Viimeistä viedään

Huokaus. Onneton yö minulla, tuli huonot ja lyhyet unet. Muut kyllä nukkuivat tosi hyvin onneksi. Käytiin tänään syömässä hotellin aamupala, ja se oli oikein hyvä. V söi pääasiassa donitseja, ja kun ehdotettiin, että jos jotain terveellisempää, niin otti croissantin. Hedelmistä hotellille lisäpisteet, niitä oli montaa eri sorttia ja olivat tuoreita.

Huilailtiin rauhassa huoneessa, se olisi tarvinut jättää vasta puolen päivän aikaan. Lähdettiin kuitenkin liikkeelle joskus vähän ennen yhtätoista. Suunnitelmissa oli mennä luonnonhistorialliseen museoon, mutta lapset rupesivatkin vastustamaan sitä suunitelmaa. S olisi halunnut vaan "shop centeriin" ja V ei olisi halunnut kävellä museolle asti. Tehtiin kompromissi ja päätettiin lähteä kävelemään sisustustaiteen museolle, koska se oli lähempänä.

Ulkona oli huippuhieno ilma, aurinko paistoi ja oli tosi lämmin. Kuoriuduttiin kaikista mahdollisista päällysvaatteista ja kavuttiin kapeita katuja korkealle vuorelle. Melkein kaikki kadut olivat oikeastaan portaikkoja, koska ne olivat niin jyrkkiä, että muuten liikkuminen olisi ollut ihan mahdotonta.

Mandariineja bongattiin matkalla:

Sisustustaiteen museon pihalla oli hieno näköalapaikka, josta näkyi pitkälle Tejo-joelle ja tietysti myös kaupunkiin.

Museo oli hieno, aika pieni, mutta hienoja huonekaluja. Museon nimi nyt ei varsinaisesti vastannut sisältöä, koska minun ymmärrykseni mukaan huonekaluja näytti olevan oikeastaan vain aika lyhyeltä aikakaudelta, mutta ei se mitään, mukavahan niitä oli katsella. Poislähtiessä minua oikaistiin, että siellä ei olisi saanut kuvata, eli tässä nyt vähän kyseenalaista materiaalia (kun en aluksi tiennyt, että se on kiellettyä...). Kattokruunuja olisi ollut enemmänkin, ja hienoja ja jättimäisiä kaikki.

Tämän kulttuuripläjäyksen jälkeen lähdettiin sitten bussilla sinne shop centeriin, eli samaan Vasco da Gaman ostariin kuin maanantaina. Oltiin luvattu V:lle, että hän saa syödä Kentucky Fried Chickenissä, joten alkajaisiksi syömään. Minä ja S ei haluttu KFC:iin, joten pojat menivät sinne kaksin. Me tytöt valitsimme wokkipaikan, jossa koottiin ruoka valitsemalla ensin nuudelityyppi, sitten siihen lisukkeet (esim. kanaa, possua, parsakaalia, cashewpähkinöitä tms.) ja lopuksi soossi. Sitten nämä tarvikkeet paisteltiin sillä aikaa kun asiakas odotteli tiskillä. Ihan hauska juttu. Hieno keksintö oli myös jonon purku kannettavilla bongilaitteilla. Tarjoilija tuli ottamaan tilaukset jonottajilta, naputti ne laitteeseen ja rekisteröi tilauksen kortille. Asiakas antoi kortin kassalle, ja kassa otti rahat. Wokki oli hyvää ja sitä oli riittävästi (liikaakin).

Kierreltiin kaupoissa parin tunnin ajan, sillä aikaa pojat olivat käyneet Oceanarion ulkopuolella olevassa puistossa. Zaran pukukopissa on Aallon kolmijalkaiset jakkarat.

Väsymys alkaa olla jo melko kestämätön, lapsetkin valittelivat jalkojaan, vaikka muuten ovatkin ihan pirteitä. Pompattiin bussiin ostoskeskuksen ulkopuolella vain tajutaksemme, että bussi menee väärään suuntaan... Eipä tuo haitannut, aikaahan meillä oli yllin kyllin. Ajettiin päätepysäkille paikalliseen lähiöön, jossa bussikuski hätisteli meidät (ihan ystävälliseen sävyyn) ulos bussista. Ehkä kymmenen minuuttia piti odottaa, sitten bussi lähti takaisin päin, ja päästiin mekin keskustaan.

