Löysä päivä Sumartinissa

Aamulla päätettiin lähteä Bracin saarelle, koska uiminen on vähän rajoitettua. Ennen laivaan menoa löydettiin vielä V:lle uimalakki. Luulisimme, että korvatulpalla ja lakilla saadaan estettyä veden pääsy korvaan.

Laivamatka kesti ehkä puolisen tuntia, kulutettiin se pelaamalla peliä, jossa yksi mietti jotain satu- tai elokuvahahmoa ja toiset esittivät kysymyksiä, joihin piti vastata kyllä / ei. Lapset innostuivat siitä niin, että peliä pelattiin melkein koko päivä...

Tässä muutama kuva laivalta:

 

Laivalla tarjottiin partisaanikokista.

Perillä saarella hokattiin kolme asiaa:

1. Turisti-info oli kiinni (sunnuntai)
2. Ei mitään julkisia kulkuvälineitä
3. Nyt viimeistään harmitti, että molemmilta jäi ajokortit kotiin. Autonvuokraus olisi ollut ainoa järkevä tapa tutustua saareen

 Lompsittiin vähän sinne tänne ja pantiin merkille mm. paikallinen tapa tehdä katto liuskekivestä.

Sitten syömään. O söi jo toisena päivänä peräkkäin jauhelihapötkylöitä, jotka olivat kyllä hyviä, mutta sivuvaikutuksena pitkällinen pahanhajuinen hengitys. Paikassa tarjottiin myös erittäin öljyisiä maalaisranskalaisia. Yäk.

Mietittiin vähän, mitä kannattaisi tehdä - ja oltiin tosi tyytyväisiä, että ei tultu kuitenkaan asumaan tälle saarelle niin kuin alun perin oli meininki. Mihinkä sieltä olisi päässyt?? Ei mihinkään. Se kylä, missä majoitus olisi ollut, oli melkein 30 kilometrin päässä tuosta laivasatamasta.

Etsiydyttiin rantaan ja löydettiinkin kiva paikka. Se oli tosin lyhytaikainen ilo, koska paikallinen johanna tukiainen könysi seuraamme ja rupesi eri kielillä sössöttämään ja hakemaan keskustelua. Siirryttiin kylmästi pois ja asetuttiin muutaman metrin päähän rantakallioille.

Paikallisina nähtävyyksinä voitaneen mainita seuraavat:

 

Kiteytynyttä merisuolaa kallionkolossa.

 

Hienosti hioutuneita kallioita.

 

Useita pieniä rapuja.

 

Sekä merenpohjassa asustava merisiili, jota tässä ollaan menossa syynäämään.

Palattiin kotisatamaan puoli viiden laivalla, käytännössä siis koko päivä meni siellä saarella mitään tekemättä. Kierrettiin Makarskassa nyt kokonaan Sv. Petarin niemi (tosin taas piti pistää lopussa juoksuksi vessahädän takia). O ja S olivat nähneet myös nudisteja, koska siellä on nakuranta.


Lapset kävivät vielä pariin otteeseen hyppimässä trampalla, ja käytiin vielä syömässä huonolla menestyksellä. Kellään ei ollut oikein nälkä, joten tilattiin yksi salaatti ja yksi pizza koko porukalle, ja saatiin vielä puolet pizzasta ottaa dogibägiin. Viinin juonnin olen lopettanut kokonaan, koska se on täällä tosi kallista ja pahaa.

Huomenna tänne tulee EU. Sen tietää siitä, että oluenkin hinta on noussut 20 %.

Hotellihuoneessa on telkkari, mutta ei voida katsoa sitä, koska siitä kuuluu ininä, joka sattuu lasten korviin, mutta me aikuiset ei kuulla sitä ollenkaan.

Parempiakin päiviä on ollut...

Aamulla oli pilvistä ja viileämpää kuin eilen, joten neuvottelun (= pakottamisen ja lahjonnan) jälkeen päätettiin lähteä Botanic Gardeniin. Sinne oli aikamoinen kiipeäminen, koska se oli ihan Biokovo-vuoren alaosan rinteellä. Matkalla oli jonkun verran kiukuttelua ja koiran pelkäämistä, mutta sitten meidän seuraamme lyöttäytyi ystävällinen ja paksu koira. Nimesimme sen Puntukseksi, eli lempinimeltään Puntsiksi. Puntsi seuraili meitä joka paikkaan ja läähätti älyttömästi, koska ilma oli jo taas lämmennyt ja aurinko tullut esille. Mietittiin kovasti, miten voitaisiin saada Puntsillekin vettä, ja viimein älyttiin laittaa vettä muovipussiin. Siitä Puntsi sitten litkitteli.

Botanic Garden sinänsä ei ollut mikään huippumielenkiintoinen, mutta maisemat olivat jälleen kerran upeita. Lisäksi muutamia hienohkon näköisiä kasveja nähtiin, sekä linnoituksen rauniot 1600-luvulta. Myös vanha kirkko löytyi.

 

Tuonne vuoren juurelle on matka...

