Loppulausunto

Junamatka Milanoon ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan. Meillä oli paikat vaunuun 9, mutta koko vaunua ei ollut olemassakaan, suurin vaununumero oli 8. Selvittelin asiaa, ja siellä oli muitakin, joilla oli sama tilanne. Konnari sanoi vain, että istukaa minne mahdutte. Yksi mies sanoi, että tämä on ihan normaalia Italiassa, että täällä pitää varautua monenlaiseen, ja että tämä on vielä pientä.

No eipä mitään, saatiin itsemme ahdettua istumaan, mutta tavaroille ei tietysti löytynyt järkevää paikkaa. Juna koostui osastoista, joissa oli aina kuusi paikkaa, ja käytävä kulki vaunun toisella laidalla. Lapset ja minä saatiin paikat yhdestä osastosta, ja O joutui istumaan käytävällä taittopenkillä. Tosin kaksi osastopaikkaa menetettiin yhdellä väliasemalla, mutta käytävän taittopenkeillä oli tilaa. Matka kesti vain 1,5 tuntia ja meni muuten ihan hyvin, mutta ravintolakärry ramppasi edestakaisin junassa varmaan neljä kertaa, ja joka kerta piti nostella laukut pois tieltä.

Milanossa jätettiin laukut säilytykseen ja mentiin syömään. Hyvät ruuat syötiin ja lapset otti vielä jälkkärit päälle. Sitten muistin, että en ollut katsonut ollenkaan, mistä terminaalista kone lähtee, eikä mulla ollut mitään lentolippuja olemassakaan. Onneksi isosisko tarkisti asian netistä, ja saatiin sekin hoidettua.

Kentälle mentiin junalla, ja iloinen ylläri oli, että InterRail-liput olivat lentokenttäjunassakin voimassa. Suomalaisia alkoi näkyä jo junassa (tunnistaa yleensä jo kaukaa, vaikkei edes puhetta kuule). Kun juna tuli lentoasemalle, ja ryhdyttiin ottamaan laukkuja telineistä, yksi suomalainen nuori nainen hoputti miestään, että ota nyt ne laukut, vaikka siinä oli ihmisiä vielä edessä omia laukkujaan ottamassa. Mietittiin O:n kanssa, että siinä on nainen, josta tulee ihan pistämätön jonossaetuilijamummo aikanaan.

Lentokentällä jäi aika paljon aikaa kulutettavaksi, ja etsinkin pistorasian, että sain tämän jutun kirjoitettua. Täällä on pistorasioita vain seinien vierellä, ja lattialla pitää istua. Helsingin lentokentällä on tämä pistorasia-asia hoidettu kyllä todella hyvin, siellä pääsee tavallinenkin rahvas pöydän ääreen kirjoittelemaan, ei tarvitse olla lounge-asiakas.

Top-viitoset matkalta:
s:
1. Nolo Bici
2. Serkun luona käynti
3. Glacier Express
4. Eläintarha
5. Bregenzin maauimala

V:
1. Nolo Bici
2. Daavid
3. Bregenzin maauimala
4. Eläintarha
5. Serkun luona käynti

O:
1. Glacier Express
2. Firenze
3. Sanremo
4. Serkun luona käynti
5. Bregenzin maauimala

Minä:
1. Glacier Express
2. Ruoka
3. Sanremon hotelli ja allas
4. Daavid
5. Aurinko

---
Kotona

Aamulla kävin heti kollaamassa tilukset. Nurmikko on varmaan 25 senttiä korkeaa, eikä leikkuri liiku siinä. O vetää sitä nyt trimmerillä alas. Kasvihuoneessa piti tehdä aika työ, että sai vähän selvää, onko mitään satoa tulossakaan. Kurkkuja oli jo ihan syödä asti, ja tomaatteja on jonkun verran, kukkia on paljon. Chiliä tulee reilusti.

Pyykinpesu ja tavaroiden selvittely vienee pari-kolme päivää...

Italialaisen ruuan taivas

Hotellin aamupala oli ihan ok. Siellä tarjottiin myös donitseja, minkä lapset suopeina panivat merkille.

