!

Viimeinen päivä Sanremossa valkeni yllättävän viileänä, tuuli oli kai viilentänyt ilmaa. Eilen illalla piti pestä vähän pyykkiä, että puhtaita alusvaatteita riittää viimeisille päiville. Yllättäen pyykit eivät olleetkaan kuivuneet parvekkeella, vaikka yöllä oli niin kova tuuli.

Viereisen huoneen porukka tuli viimein puolen yön kieppeillä ja sulki paukuttavan oven. Mutta sitten aloittivat  muuten vaan metelöimään, televisiota huudatettiin ja nauraa kiherrettiin. Mulla oli korvatulpat ja lapset olivat jo ehtineet nukahtaa, joten meitä ei häirinnyt, mutta O oli vähän valvonut.

Ilma lämpeni, kun aurinko tuli pilvenhattaroiden takaa näkyviin, ja tavoistamme poiketen ;-) mentiin altaalle heti aamupalan jälkeen. Vielä siellä on jaksettu puljailla, vaikka kyllästymisen merkkejä onkin ollut nähtävissä. Ja aika rauhassa on saatu myös uida. Lisäksi tämä on paras allas, mitä meidän lomareissuilla on ollut missään. Lämmintä vettä, riittävän iso ihan oikeaan uimiseen sekä hyppypaikka. Yleensä altailla ei ole hyppypaikkaa, eikä reunoilta saa hyppiä. Kuitenkin kaikki hyppivät, ja siksi mekin lopuksi annetaan lapsille lupa, vaikka se on kielletty. Ja Ranskassa muutama vuosi sitten kävi vielä niin, että me oltiin sitten ainoat, kenen hyppimiseen puututtiin. Epäreilua epäreilua.

Muuten ei ollakaan tänään tehty mitään kertomisen arvoista. Lököilty huoneessa ja tavoistamme poiketen oltu myös iltapäivällä altaalla. Taivas menikin ihan kokonaan pilveen joskus kolmen maissa, ja altaalla oli vieläkin vähemmän porukkaa. Lämminhän täällä on, vaikka aurinko ei paistakaan.

O pesi vielä muutamat sukat, kun niistä uhkasi tulla pulaa. Täällä on kuitenkin niin kostea ilma, että vähän epäilyttää, ehtivätkö ne kuivua huomisaamuun mennessä. Vähän joudutettiin kuivumista hiustenkuivaajalla.

Illalla meinataan syödä hotellilla ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa. Tämä on ollut tosi kiva hotelli. Pieni, yksitysesti omistettu ja pieteetillä hoidettu. Pyyhkeet vaihdetaan joka päivä ja lakanat joka toinen. Henkilökuntaa on niin että päät yhteen kolisee, ja aamupala on hyvä ja monipuolinen. Kahvit ja teet tuodaan pöytään. Miinuspuolina voisi mainita pitkähkön matkan Sanremon keskustaan, muovimukit huoneessa sekä äänieristyksen. Kiva, kun on ollut myös parveke, sieltä on komeat näkymät päivällä merelle ja illalla kaupungin valoihin.

V on jo vähän puhunut, että voisi lähteä kotiin. S ei lopettaisi reissaamista vielä. Tänään ruvettiin räknäämään kotiinpaluupäivää, ja se onkin tiistai eikä keskiviikko, niin kuin muistelin.

Taistelua tylsyyttä vastaan...

Ne intialaiset lähtivätkin kaikki pois heti aamulla. Kun mentiin aamupalalle, niin siellä oli niin kuin olisi heinäsirkkaparvi puffetin putsannut. Osa intialaisista rohmusi vielä jotain pöydistä matkaevääksikin...

Aamiaisen jälkeen mentiin taas rutiininomaisesti altaalle. Lapset pulikoivat aikansa, kunnes S:lle tuli taas nälkä (niin kuin aina pari tuntia aamiaisen jälkeen) ja V sanoi, että uiminen on tylsää. Kieltämättä tämä yhdessä paikassa oleminen alkaa vähän maistua puulta. Hyvä lopetella lomaa siihen, että alkaa jo vähän tympäistä.