Sää oli muuttunut pilviseksi ja vähän sen myötä viilentynyt. Istahdettiin Praça do Comércion aukiolla olevaan kahvilaan ja tilattiin vähän syötävää ja juotavaa. Nuori tarjoilijapoika toisteli tilaukset moneen kertaan, mutta toi silti S:lle väärän jääteen ja unohti minun portviinini. Sitten tilasin vielä toisen kannun teetä, ja siitä puuttui kokonaan teepussi. Ja vieläpä minun juustotoastini olikin kinkkujuusto. Voi mahoton, mitä homespäitä nämä nuoret tarjoilijat täällä.

Nyt odotellaan hotellilla sopivaa aikaa lähteä lentokentälle. Kone lähtee vasta iltakymmenen jälkeen. Nyt juuri sataa kaatamalla vettä ja äsken ukkosti rymisemällä. Lissabonin lentokenttä on tosi lähellä, varmaan alle kymmenen kilsan päässä keskustasta, ja sinne on hyvät bussiyhteydet. Päätettiin kuitenkin mennä taksilla, jos vettä sataa kovasti, ja sille lapset nyt pitävät peukkuja ;-).

Taitaa tästä joutaa kotiin, kun alkaa vähitellen muistuttaa omaa passikuvaansa...

Kuljeskelupäivä

Tämä perhehuonesysteemi väliovella on ihan mainio. Ensinnäkin meillä on kaksi vessaa ja kylppäriä, joten ilta- ja aamutoimet sujuvat sukkelaan. Toisekseen on erinomaista, että välioven voi laittaa yöksi kiinni. Jos nimittäin teoriassa joku saattaisi viereisessä huoneessa kuorsata, ei se kuitenkaan häiritse toisen huoneen asukkaiden unia. Eli hyvin on taas nukuttu.

Aamupalan jälkeen lähdettiin hipsimään kohti kasvitieteellistä puutarhaa. Vähän se etsitytti, päädyttiin ensin väärälle portille, joka oli lukossa. Kovaäänisen kartanluvun jälkeen löydettiin kuitenkin lopuksi oikeaan paikkaan. Hyvä paikka oli tämäkin käydä, monenlaista puuta ja kasvista nähtiin. Siellä oli myös hieno puro sammaloituneine reunakivineen. Puutarhassa on myös perhostalo, mutta talvisin perhoset eivät ole kotosalla. Tässäpä kuvakavalkadi puistosta:

 Olisikohan tämä pasuuna"kukka"??

 Nämä sienet ovat oikeasti kiviä:

 Mittakaavaa, huomaa V. kuvan alareunassa:

Ja tietysti vielä pakolliset kuvat kummallisista puista:

Puiston vieressä oli luonnontieteellinen museo, arvottiin hetki, olisiko menty sinne. Päätettiin kuitenkin, että kokeillaan huomenna. Nautimme välikahvit ja jatkettiin Eduardo VII:n puistoon. Se oli niin iso, että hyydyttiin kesken (sitä paitsi nähtiin leikkipuisto, ja lapset säntäsivät sinne).

 Tuonne kauas asti olisi pitänyt jaksaa kävellä - ei jaksettu...

 Leikkipuisto:

Nautimme lounaan hyvän palvelun paikassa. Tarjoilija juoksi vähän väliä kyselemässä, onko kaikki hyvin ja haluttaisiko vielä jotain lisää. Oli hyvät ruuat.

Päätettiin pitää siesta vielä, kun voitiin - huomenna huonetta ei enää ole päivällä käytettävissä. Karamellit haettiin siestaa varten, ja O otti peräti pienet unet. Minä en jaksanut siestailla vaan kävin vähän ostoksilla ja käveleskelemässä. Illalla käytiin koko porukka vielä ostoksilla. V osti huomattavan hyödyllisiä mutkapillikapineita ja S rannerenkaita. Minä ostin laukun, O ei ostanut mitään.

Täällä on hienot remontointisysteemit. Huonokuntoiset talot puretaan sisältä ja jätetään vähintään fasadi pystyyn. Sisäpuolelta sitten remontoidaan täysin uudeksi. Niin tämä hotellikin on tehty.