Ensimmäinen turistikohde oli paikallinen akvaario. Pääsylippujonossa yksi musta mies tuli tarjoamaan meille ohuita rannenauhoja - ilmaiseksi, koska heillä on eläinjuhlat tänään. Minulle ja lapsille sidottiin nauhat ranteeseen ja O:lle annettiin pieni norsu. Ilmaiseksi, tietysti, koska oli ne juhlat. Sitten meiltä pyydettiin lahjoitusta Afrikan uhanalaisille eläimille, eurokin kävisi. O lahjoitti sen norsun. Ei meinattu millään päästä eroon siitä miehestä. Mustat miehet hoitavat kaiken katukaupustelun täällä myös. Tarjolla on ehtaa merkkitavaraa Luis Vuittonista Ray Baniin. Iloisina tarjoilevat kaikille ohikulkijoille tuotteita.

Akvaario oli iso ja hieno. Tässä kuvakavalkadi (paljon jäi kuvaamattakin):

Kaloja 

Lisää kaloja 

Rapu 

Meritähti 

Tungos 

Pikkuruinen sammakko 

Tuijotuskisa 

Trooppinen kukka (pensaan yläoksilla oli kolibri) 

Perhonen 

Meduusa 1 

Meduusa 2 

Nemot puskassa.

Akvaarion jälkeen mentiin kahville. Sehän täällä on erityisen huippua, kun kahviloissa ei tarvitse tiskillä jonottaa ja tarjottimien kanssa taiteilla. Senkun vaan istuu pöytään ja tarjoilija hoitaa itse työn. O tilasi cafe americanon, joka on vähän meidän kahvia vastaava. Pöytään tuotiin espresso isommassa kupissa sekä kannullinen kuumaa vettä. Siitä sai laimentaa haluamakseen.

Kahvin jälkeen ajettiin pakollinen turistikierros "Lilliliputtimella". Nimi tulee siitä, kun joskus muinoin jollain reissulla ajettiin vastaavalla junalla, ja sitä kutsuttiin Lilliputiksi. S oli vielä aika pieni, ja muisti nimen väärin: Lilliliputin. Kieros kesti 40 minuuttia, ja oli ihan kiva. Näin lyhyessä aikaa ei millään ehdi kaikkialle, niin onpahan edes vähän laajemmin nähty Genovaa. Samassa junavaunussa istui ranskalainen perhe, joiden pikkupoika imeä lutkutti peukkua koko ajan.

Oltiin saatu hotellimieheltä vinkkejä ruokapaikoista, mutta ei tietysti oikein arvattu, minkä tasoisia ja hintaisia mahtavat olla. Päätettiin kokeilla Eataly-nimistä paikkaa, joka oli rannassa yhden talon ylimmässä kerroksessa. Mikä paikka! Eataly osoittautui kauppahallin ja ravintolan sekoitukseksi, hallipuoli oli kuin Hakaniemen halli + Stokkan herkku + Eat&Joy yhteensä, ja ravintolaruokakin joka hipsterin unelmakamaa.
Ravintolapöydät oli sijoiteltu ikkunan viereen, ja kauppatavarat olivat samassa tilassa osastoittain järjestettynä.

Ruoka oli ihan älyttömän hyvää. Lapset söivät pizzat, O ison makkaran ja tomaatti-basilika-sipulisalaattia ja minä pastapeston. Tosi hyvää, se pesto oikeastaan melkein kilpaili oman tekemäni kanssa... Kattaus oli taattua hipsterikamaa myös.

Kaupassa myytiin kaikkea italialaista: säilykkeitä, pastaa, suklaata, keksejä, leipää, karkkeja, saippuaa, pesuaineita jne. Ostin mm. laventelihajuvettä. Lisäksi siellä oli italialaisia limuja, esim. colaa, joka oli punaista. Hyvää.

Ennen nukkumaanmenoa pitänee vielä käydä jäätelöllä. O lupasi ostaa lapsille kahden pallon jäätelöt jo alkumatkasta, Bregenzissä, jos hyppäävät altaaseen pomppulaudalta. Nyt S pääasiassa on keksinyt useita eri  selityksiä, miksi tähän mennessä ostetut jäätelöt eivät ole vielä täyttäneet tuota luvattua... Eli tämä sitoumus on vielä tänään hoidettava pois. Huomenna noustaan aamupäivästä junaan, ajetaan Milanoon ja sieltä iltakoneella kotiin.