Venyskeltiin aikamme hotellilla ja mietittiin, mitä tehtäisiin. Sitten ajateltiin lähteä bussilla ajelemaan toiseen suuntaan kuin yleensä, Taggia-nimiseen kylään. Hotellimies sanoi, että ne bussiliput eivät riitä Taggiaan asti, niin jäätiin heti seuraavassa kylässä pois. Ajatus oli mennä syömään, mutta sielläpä ei ollutkaan yksikään ruokapaikka auki. Pakko oli se viimein uskoa, kun yksi tarjoilija sanoi, että ehkä pikaruokaa voisi jostain saada, mutta oikeaa ruokaa ei ennen viittä (kello ei ollut kolmeakaan vielä).

Matkattiin sitten samoilla lipuilla Sanremoon, siellä on paljon ruokapaikkoja, jotka piutpaut välittävät italialaisista ruoka-ajoista. Syötiin ja käytiin sen jälkeen katsomassa pari puistoa. Hirmuisen iso puu löydettiin.

Lisäksi nähtiin aika jättimäinen kanto, millähän vehkeellä se puu on kaadettu??

Tällä reissulla ei oltu vielä syötykään jätskiannoksia, puistoreissun jälkeen korjattiin tilanne. Etsittiin kahvila, tilattiin pöytä koreaksi ja nautittiin jätskejä ja juomia.

Ajeltiin bussilla hotelliin ja vaihdettiin vähän uimakampetta päälle, koskapa meininki oli lähteä niitä aaltoja katsomaan. Jo bussimatkalla huomattiin, että aallot ovat vieläkin kovemmat kuin eilen, ja meidän piti vähän valikoida reittiä rannalle, että ei jo matkalla olisi kastuttu ihan märäksi.

Lapset innostuivat melskaamaan aalloissa, onneksi aallonmurtaja vähän pienensi aaltoja, muuten aallot olisivat olleet varmasti parimetrisiä.

Aallot löivät aallonmurtajan yli. 

Hiekkarannalla aallot toivat hiekkaa tullessaan hirveät määrät, ja kivisellä rannalla kävi hirveä kolina, kun kivet siirtyilivät aaltojen mukana (tässä video vähän kuvaa antamaan).

Hotellissa naapurihuoneesta kuuluu säännöllinen pauke, kun parvekkeen ovi on ilmeisesti auki ja tuuli paukuttaa sitä auki ja kiinni.

Tässä vielä auringonlaskusta yksi otos. Varsinaista auringonlaskua ei nähdä täältä, kun vuoret on edessä. Mutta tässä aurinko painuu vuorten taa.

Hotellin aulasta:

Surffikeli

Yllätys yllätys, aamupäivä vierähti taas altaalla... Nyt ei enää saatu nauttia yksityisaltaasta, koska tänne oli tullut pari ruotsalaisperhettä, jotka tulivat myös sinne. Lisäksi siellä oli muutama muukin ihminen. Juuri kukaan ei käy suihkussa ennen uimista, mikä  on ällöä. Kovasti ensin rasvataan ja grillataan hyvä hiki pintaan ja sitten plumpsahdetaan huuhtomaan kaikki uimaveteen...

Me tytöt lähdimme taas Sanremoon jo etukäteen, mentiin vielä vähän kaupoissa kiertelemään. Kyllä on niin kivoja ja edullisia vaatteita, että tekisi mieli heittää koko älä-osta-mitään-elämä romukoppaan. Muutaman t-paidan ostin kuitenkin.

Pojat tulivat uimakamojen kanssa kanssa perässä, ja sitten kävi ilmi, että S:n uikkarin yläosa oli jäänyt hotellille. Piti metsästää uikkari vielä ennen ruokaa. Se olikin yllättävän vaikeaa, ja piti tehdä kompromissi: ei-ihan-niin-mieleinen uikkari + oranssi kynsilakka.