Kiertoajeluita

Aamusella ajateltiin optimistisesti, että aamupalapaikka löytyy helposti, senkun vaan lähdetään lompsimaan ja painutaan sisään yhteen kymmenistä kivoista kahviloista. Eihän se nyt ihan niin helppoa ollut. Olisi voinut olla, jos ei oltaisi oltu niin vaativia... Piti olla kiva, mutta ei turistipaikka. Sisälle piti päästä istumaan, ja tiskissä pitää olla leivonnaisia. Lopuksi painuttiin sisään paikkaan, joka oikeastaan täytti kaikki muut kriteerit, paitsi tuon kivan. Hyvä valinta. Kyllä se tietysti asiansa ajoi, ja olihan siinä vähän ohjelmaakin tarjolla. Paikan vanha omistaja (omistajan oloisia oli kaksi miestä, vanhempi ja nuorempi) haisi väkevästi vanhalle viinalle ja harrasti salajuomista. Emme tiedä, uskotteliko itselleen, että ei juo vai häivyttikö juomisen yleisöltä, mutta näin se kävi: Ottaa oluen kaapista. Pistää sen kassakoneen viereen. Täyttelee vähän hyllyjä. Avaa oluen. Täyttelee hyllyjä ja siivoaa roskia. Kaataa oluen lasiin. Siivoilee ja palvelee paria asiakasta. Juo oluen yhdellä huikalla. Siivoilee. Kaataa lasiin vähän jotain (viinaa??). Täyttelee hyllyjä. Kaataa lasiin lantrinkia. Täyttää sokeripussikipot. Hulauttaa juoman huiviin.Olisi melkein pitänyt vielä illalla käydä katsomassa, mikä meno paikassa oli silloin, mutta ei jaksettu.

Aamupalan jälkeen käveltiin saitsaribussin pysäkille ja kiivettiin kyytiin. Saatiin ihan hyvät paikat yläkerrasta, lapset pääsivät ihan eteen ja minä istuin seuraavaan penkkiin. O istui vähän taaemmaksi, että pystyi ottamaan kuvia. Sadekin oli lakannut ja oli kirkastumaan päin (niin, aamusta vähän tihkutti vettä). Mulla oli kassi viereisellä penkillä, mutta jossain vaiheessa reittiä yksi venäläinen nainen tunki lapsensa istumaan viereeni, vaikka paikkoja oli vaikka muille jakaa. Meidän lasten viereisellä tuplapenkillä (siinä ihan ekoilla paikoilla siis) istui vanhempi pariskunta, jonka nainen ramppasi vähän väliä taaempana ottamassa kuvia. Venäläisten bussiin nousun jälkeen kävikin sitten niin, että kun nainen nousi ylös ja meni ottamaan kuvaa, venäläinen nainen ponkaisi heti ylös ja passitti poikansa naisen paikalle ja istui itse minun viereeni. Mies, jonka viereen poika istui, näytti vähän hämilliseltä, eikä oikein näyttänyt tietävän, mitä pitäisi tehdä. Sanoin sitten sille venäläiselle, että jos nyt kuitenkin antaisivat sen pariskunnan istua vierekkäin ja naisen käydä rauhassa ottamassa kuvia...

Ajettin bussilla luostarille, jossa käytiin ekana päivänä ja jäätiin pois suunnitelmissa bussin ja reitin vaihto. Siihen oli kuitenkin vielä aikaa melkein tunti, joten mentiin kahaville. Näiden cappucino on ihan hirveää sotkua, pitää varmaan siirtyä teen juontiin ihan kokonaan. Leivonnaiset on sen sijaan ihania ja halpoja. Ostin konditoriasta evääksi pari jättimäistä suklaacroissanttia ja kookospullaa, yht. n. 5 euroa. Koko ajan pitää olla laukussa varuilta jotain syötävää, koska sokeritasapainon lasku näkyy aika nopeasti kiukutteluna yhdellä jos toisella...

Seuraava bussi oli pikkubussi, josta onneksi ehdimme saada paikat (ne venäläiset töröttivät siellä jo parhailla paikoilla...). Seuraavalla pysäkillä tulikin vähän kiusallinen tilanne, kun bussi oli jo viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja sinne nousi vielä kaksi naista, joista toinen oli vanhus vaikka millä mittapuulla arvioisi. Kukaan ei noussut antaakseen naiselle paikkaa - eikä mekään sitten, vaikka yritin houkutella S:ää syliin istumaan. Nainen istui viimein bussin sisäportaille. Yritetään perustella itsellemme, että koska kyse oli sight seeingistä, meillä ei ollut velvollisuutta antaa paikkaa vanhukselle, vaikka kyllä käytöstavat olisivat sitä vaatineet...