Vielä pari kuvaa Genovasta:

Taas yksi palatsi (satamassa tämä) 

Näköalahissi, made by Kone.

Genovassa

Hyvästeltiin haikeina aamulla Sanremon hotelli (erityisesti aamupala ja uima-allas). Hotellin respa (ehkä omistaja??) kätteli meidät hyvästiksi kahteenkin kertaan tänä aamuna. V on kyllä hokenut koko päivän, että onneksi kohta pääsee jo kotiin. S on taas sitä mieltä, että tästä voisi lähteä nyt Espanjaan ja olla siellä kolme viikkoa.

Tässä pari kuvaa Sanremon rautatieasemalta:

Asema on syvällä kallion sisällä, ja raiteille mennään pitkää putkea pitkin. 

Asemalaituri 

Tavarapaljous.

Matkustettiin kohtuullisen täydessä junassa Genovaan. Hotelli on ihan lähellä rautatieasemaa ja se on hyvin saman tyyppinen kuin Firenzen hotelli: kerrostalon kolmas kerros on otettu hotellikäyttöön. Täällä on kylläkin respa klo 7-24. Saatiin iso huone, tai oikeastaan huoneisto. Siinä on iso makuuhuone, jossa on parisänky ja kaksi lisäsänkyä, ja kylppärin lisäksi vielä oleskelutila, jossa on sohva, telkku ja jääkaappi.

Huilattiin vähän ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Respan setä piirsi meille ystävällisesti kävelyreitin, jolla historiallisen keskustan saa hyvin hanskaan. Lisäksi saimme muutamia ruokapaikkavinkkejä. Genova vaikuttaa vähän likaiselta ja sotkuiselta kaupungilta. Se on Italian tärkein satamakaupunki, ja meno on tainnut olla ainakin vanhoina aikoina aika hurjaa.

Heti hotellin lähellä on iso palatsi, joka toimii nykyään museona. Ei menty nyt sisälle, eikä se itse asiassa ole huomenna auki, mutta ulkopuolikin oli kyllä hieno. Erityisesti pihan pikkukivistä tehty mosaiikki.

Katedraalikin oli hieno ainakin ulkoa, ja kuullema myös sisältä - minä en sinne voinut mennä, koska oli lyhyet shortsit jalassa. Katedraalin ulkopuolella oli munkki, joka leijui ilmassa. Koska kyseessä oli Ihme, annettiin sille rahaa.

Kirkko on niin iso, ettei mahtunut edes kokonaan kuvaan. 

Mentiin respan ohjeiden mukaan Matteottin palatsin etuovesta sisään, aikomuksena oli jatkaa sivuovesta ulos, mutta S:lle tuli veskihätä, ja mentiinkin sitten palatsissa toimivaan museoon. Siellä oli Yves Kleinin näyttely, joka olikin aika tosi kumma. Siellä oli videoinstallaatioita taiteen tekemisestä, ja se oikea taide olikin ehkä se videoinstallaatio eikä se taideteos, jota siinä tehtiin. Yksi taideteos oli isoon saliin tehty ison iso hiekkalaatikon tapainen laatikko, jossa oli koboltin sinistä jauhetta. Oli kesän kulttuuripläjäys siinä.

Kävimme myös palatsin vankityrmissä ja tornissa. Siellä piti pitää kypärää päässä, koska ovet olivat niin matalat.

Matteottin palatsin aula. Aika mittavat pylvät... 

O vankilassa. 

V tornissa

Etsittiin seuraavaksi vuorelle menevää kuljetusta. Olin respan puheista käsittänyt, että se olisi hammasratasvaunu. Löydettiinkin ulko-ovi, ostettiin liput ja paineltiin sisälle. Vaunua ei näkynyt missään, mutta hissin ovet sen sijaan. Ajateltiin, että mennään hissillä sille vaunulle, mutta hissi menikin ihan ylös asti. V sanoi sitten, että siellä alhaalla oli ollut lippujen leimauslaitteet (ei vaan nyt sitten tullut maininneeksi sitä siellä alhaalla...). Ylhäältä oli kyllä tosi hienot näköalat.

Alas tultiin kävellen portaita pitkin (vaikka meillähän olisi siis ollut leimaamattomat liput, että olisi voitu hissilläkin ajaa...)