Syötiin hyvät ruuat, lapset söivät ranskalaispizzat:

Mentiin sitten rantaan, ja lapset painuivat mereen. Me aikuistet vuokrattiin pedit ja aurinkovarjo ja yritetiin saada aikamme kulumaan. Kuuma oli, ja hiekkaa joka paikka täynnä. S astui kesken vesisodan meren pohjassa oleviin teräviin kiviin, ja jalkapohjaan tuli kolme haavaa. Taidettiin kaikki tykätä allaselämästä enemmän.

Käveltiin kotiin, ja matkalla huomattiin, että aallot olivat voimistuneet niin, että surffaajat olivat ilmestyneet rannalle. Aallot löivät tosi korkealle, pärskeitä lensi jopa kävelytielle (se oli ehkä 5 metriä merenpinnan yläpuolella). Löydettiin yleinen ranta matkalta, ja minä + lapset mentiin vähän katsomaan aaltoja lähempää. V katsoi niin läheltä, että kaikki vaatteet kastuivat likomäräksi. Tämä ranta onkin niin lähellä hotellia, että jos huomenna on yhtä hyvät aallot, niin illalla voidaan tulla vähän porukalla kastumaan.

Kun tultiin hotelliin, pihassa oli bussi, ja koko hotellin aula oli täynnä intialaisia. Ylittää käsityskyvyn, miten näin pieneen hotelliin edes mahtuu niin iso sakki. Saatiin jonon ohi huoneen avain, ja päästiin huoneeseen. Saattaapi olla altaalla pikkuisen tungosta huomenna.

Ei ole enää viikkoakaan matkaa jäljellä. Aika nopeasti tämä on mennyt, vaikka ne alkumatkan elämykset tuntuvat olevan tosi kaukana menneisyydessä...

Ostoksia

Aamupäivä meni ihan murmelipäivän merkeissä, altaalla oltiin. Se on muuten ihan mukavaa hommaa, mutta rasvaaminen on mälsää. O on vähän sieltä täältä palanut, mutta muut ollaan onneksi vältytty.

Me tytöt suunniteltiin shoppailua iltapäivälle. Ennen sitä nautimme cappucinot hotellilla. Hotellilla päivystää vanhempi pariskunta, joka ilmeisesti on omistajia, tai ainakin ovat olleet. Kummallakaan ei ole oikein mitään ihmeempää hommaa, mutta istuskelevat ja kuljeskelevat yleisissä tiloissa ja vähän tuppaavat puuttumaan henkilökunnan tekemisiin. Tänäänkin vanha pappa tuli kyselemään jotain siltä allastarjoilijalta (ilmeisesti, että mitäs puuhaat), kun se väsäsi meille niitä kahveja. Tarjoilija vastasi ukolle, että "Cappucino". Pappa katseli vielä jonkun aikaa sitä valmistustapahtumaa, kunnes vakuuttui, että poika osaa tehdä cappucinon ja poistui sitten.

Pojat jäi hotellille ja me tytöt lähdettiin kaupunkiin. Heti löydettiin kynsilakkaa sun muuta, ja aikamme kauppoja koluttuamme S osti kaksi toppia, shortsit ja collari-caprit. Minä ostin yhdet shortsit. Nähtiin sillä reissulla myös casino (ei menty sisään).

Jossain vaiheessa pojat liittyvät seuraan (olivat harrastaneet hotellilla lueskelua ja cokiksen juontia). Käytiin syömässä ja käveltiin katsomaan vanhaa kaupunkia, jonne piti kiivetä jyrkkiä ja kapeita kujia pitkin. Oli aika erikoinen paikka, sinne varmaan eksyisi aika helposti. Vanhan kaupungin laelta oli komeat näköalat kaupunkiin ja välimerelle.

Käveltiin vielä rantaan ja suunniteltiin huomiselle iltapäivälle rantaelämää. Löydettiin hyvä yleinen ranta, yritetään ehkä sinne huomenna. Täällä on sekä maksullisia että julkisia rantoja vieri vieressä. Lapset leikkivät vähän rannan leikkipuistossa, ja V:n shortsien reisitaskusta repesi läppä, kun hän hyppäsi keinusta. Yksi mummo oli seurannut tapahtumaa vähän vakavan näköisenä.