Tässä täytyy nyt erikseen vielä mainita, että kiertoajelu on ehdottomasti kannatettava juttu millä tahansa kaupunkilomalla. Muuten on tosi vaikea saada mitään käsitystä kaupungista kokonaisuutena, ja paljon asioita jäisi näkemättä. Me ostettiin nyt sellainen yhdistelmälippu, jolla sai matkustaa kahden vuorokauden aikana neljällä reitillä,  ja se oli hyvä ratkaisu. Nähtiin Lissabon eri puolilta, kuultiin nähtävyyksistä, ja tietysti lipuista on sekin hyvä puoli, että niitä voi käyttää "ilmaiseen" liikkumiseen eri kohteiden välillä. Yleensä selostukset on hyviä, ja nyt V osaa jo englantia niin hyvin, että ymmärtää jutut lähes täysin. Pikkubussissa oli vieläpä suomenkielinen selostus tarjolla. Kännykkäkameralla ei kuvia oikein bussista saa, mutta tässä nyt malliksi yksi.

Bussissa kuullun selostuksen houkuttelemana mentiin kiertoajelun jälkeen merenkulkumuseoon (tämä olisi kyllä muuten jäänyt käymättä). Museossa oli paljon laivojen pienoismalleja, kuvia löytöretkeilijöistä ja muuta asiaan kuuluvaa rekvisiittaa. On aika hurjaa ajatella, miten nämä rohkelikot (mm. Vasco da Gama) ovat lähteneet purjehtimaan kohti tuntematonta, ja sitten monta kuukautta purjehdittuaan päätyneet paikkoihin, joihin on sittemmin avattu kauppareittejä. Oman aikansa Steve Jobseja ja Bill Gateseja??

Muutama kuva merenkulkumuseosta:

 Tässä herra de Gama itse:

 Kuninkaan hytti:

 Kuningattaren hytti:

 Joella käytetty soutuvene:

Merenkulkumuseon jälkeen huristelimme taas saitsaribussilla keskustaan. Tarkoitus oli jatkaa vanhaan kaupunkiin saitsariratikalla, mutta se oli juuri mennyt, joten kävelimme. Syötiin keskinkertaisessa paikassa (jonka nuori tarjoilijamies poti ilmiselvää dementiaa) ja etsittiin kaupungilla oleva hissi, jonka tehtävä on helpottaa lissabonilaisten matkantekoa suurien korkeuserojen kaupungissa. Turistit saavat sivutuotteena hyvän nähtävyyden. Paikalliset näkyivät käyttävän julkisen liikenteen kuukausilippua hississä, turistit maksoivat kiskurihinnan 5 e/ suunta. Meillä lysti sisältyi kiertoajelulippuihin (paitsi lapset piti maksaa, koska he pääsivät kiertoajelulle ilmaiseksi). Hissin yläpäässä oli lisää Lissabonia - osa kaupunginosista sijaitsee kukkuloilla - mutta myös näköalatorni. Kiivettiin sinne kapeita kierreportaita, ja V laskeutui myös saman tien alas. Korkeanpaikankammo iski. Olihan se todella korkealla, näköalat olivat tosi hienot.

Kovasti aletaan olla väsyneitä. Käytiin parissa kaupassa, mutta palattiin hotellille hyvissä ajoin. Käytiin vielä "iltapalalla", mutta vain V jaksoi syödä mitään. Juuri nyt kello on täällä vähän yli 21, ja kaikki muut ovat olleet tajut pois jo jonkun aikaa.Torstaista tulee tosi raskas päivä, kun huone pitää luovuttaa, ja kone lähtee vasta myöhään illalla.

O ja S ovat kuvanneet hirveästi matkan aikana. O on ottanut hirmuisesti kuvia nähtävyyksistä. Tuumiskelin vähän, että kuvakirjoihin tulee varmaan pääasiassa valittua kuvia, joissa on ihmisiä - ja mielellään tämän perheen jäseniä. S totesi siihen, että voi vitsi, otin sitten ihan turhaan niistä yksistä venäläisistä kuvia. S käyttää kameraa nimittäin myös kaukoputkena. Zuumaa kauas, ottaa kuvan ja tutkii sitten mitä kuvassa on (nyt piti tutkia, olivatko kaukana näkyvät tyypit niitä bussin venäläisiä...).

Paitsi että portugalilaiset ovat olleet merenkulun saralla hyvin yritteliäitä, he ovat muutenkin viisaita. Ovat mm. keksineet sellaisen loistavan jutun, kuin 2 desin oluen. Niitä tarjoillaan paitsi ravintolassa, myös myydään kaupassa. Passeli annos. Eipä ole Suomessa näitä. On vain mäyräkoiria.