Minä olen ainakin ihan väsynyt, ja tultiinkin aika aikaisin hotelliin. Eilen illalla syötiin hotellilla illallinen (ja olikin tosi hyvä!), mutta mahan täyteen syöminen illalla on iso virhe unien kannalta. Minä nukuin ainakin tosi huonosti, ja nyt se kostautuu. Kohta pistän pään tyynyyn.

Jestas, pilvistä!

Viimeinen päivä Sanremossa valkeni yllättävän viileänä, tuuli oli kai viilentänyt ilmaa. Eilen illalla piti pestä vähän pyykkiä, että puhtaita alusvaatteita riittää viimeisille päiville. Yllättäen pyykit eivät olleetkaan kuivuneet parvekkeella, vaikka yöllä oli niin kova tuuli.

Viereisen huoneen porukka tuli viimein puolen yön kieppeillä ja sulki paukuttavan oven. Mutta sitten aloittivat  muuten vaan metelöimään, televisiota huudatettiin ja nauraa kiherrettiin. Mulla oli korvatulpat ja lapset olivat jo ehtineet nukahtaa, joten meitä ei häirinnyt, mutta O oli vähän valvonut.

Ilma lämpeni, kun aurinko tuli pilvenhattaroiden takaa näkyviin, ja tavoistamme poiketen ;-) mentiin altaalle heti aamupalan jälkeen. Vielä siellä on jaksettu puljailla, vaikka kyllästymisen merkkejä onkin ollut nähtävissä. Ja aika rauhassa on saatu myös uida. Lisäksi tämä on paras allas, mitä meidän lomareissuilla on ollut missään. Lämmintä vettä, riittävän iso ihan oikeaan uimiseen sekä hyppypaikka. Yleensä altailla ei ole hyppypaikkaa, eikä reunoilta saa hyppiä. Kuitenkin kaikki hyppivät, ja siksi mekin lopuksi annetaan lapsille lupa, vaikka se on kielletty. Ja Ranskassa muutama vuosi sitten kävi vielä niin, että me oltiin sitten ainoat, kenen hyppimiseen puututtiin. Epäreilua epäreilua.

Muuten ei ollakaan tänään tehty mitään kertomisen arvoista. Lököilty huoneessa ja tavoistamme poiketen oltu myös iltapäivällä altaalla. Taivas menikin ihan kokonaan pilveen joskus kolmen maissa, ja altaalla oli vieläkin vähemmän porukkaa. Lämminhän täällä on, vaikka aurinko ei paistakaan.

O pesi vielä muutamat sukat, kun niistä uhkasi tulla pulaa. Täällä on kuitenkin niin kostea ilma, että vähän epäilyttää, ehtivätkö ne kuivua huomisaamuun mennessä. Vähän joudutettiin kuivumista hiustenkuivaajalla.

Illalla meinataan syödä hotellilla ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa. Tämä on ollut tosi kiva hotelli. Pieni, yksitysesti omistettu ja pieteetillä hoidettu. Pyyhkeet vaihdetaan joka päivä ja lakanat joka toinen. Henkilökuntaa on niin että päät yhteen kolisee, ja aamupala on hyvä ja monipuolinen. Kahvit ja teet tuodaan pöytään. Miinuspuolina voisi mainita pitkähkön matkan Sanremon keskustaan, muovimukit huoneessa sekä äänieristyksen. Kiva, kun on ollut myös parveke, sieltä on komeat näkymät päivällä merelle ja illalla kaupungin valoihin.

V on jo vähän puhunut, että voisi lähteä kotiin. S ei lopettaisi reissaamista vielä. Tänään ruvettiin räknäämään kotiinpaluupäivää, ja se onkin tiistai eikä keskiviikko, niin kuin muistelin.

Taistelua tylsyyttä vastaan...

Ne intialaiset lähtivätkin kaikki pois heti aamulla. Kun mentiin aamupalalle, niin siellä oli niin kuin olisi heinäsirkkaparvi puffetin putsannut. Osa intialaisista rohmusi vielä jotain pöydistä matkaevääksikin...

Aamiaisen jälkeen mentiin taas rutiininomaisesti altaalle. Lapset pulikoivat aikansa, kunnes S:lle tuli taas nälkä (niin kuin aina pari tuntia aamiaisen jälkeen) ja V sanoi, että uiminen on tylsää. Kieltämättä tämä yhdessä paikassa oleminen alkaa vähän maistua puulta. Hyvä lopetella lomaa siihen, että alkaa jo vähän tympäistä.