 

Kaktus kukkii.

 

Näkymä matkan varrelta.

 

Partisaanimuistomerkki

 

Kataja.

 

Linnoitus.

 

Linnoituksen oviaukko

 

Linnoitus sisältä. Takaosassa luola.

 

Kirkko.

 

Komeita marjakuusia. Korkeus varmaan toistakymmentä metriä. Runko on niin paksu, että käsivarret ei yllä ympäri.

 

Kirkonkelloja olisi varmaan voinut soittaa, koska riimut roikkuivat kellosta.

 

Laventelissa on perhosia. Vain yksi osui kuvaan, kun olivat niin levottomia.

Matkalla oli myös pari muuta mielenkiintoista kohdetta.Yksi oli se, että demarit olivat käyneet merkkaamassa reviirinsä betonitiehen ja toinen muurahaisten polku (vähän huonosti näkyy kuvassa...)

Keskipäivällä pidettiin siestaa majapaikassa, ja sitten alkoikin sataa vettä. Päätettiin S:n kanssa lähteä vähän shoppailemaan, pojat jäivät siestailemaan. Mutta melkein kaikki kaupat olivat myös siestalla, joten menimmekin juomaan cappucinot.

Löydettiin sentään ostoskeskuksesta kauppoja ja ostettiin S:lle aurinkolasit (koska istuin rannalla vanhat vahingossa rikki eilen) ja sandaalit. Pojatkin liittyivät seuraan, ja mentiin syömään. Ruuan aikana silmiimme osui Benettonin liike, jossa käytiin tyydyttämässä suurimmat shoppailuhimot. Vaikka tämä ei olekaan mikään muotiblogi, niin tässä kuitenkin päivän ostokset (plus Dubrovnikista ostettu huivi):

V valitteli korvaansa pitkin päivää, joten päätettiin etsiä varmuuden vuoksi lääkäri. Tuli sitten testattua Kroatian julkinen terveydenhuoltokin. Varsin yksinkertaisella byrokratialla (ei ollut meillä edes passia mukana) saatiin diagnoosi, että oikea korva on tulehtunut. Saatiin reseptit antibiotille ja nenäsuihkeelle - sekä sukelluskielto. Jälkimmäinen oli aika kova paikka, ja käytiin ostamassa apteekista lääkkeiden lisäksi silikonikorvatulpat. Nyt pitäisi vielä löytää uimalakki tai panta, että varmasti vesi pysyy korvasta pois. Mutta ainakin yksi vuorokausi pidetään uintivapaata aikaa, eli huomiseksi pitää keksiä jotain muuta... Lääkärissäkäynti maksoi 400 Kunaa, eli n. 60 euroa (koska Suomella ja Kroatialla ei ole mitään sopimuksia), mutta saadaan se varmaan vakuutuksesta pois. Selvisipähän samalla sekin, miksi V on ollut vähän huonolla tuulella pari viimeistä päivää.

Oltiin luvattu lapsille jäätelöannokset palkinnoksi aamun patikoinnista, ja nyt oli vielä tuplasyy, kun tuli tuo korvatulehduskin. Syötiin siis kunnon jätskiannokset, ja V sai otettua heti lääkkeensä. Siitähän se tuulikin alkoi parantua vähitellen.

Kroatia liittyy ylihuomenna EU:n jäseneksi, ja täälläkin valmistellaan juhlallisuuksia. Tänään oli paljon kansallispukuisten tyyppien kulkueita ja jotain kansantanssiesityksiä torilla.

 Palattiin jäätelönsyönnin jälkeen kaupan ja hedelmätorin kautta majapaikalle. Yksi mielenkiintoinen juttu on se, että eilen aamulla isäntä spraymaalasi kyltistä sanan Villa umpeen. Mitä ihmettä se voi tarkoittaa??

Rantahommia

Tänään ei tehty varsinaisesti mitään merkittävää. Aamulla hipsittiin rannalle ja vuokrattiin aurinkotuolit sekä ostettiin lapsille pallo ja snorkkeli. Siinäpä se päivä mennä sutkahti, auringossa kölliessä ja meressä puljatessa. Meri oli varsin tyyni, joten vesikin pysyi kirkkaana. Snorklausmaskilla näki kuulemma hienoja kaloja ja muuta merenpohjan elämää.

Rannalla oli paljon muutakin toimintaa tarjolla. Olisi mm. voinut paraseilata, eli moottoriveneellä ajelutetaan laskuvarjossa roikkuvaa ihmistä. V olisi halunnut mennä, mutta ajateltiin, että muutama vuosi pitää vielä odottaa. Alla olevassa kuvassa varjo näkyy keskellä kuvaa (valkoinen piste).Olisi voinut olla aika jännää...