Ylä- ja alamäkeä

Kylläpä nukuttiin koko porukka makeasti. V nukahti eilen jo ennen suihkua, joten hän kävi aamulla valmistamassa kylpyhuoneesta höyrysaunan - mistä S innostui myös samoihin hommiin. En yhtään ihmettele, että sadesuihku kuluttaa vettä enemmän kuin tavallinen. On siellä aika mukava seisoskella.

Löydettiin aamupalapaikka alle korttelin päästä.Syötiin toasteja, paitsi V tilasi ranskalaiset ja kokiksen ;-). Sovittiin sitten, että huomisesta alkaen aamupalalla syödään aamupala-asioita. Minä tilasin vielä lopuksi jättikokoisen suklaacroissantin, täällä on hyvät leivonnaiset.

Aamiaisen jälkeen käytiin ostamassa saitsaribussiliput. Ostettiin neljän linjan kombinaatiolippu, joka on voimassa kaksi vuorokautta. Ajettiin samantien Oceanariolle, joka on kuuleman mukaan Euroopan toiseksi suurin akvaario. Jos suurin on Genovassa, niin ollaan sielläkin käyty, juttua siitä tässä blogissa viime heinäkuulta. Paikka olikin aika hieno. Vaihtuvassa näyttelyssä oli esillä erilaisia kilpikonnia. Niitä mainostettiin katossa roikkuvalla faneeri-kilpparilla (Troijan kilpikonnalla, niin kuin V sanoi).

Akvaariossa oli kilpikonnien lisäksi paljon katsottavaa. Osa kaloista on nähty monessa muussakin paikassa, mutta kyllä minun ehdoton lempparini olivat merisaukot. Ne pötköttelivät altaassaan, ja näytti oikeastaan siltä, että olisivat peräti poseeranneet kameralle. Tässä nyt saukkojen lisäksi muutama muukin otos:

Oceanarion siivoojilla on erikoiset olosuhteet:

Kuva-arvoitus: etsi viidakosta V:

S on helpompi löytää:

Ja vielä sarjassamme kummallisen näköisiä puita:

Oceanarion pihalla oli tosi hieno puisto, jossa oli kaikenlaisia tiedevempaimia, joita sai kokeilla. Siellä oli mm. Archimedeen ruuvi ja tuulimyllyllä toimiva vesipumppu (joka ei kyllä toiminut kun ei tuullut) sekä jättiläiskokoinen kukkopilli. Sillä ei kyllä oikeastaan ollut kukkopillin kanssa ollut mitään muuta tekemistä kuin ääni, joka tuli, kun vempainta pumpattiin ylös ja alas.

Sitten meihin iski hurja shoppailuhimo (kun kerta oli maanantai ja museotkin kiinni). Ostoksille matkustettiin köysiradalla. Tungosta ei ollut, niin kuin ei ole tähän mennessä ollut missään. Saatiin mennä ihan rauhassa omalla kabiinilla. Radalta näki tosi hienosti Vasco da Gaman sillalle, joka on 17 km pitkä (eli alla olevasta kuvasta ei saa mitään käsitystä, siinä on vaan pienen pieni pätkä siltaa).

Myös ostoskeskus oli nimetty herra da Gaman mukaan. Kierreltiin ja ostettiin vähän vaatteita ja muuta tarpeellista. Lisäksi käytiin pizzalla ostarin yläkerrassa - sama tunnelma kuin jos olisi Itiksessä syönyt. Ruoka oli kyllä ihan hyvää.

Loppupäivä kulutettiin saitsarikulkuvälineissä. Ensin ajettiin bussilla ympäri kaupunkia ja sitten pienen huilitauon jälkeen vanhalla ratikalla. Se olikin tosi hieno reissu. Ratikka kiemurteli kapean-kapeita kujia tosi jyrkkiä mäkiä ylös ja alas. Pitänee ehkä huomenna ajaa reitti uudelleen niin, että voi jäädä välillä poiskin - nyt oltiin viimeisellä kierroksella, ja oltaisiin jouduttu kävelemään hotelliin, jos ei olisi ajettu kokonaista rundia.

Lopuksi nautittiin vielä lähikahvilassa vähän iltapalaa. Ehti tulla jo pimeä, kun viimein suunnistettiin hotellille. Saatiin matkalla ihmetellä kuuta, joka vaikutti olevan ihan zeniitissä. Tänään ei muuten satanut, mutta oli puolipilvistä. Toivottavasti huomenna olisi aurinkoista ja lämmintä!