Venyskeltiin aikamme hotellilla ja mietittiin, mitä tehtäisiin. Sitten ajateltiin lähteä bussilla ajelemaan toiseen suuntaan kuin yleensä, Taggia-nimiseen kylään. Hotellimies sanoi, että ne bussiliput eivät riitä Taggiaan asti, niin jäätiin heti seuraavassa kylässä pois. Ajatus oli mennä syömään, mutta sielläpä ei ollutkaan yksikään ruokapaikka auki. Pakko oli se viimein uskoa, kun yksi tarjoilija sanoi, että ehkä pikaruokaa voisi jostain saada, mutta oikeaa ruokaa ei ennen viittä (kello ei ollut kolmeakaan vielä).

Matkattiin sitten samoilla lipuilla Sanremoon, siellä on paljon ruokapaikkoja, jotka piutpaut välittävät italialaisista ruoka-ajoista. Syötiin ja käytiin sen jälkeen katsomassa pari puistoa. Hirmuisen iso puu löydettiin.

Lisäksi nähtiin aika jättimäinen kanto, millähän vehkeellä se puu on kaadettu??

Tällä reissulla ei oltu vielä syötykään jätskiannoksia, puistoreissun jälkeen korjattiin tilanne. Etsittiin kahvila, tilattiin pöytä koreaksi ja nautittiin jätskejä ja juomia.

Ajeltiin bussilla hotelliin ja vaihdettiin vähän uimakampetta päälle, koskapa meininki oli lähteä niitä aaltoja katsomaan. Jo bussimatkalla huomattiin, että aallot ovat vieläkin kovemmat kuin eilen, ja meidän piti vähän valikoida reittiä rannalle, että ei jo matkalla olisi kastuttu ihan märäksi.

Lapset innostuivat melskaamaan aalloissa, onneksi aallonmurtaja vähän pienensi aaltoja, muuten aallot olisivat olleet varmasti parimetrisiä.

Aallot löivät aallonmurtajan yli. 

Hiekkarannalla aallot toivat hiekkaa tullessaan hirveät määrät, ja kivisellä rannalla kävi hirveä kolina, kun kivet siirtyilivät aaltojen mukana (tässä video vähän kuvaa antamaan).

Hotellissa naapurihuoneesta kuuluu säännöllinen pauke, kun parvekkeen ovi on ilmeisesti auki ja tuuli paukuttaa sitä auki ja kiinni.

Tässä vielä auringonlaskusta yksi otos. Varsinaista auringonlaskua ei nähdä täältä, kun vuoret on edessä. Mutta tässä aurinko painuu vuorten taa.

Hotellin aulasta:

Surffikeli

Yllätys yllätys, aamupäivä vierähti taas altaalla... Nyt ei enää saatu nauttia yksityisaltaasta, koska tänne oli tullut pari ruotsalaisperhettä, jotka tulivat myös sinne. Lisäksi siellä oli muutama muukin ihminen. Juuri kukaan ei käy suihkussa ennen uimista, mikä  on ällöä. Kovasti ensin rasvataan ja grillataan hyvä hiki pintaan ja sitten plumpsahdetaan huuhtomaan kaikki uimaveteen...

Me tytöt lähdimme taas Sanremoon jo etukäteen, mentiin vielä vähän kaupoissa kiertelemään. Kyllä on niin kivoja ja edullisia vaatteita, että tekisi mieli heittää koko älä-osta-mitään-elämä romukoppaan. Muutaman t-paidan ostin kuitenkin.

Pojat tulivat uimakamojen kanssa kanssa perässä, ja sitten kävi ilmi, että S:n uikkarin yläosa oli jäänyt hotellille. Piti metsästää uikkari vielä ennen ruokaa. Se olikin yllättävän vaikeaa, ja piti tehdä kompromissi: ei-ihan-niin-mieleinen uikkari + oranssi kynsilakka.

Syötiin hyvät ruuat, lapset söivät ranskalaispizzat:

Mentiin sitten rantaan, ja lapset painuivat mereen. Me aikuistet vuokrattiin pedit ja aurinkovarjo ja yritetiin saada aikamme kulumaan. Kuuma oli, ja hiekkaa joka paikka täynnä. S astui kesken vesisodan meren pohjassa oleviin teräviin kiviin, ja jalkapohjaan tuli kolme haavaa. Taidettiin kaikki tykätä allaselämästä enemmän.