Tytöt tulivat bussilla hotellille, mutta pojat halusivat kävellä.

Hotellilla on kiva puutarha. Suihkulähteestä on virinnyt idea, joka pitää ehkä koettaa toteuttaa kotona... Suihkulähteessä on kaloja (mutta tämä ei ole se idea).

Nolo Bici

Aamupalan jälkeen sännättiin taas uima-altaalle. Täällä oli iso turistiryhmä Hollannista (tms.), ja he olivat aamulla lähteneet pois, joten rauhallista oli. Tosin eilenkin aamupäivällä saatiin nauttia ihan yksityisaltaasta, koska väki valui sinne vasta iltapäiväksi.

Uiskenneltiin ja otettiin aurinkoa. Lapset hypppivät pomppulaudalta ja puljasivat niitä näitä, ja minäkin jopa uskalsin hypätä, ja vieläpä pää edellä. Oli aikamoisen valmistelun ja rohkaisun tulos!

Aamupäivällä näytti, että päivästä tulee pilvinen. Sen vuoksi päätettiin, että taidetaan pitää fillaripäivä. Täällä vuokrataan mm. 4 hengen ajettavia riksoja, ja siihen me vähän innostuttiin. Käveltiin lyhyen siestan jälkeen pyörävuokraamoon ja otettiin ajopeli alle. Vuokraamon nimi oli Nolo Bici, ja voisi sanoa, että tässä tapauksessa nomen est omen...

Ajeltiin takaisin hotellin kohtaan (mainitsinko jo, että täällä on tosi hyvä pyörätie, se on kymmeniä kilometrejä pitkä ja tehty vanhan rautatien paikalle) ja O jäi vahtimaan riksaa, me muut mentiin kauppaan eväsostoksille.

Ajeltiin muutama kilometri itään päin, syötiin eväät ja ajettiin sitten takaisin pyörävuokraamoon. Saman ketjun vuokraamoja on täällä useita, ja esitteessä mainostettiin, että pyörää ei tarvitse palauttaa samaan pisteeseen kuin mistä se on otettu vuokralle. Vuokrattiin riksa lähimpänä hotellia olevasta paikasta, ja ajateltiin ajella Sanremoon asti ja palauttaa fillari sitten siellä. Mutta eihän se palautussääntö sitten SITÄ pyörää koskenut. Tinkaamisen jälkeen saatiin kuitenkin tavalliset pyörät tilalle, kun palautettiin riksa vuokraamoon, ne saatiin sitten palauttaa vasta Sanremossa. Oli vähän jännä ajella, kun kypäriä ei ollut, eikä pyörissä ollut jalkajarruja. Paikka, jonne palautettiin pyörät, oli vanhalla Sanremon asemalla, siltä ajalta kun pyörätien paikalla oli ollut junarata.

 Pyöräreissulla kävi sellainen juttu, että jouduttiin ohittamaan samanlainen vehje, kun se ajoi tosi hiljaa. Siinä riksassa oli yhteensä 7 henkeä kyydissä, koska sekä etu- että takapenkille mahtui kolme, joista kaksi polkee ja etukoriin vielä lapsi tai kaksi. No, ohitettiin se porukka ja morjestettiin samalla iloisesti. Hetken päästä takaa alkoi kuulua kirkumista ja naurua, ja sakki veti miljoonaa ohi. Polkivat kuin viimeistä päivää. Nauratti niin ettei meinannut pystyä polkemaan. Sitten ne taas hidastivat, ja jouduttiin könnäämään perässä, kunnes siirtyivät sivuun...

Lisäksi nähtiin outo maanviljelyskone, se veti läpinäkyvän muovin pellolle. Mitähän siinäkin viljellään?? Täällä on selkeästi jo yksi sato korjattu ja toista valmistellaan.