Oltiin rannalla koko päivä, puoli kuuden aikoihin vasta lähdettiin hipsimään majapaikkaa kohti, ja illalla käytiin syömässä ja kävelyllä Petarin (=Pietari) niemellä. Siellä oli mm. Pyhän Pietarin patsas sekä aitoja, jonne voi kiinnittää rakkauslukkoja. Sitten tuli kova vessahätä, ja piti kääntyä kesken pois, joten ei nähty, mitä siellä vielä olisi ollut... Mutta hienoja mäntyjä täällä on, siellä rannallakin kasvoi tosi isoja mäntyjä, jotka tarjosivat tervetullutta varjoa.

Kotimatkalla käytiin ruokakaupassa ja sitten vielä nähtiin kalajalkahoitola. Se on vähän kiinnostanut, joten menin kokeilemaan. Tuskin tulee mentyä enää uudelleen. Aluksi kutitti ihan älyttömästi, mutta siihen kyllä tottui pikkuhiljaa. Mutta jotkut kalat olivat aika isoja, ja niiden näykkäisyt tuntuivat tosi paljon. Ja muutenkin teki pahaa katsoa, kun kalat olivat kiinni jaloissa - en suosittele ainakaan ötökkäkammoisille!

Majapaikkaan palattua todettiin, että lämmintä vettä ei tule. O kävi urheasti kylmässä suihkussa, mutta sitten S huomasi omistajan pihalla. Juoksin sanomaan asiasta, ja mies tuli katsomaan. Itse oltiin pistetty boileri pois päältä... Wc:n valokatkaisijan vieressä oli katkaisija myös boilerille, mutta eihän me sitä oltu muistettu ;-).

Makarskaan

Aamulla otettiin vielä kaikki irti aamupalasta, koska loppuloman majoitus on huoneisto, eli pitää loihtia itse oma brekkari.

Tilattiin taksi hotellille ja sanottiin, että pääbussiasemalle, kiitos. Siitäpä alkoikin kova tyrkytys, että miksemme menisi samantien taksilla Makarskaan asti, että melkein sama hinta olisi. Vähän arvottiin siinä, mutta auto oli vähän vanha eikä takapenkillä ollut kuin kaksi turvavyötä näkyvissä. Kuski vaan jankkasi, että kyllä sieltä saa kaivettua vielä yhden vyön ja että bussit kestävät tosi kauan, ainakin 5 tuntia. Siinä vaiheessa ruvettiin vähän epäilemään, että taitaa olla myyntipuheita, kun aikataulussa oli 3 tuntia. Kuskin tarjous oli 1200 Kunia, mutta päätettiin kuitenkin mennä bussilla. Hyvä oli, koska bussiliput maksoivat yhteensä vain vähän yli 300 Kunia.

Käytiin kaupassa ostamassa vähän matkaeväitä ja takaisin bussiasemalle kävellessä nähtiin - yllätys yllätys - sama taksikuski, joka oli jonkun toisen miehen kanssa rassaamassa autoaan. Että siinäkin mielessä ihan hyvä, että päädyttiin bussiin

Bussi tuli aika täyteen, mutta täällähän onkin hyvät systeemit, kun lipuissa oli paikat merkittynä.

Maisemat oli matkalla taas aika huikeat, välillä mentiin kiemuraisia vuoristoteitä ja välillä taas läpi alankojen (Etelä-Pohjanmaa keskellä Kroatiaa, sanoi O).

Piipahdettiin välillä Bosnia-Herzegovinassakin, kaksi kertaa tarkastettiin passit matkalla.

Perillä (matka kesti muuten sen aikataulun mukaiset kolmisen tuntia) otettiin itseään innokkaasti tyrkyttävä taksi, ja maksettiin ihan kiskurihinta, 80 Kunaa. Jotain kuski teki mittarille, koska se pomppasi yhtäkkiä 40 yksikköä ylöspäin. Majapaikka on perinteinen yksityinen apartemento, meillä on 3 huoneen huoneisto, jossa on yhteensä 6 sänkyä. Oikein on kiva paikka, vaikka lapset vähän löysivätkin moitittavaa (eivät ole olleet aikaisemmin tämän tapaisessa paikassa). Meillä on iso parveke, josta on merinäköala. Talo on ihan vuoren juurella, mutta kaupunkiin on alle puoli kilometriä matkaa - mennessä alamäkeä ja tullessa ylämäkeä. Ja taksikuski tosiaan huijasi meitä, koska huomattiin syömään mennessä, että bussiasemalle on ehdottomasti alle puoli kilsaa.

Syötiin, käytiin hakemassa uintikamat ja paineltiin rantaan. Hyvä ranta täällä, ja aallot olivat tänään erityisen hyvät. Ei meinattu saada lapsia ollenkaan pois merestä. Mutta huomenna tullaan uudestaan, ja mahdollisesti koko päiväksi.

Rannalla on kaikki tarpeellinen, ravintolat, vessat ym. Ja olut on tosi halpaa...

Illalla syötiin iltapala parvekkeella. Valitettavasti auringonlaskua ei tulla näkemään, koska vuoret ovat edessä.

Ja vielä kuva parista pikkuisesta kujakatista. Niitä täällä piisaa, kulkukoiria ei niinkään.