Käveltiin kotiin, ja matkalla huomattiin, että aallot olivat voimistuneet niin, että surffaajat olivat ilmestyneet rannalle. Aallot löivät tosi korkealle, pärskeitä lensi jopa kävelytielle (se oli ehkä 5 metriä merenpinnan yläpuolella). Löydettiin yleinen ranta matkalta, ja minä + lapset mentiin vähän katsomaan aaltoja lähempää. V katsoi niin läheltä, että kaikki vaatteet kastuivat likomäräksi. Tämä ranta onkin niin lähellä hotellia, että jos huomenna on yhtä hyvät aallot, niin illalla voidaan tulla vähän porukalla kastumaan.

Kun tultiin hotelliin, pihassa oli bussi, ja koko hotellin aula oli täynnä intialaisia. Ylittää käsityskyvyn, miten näin pieneen hotelliin edes mahtuu niin iso sakki. Saatiin jonon ohi huoneen avain, ja päästiin huoneeseen. Saattaapi olla altaalla pikkuisen tungosta huomenna.

Ei ole enää viikkoakaan matkaa jäljellä. Aika nopeasti tämä on mennyt, vaikka ne alkumatkan elämykset tuntuvat olevan tosi kaukana menneisyydessä...

Ostoksia

Aamupäivä meni ihan murmelipäivän merkeissä, altaalla oltiin. Se on muuten ihan mukavaa hommaa, mutta rasvaaminen on mälsää. O on vähän sieltä täältä palanut, mutta muut ollaan onneksi vältytty.

Me tytöt suunniteltiin shoppailua iltapäivälle. Ennen sitä nautimme cappucinot hotellilla. Hotellilla päivystää vanhempi pariskunta, joka ilmeisesti on omistajia, tai ainakin ovat olleet. Kummallakaan ei ole oikein mitään ihmeempää hommaa, mutta istuskelevat ja kuljeskelevat yleisissä tiloissa ja vähän tuppaavat puuttumaan henkilökunnan tekemisiin. Tänäänkin vanha pappa tuli kyselemään jotain siltä allastarjoilijalta (ilmeisesti, että mitäs puuhaat), kun se väsäsi meille niitä kahveja. Tarjoilija vastasi ukolle, että "Cappucino". Pappa katseli vielä jonkun aikaa sitä valmistustapahtumaa, kunnes vakuuttui, että poika osaa tehdä cappucinon ja poistui sitten.

Pojat jäi hotellille ja me tytöt lähdettiin kaupunkiin. Heti löydettiin kynsilakkaa sun muuta, ja aikamme kauppoja koluttuamme S osti kaksi toppia, shortsit ja collari-caprit. Minä ostin yhdet shortsit. Nähtiin sillä reissulla myös casino (ei menty sisään).

Jossain vaiheessa pojat liittyvät seuraan (olivat harrastaneet hotellilla lueskelua ja cokiksen juontia). Käytiin syömässä ja käveltiin katsomaan vanhaa kaupunkia, jonne piti kiivetä jyrkkiä ja kapeita kujia pitkin. Oli aika erikoinen paikka, sinne varmaan eksyisi aika helposti. Vanhan kaupungin laelta oli komeat näköalat kaupunkiin ja välimerelle.

Käveltiin vielä rantaan ja suunniteltiin huomiselle iltapäivälle rantaelämää. Löydettiin hyvä yleinen ranta, yritetään ehkä sinne huomenna. Täällä on sekä maksullisia että julkisia rantoja vieri vieressä. Lapset leikkivät vähän rannan leikkipuistossa, ja V:n shortsien reisitaskusta repesi läppä, kun hän hyppäsi keinusta. Yksi mummo oli seurannut tapahtumaa vähän vakavan näköisenä.

Tytöt tulivat bussilla hotellille, mutta pojat halusivat kävellä.

Hotellilla on kiva puutarha. Suihkulähteestä on virinnyt idea, joka pitää ehkä koettaa toteuttaa kotona... Suihkulähteessä on kaloja (mutta tämä ei ole se idea).