Käveltiin illalla vielä rannalla ja kaupungilla ja syötiin vähän yhdessä pienessä kahvilassa. Sitten hurautettiin bussilla hotelliin. Bussi on vähän kallis peli täällä, ainakin matkaan suhteutettuna. Yksi lippu maksaa 1,50 ja lastenkin pitää maksaa sama taksa. Lippu on voimassa 90 minuuttia, eli käytännössä pitää ostaa uudet liput, jos menee kaupunkiin käymään ja meinaa palata bussilla takaisinkin. Itse matka kestää alle 10 minuuttia.

Tässä vielä kuva välimerestä.

Altaalla

Ollaan pidetty allaspäivä. Hotellissa on tosi kiva uima-allas, siinä on hyppylautakin. Lapset ovat hyvin viihtyneet vedessä, varmaan 4 tuntia tänään ovat uineet. Keskipäivän kuumimpaan aikaan allas on kiinni (ainakin periaatteessa), mutta se aika hyödynnettiin siestailemalla, ja lapset pelasivat pingistä.

Vieressä on supermarketti, ja haettiin sieltä vähän eväitä, kun tässä ei ole kuin hotellin ravintola lähellä. Siellä taas on aika suppea ruokavalikoima (mutta aamupala oli kyllä hyvä). Siestan jälkeen uitiin taas, mutta nälkä alkoi vaivata oikein kunnolla, ja lähdettiin käymään San Remon keskustassa. Sinne pääsee bussilla, ja busseja menee monta kertaa tunnissa. Hurjaa vauhtia päästeli bussi.

San Remo on hieno paikka. Käytiin syömässä, ja käveltiin rannan tuntumassa kulkevaa kävely/pyörätietä takaisin hotelliin. Ensin tuntui aika pitkältä, mutta sitten tajuttiin, että eihän se ole pituudeltaan kuin Kulmatien lenkki... Pyörätie on kymmeniä kilometreja pitkä, vuokrataan ehkä joku päivä fillarit...

Täällä hotellissa saisi vaihtaa Liiroja, huoneessa olevassa ohjelapussa sanotaan niin. S on hinkunut jo monta kertaa, että mennään vaihtamaan.

Kirjakriisi on väistynyt. Kirjojen hovihankkijamme lähetti muutaman kirjan tänne postissa, kiitos! Italian posti oli epäluuloisuuksissaan avannut paketin, saimme kirjat perille ilman pakkausta...

San Remossa

Tänään on kyllä ollut pitkä ja raskas päivä. Aamulla noustiin ajoissa, ja mentiin aamupalalle heti, kun se oli valmis. Nopeasti syötiin ja painuttiin puolijuoksua asemalle. Vaikka aamulla ei vielä kovin kuuma ole, niin ehdittiin hyvät hiet saada pintaan, kun tavaraakin on niin paljon. Asemalla sitten huomattiin, että juna olikin myöhässä, mutta eipä näistä koskaan tiedä.


Matkattiin paikallisjunalla Pisaan, jätettiin tavarat säilytykseen ja lähdettiin kävelemään Pisan tornille. Matkaa oli ehkä reilu puolitoista kilometriä.

Torni oli vino. Vinompi kuin mitä kuvista antaa ymmärtää, jostain syystä kamera korjaa "asentoa" jopa ihan suoraksi. Torni oli myös tosi hieno, olisi vaikka ei olisi vinokaan. Marmoria.

Meillä oli ihan hyvin aikaa ennen seuraavan junan lähtöä, ja torni oli nopeasti katsastettu, kun ei nyt lähdetty sinne kiipeämään. Pisassa on myös aika kätevästi järjestetty turistin asiat siinä melessä, että samalle aukiolle oli kerätty muitakin nähtävyyksiä, joten turistikierros ei siis tällä kertaa vienyt paljoa aikaa.

Käytiin vähän syömässä ja käveleskeltiin Pisan kävelykatua takaisin asemalle. Matkalla ostettiin S:lle olkihattu katukauppiaalta (tai kyläkauppiaalta, niin kuin S sanoo). Lisäksi käytiin yhdessä tavaratalossa. Täällä on hyvät alennusmyynnit, ja kivoja vaatteita. S osti shortsit.

Varsin italialainen katunäkymä.

Genovaan menevä juna oli aluksi puolityhjä, ja saatiin tavaratkin yllättävän helposti aseteltua (nyt ymmärrän, miksi Interraililla suositaan rinkkoja - sillä tavalla varmistetaan, että yksittäisestä laukusta ei tule niin painava, ettei sitä jaksa nostaa junan hyllylle säilytykseen...). Viereisessä loossissa istui brittiperhe, joka kaivoi heti junaan tultuaan eväät esille: hajujuustoa ja keksejä.

Matkalla ohitettiin mm. Carrara ja nähtiin marmorivuoret. Sieltä sitä kiveä varmaan Finlandia-taloonkin roudataan.

Genovassa vaihdettiin junaa, joka oli sekin vähän myöhässä. Tällä kertaa paikkaliput olivat kuuden paikan osastoon, jossa istui kaksi ehkä brittiä tai amerikkalaista turistia. Nuo vaunuosastot ovat siinä mielessä mälsiä, että isoille laukuille ei ole kunnolla paikkoja, jouduttiin ottamaan isoin kassi jalkoihin ja vähän puuduttiin matkalla.

Mitään käsitystä ei ollut siitä, missä vaiheessa San Remon pysäkki tulee, ja kellon mukaan tähdättiin ovelle. Kuulutuksista ei saanut oikein selvää, kun ei tiennyt, onko puhe jotain italiankielistä selostusta vai paikkakunnan nimiä... Junahan oli tietysti jätättänyt lisää, eikä aikataulun mukaan tuleva pysäkki ollutkaan meidän. Siinä sitten oltiin tien tukkona isojen pakaasiemme kanssa. Seuraavakaan pysäkki ei ollut vielä San Remo. Hyvin pystyttiin antamaan tietä muuten, mutta yksi itsepintainen mummo halusi välttämättä katsoa, eikö laituri kuitenkin olisi toisella puolella junaa (vaikka matkustajia oli jo jäänyt pois siitä toisesta ovesta). Ei se sitten kuitenkaan halunnut sinne viereisille raiteille hypätä.

San Remon rautatieasema oli tunnelissa, ja toisaalta pieni (vain kaksi raidetta), mutta toisaalta valtavan kokoinen. Ulospääsy oli varmaan vähintään puolen kilometrin pituisen tunnelin päässä, matkalla oli kolme liukuhihnaakin. Lentokenttä tuli mieleen siitä järjestelystä.

Hotelli melkein 4 kilometrin päässä asemasta, joten mentiin taksijonoon. Yhtään taksia ei näkynyt missään, ja yksi mies rupesi soittelemaan autoa paikalle. Taksi tulikin, ja jonossa ollut rouva meni sitä valtaamaan. Samalla aseman ovesta tuli yksi vanhempi nainen, joka meni häsläämään taksille, yritti ilmeisesti puhua itsensä taksiin. Taksikuski ei ottanut kumpaakaan naista kyytiin, vaan sen miehen, joka oli taksin soittanut. Sitten vielä yksi pariskunta tuli marmattamaan sille etuilijanaiselle ja patistivat sitä jonon perälle. Loppujen lopuksi etuilija kuitenkin tunki seuraavaan taksiin sen toisen rouvan kanssa.

Saatiin loppujen lopuksi taksi ja ajettiin hotelliin. Kiva hotelli, mutta lapsia ei taida olla muita kuin meidän - toivottavasti muiden matkustajien hermo kestää ;-). Kello oli aika tarkkaan kahdeksan illalla, kun päästiin huoneeseen, eli kellon ympäri tänään matkustettiin. Mutta ihan mukava asettua vaihteeksi aloilleen pidemmäksi aikaa.

Nyt ei enää jaksa kirjoittaa. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan...