Sveitsiläiset systeemit...

Nyt ollaan Davosissa, ja yritän vähän kännykällä päivittää, en nimittäin saa tietokonetta lataukseen, kun täällä on erilaiset töpselit eikä akku riitä edes puoleksi tunniksi. Turvallisesti kuitenkin ollaan perillä, ja mahdollisesti seuraava pitempi juttu olisi tulossa vasta maanantaina illansuussa. Huomenna matkustetaan Glacier Expressillä Brigiin ja sieltä sitten maanantaina Italiaan.

Huh hellettä!

Viime yö oli ihan kohtuullinen nukkua, koska illalla vähän satoi ja ilma vähän viileni. Tuuletettiin huonetta illalla joka rööristä niin kauan, kun vaan oltiin valveilla. Meidän huoneessa on ikkunoita kolmeen ilmansuuntaan, ja ollaan aamulla koetettu vetää verhot mahdollisimman tiukasti eteen, että aurinko ei pääsisi kuumentamaan huonetta (ei ole ilmastointia, näes). Mutta kylppäriin paistaa aamuaurinko, eikä siellä ole verhoja. Siivoojat olivat eilen jättäneet kylppärin oven auki, vaikka ihan vasiten se lähtiessä pistettiin kiinni, että kuumuus ei leviä. Tänä aamuna jätettiin lappu kylppärin oveen, kirjoitettiin siihen sekä englanniksi että saksaksi, että sulkekaa tämä ovi. Vaan ei! Taas olivat jättäneet oven auki, ja kämppä oli kuin pätsi. Ulkona on nyt selvästi lämpimämpää kuin eilen, eikä mitään toivoa saada tuuletettua kuumuutta yöksi pois...

Niin, tänään on siis ollut ihan hervoton helle. Ehkä tässä voisi nyt mainita vastapainoksi, että Iisalmessa oli kuulemma ollut tänä aamuna +2 astetta. En kyllä tiedä, kumpi on pahempi, vähän äkäiseksi tämä kuumuus ihmisen vetää (ehkä se nollan pintaan kesäaikaan on kuitenkin pahempi).

Lähdettiin aamupalan jälkeen tutustumaan Liechtensteiniin. Sinne piti mennä kahdella junalla ja yhdellä bussilla. Bussissa olikin hauska innovaatio: seuraavien pysäkkien kuulutukset oli nauhoitettu lapsen äänellä.

Tunnustan vähäisen yleissivistykseni, mutta enpä tiennytkään, että Liechtensteinissa on sama valuutta kuin Sveitsissä, ja moni muukin asia tuntui olevan Sveitsin kanssa yhteisiä. Selvä analogia kotikuntaan, joka myös ostaa kaikki mahdolliset palvelut naapurikunnista. Tosin meillä on veroprosentti vähän enemmän kuin 1,2, ja asukkaita ja yrityksiäkin aika paljon vähemmän. Pinta-ala suunnilleen sama.

Liechtensteinissakin oli himputin kuuma. Löntysteltiin ensin vähän edes takaisin, kunnes nälkä yllätti, ja nautimme kohtuullisen hintavan lounaan, vähän yli Suomen hintatason. Meininki oli kiivetä lounaan jälkeen Vaduzin linnan seutuville katselemaan Liechtensteinia lintuperspektiivistä, mutta ei mitään mahdollisuuksia, lämmintä oli varmaan ainakin 35 astetta. Oltiin jo oikeastaan lähdössä, kun bongattiin ilmastoitu ja ilmainen postimuseo. Ilman muuta käytiin siellä ;-).

Paluumatkalla nähtiin vähän paremmin maisemiakin, tullessa oli nimittäin jotain usvaa Alppien päällä. Komeat maisemat täällä kyllä on. Mutta sen jo pystyi tämän päivän perusteella sanomaan, että Sveitsin reissulla pitää olla päiväbudjetti ihan toista luokkaa kuin Saksassa.

Illalla käytiin vielä uimapaikassa, lapset uivat, mutta me ei jaksettu. Sitä paitsi O on vähän koettanut verhoutua, kun eilisen jäljiltä nahka vähän punoittaa.

Huomenna lähdetään kohti Davosia. Siellä ollaankin sitten vain yksi yö, ja jatketaan maisemareittiä Brigiin. Jatkuva pakkaamminen on vähän rassaavaa, mutta onneksi on se yksi ylimääräinen kassi. Nimittäin olemme siihen pakanneet seuraavassa paikassa tarvittavat kamat, niin ei kaikkia tarvitse aina repostella auki. Muutenkin minusta on alkanut kehittyä aika asiantuntija pakkaamisen suhteen. Aika systemaattinen pitää olla, että tietää aina, mitä tavaraa mistäkin löytyy, kun koko perheelle on yhteiset laukut. Olen huomannut, että joka kerta, kun laukku pitää purkaa ja pakata uudelleen, tavarat mahtuvat laukkuun vähän aikaisempaa huonommin. Eli mitä vähemmän kamoja pitää tonkia, sen parempi.

Uintipäivä

Bregenz osoittautuikin vireäksi rantapaikaksi. Bodensee on iso järvi, ja vaikuttaa kohtuullisen puhtaalta myös. Balaton-järven seudut tulee tästä mieleen. Eilen illalla lähdettiin käymään rannalla, ja löydettiin valtava maauimala. Maksettiin pääsymaksu ja painuttiin sisälle. Uimaan pystyi paitsi järvessä myös kahdessa uima-altaassa, lisäksi oli vesiliukumäki ja hyppypaikat. Paratiisi lapsille. Päätettiin sitten, että pidetään rantapäivä tänään torstaina.

Aamusella suunnattiin suoraan rannalle. Ei meinattu saada perhelippua, koska ei voitu osoittaa, että lapset ovat meidän omia lapsia (passit olivat huoneessa pyykkipussiin piilotettuna ;). Motkotuksen jälkeen kassa kuitenkin hyväksyi meidät perheeksi. Parkkeerattiin puulavereille, joita oli monessa paikassa uima-altaiden ympärillä. Lapset painuivat heti uimaan, ja me aikuiset jäätiin lueskelemaan.

Uimala oli täyden palvelun homma. Siellä oli riittävä valikoima ruokaa myytävänä, hyvät vessat ja suihkut, eli ei mitään tarvetta poistua alueelta koko päivänä (oli myös semmoisia maahan työnettäviä tuhkakuppeja, joita sai lainata, jos halusi tupakkia poltella). Oltiin altailla kuusi (6!) tuntia. Vieläkin ihmettelen, miten O:n kanssa jaksettiin, mutta siinähän tuo aika meni hyvin, lapset juoksivat liukumäen ja hyppylaudan väliä ja me pääasiassa lueskeltiin, O pelasi lasten kanssa vähän pingistä myös. Ja niinpä siinä tietysti kävi, että pojat vähän saivat liikaa aurinkoa, vaikka kuinka rasvattiin. S ei näköjään pala niin herkästi, ehti vaan hankkia hienon rusketuksen päivän aikana, ja minä vähän välillä pidin huivia suojana.

Bodensee

Rantabulevardin myyntikojuja

Illan syrjässä käveltiin vielä kaupunkiin ja käytiin pizzalla (samassa paikassa, missä eilenkin. Istuttiin samaan pöytäänkin, kun V sai valita). Hotellissa viriteltiin pyykkinarut ja pesin vähän pyykkiä (koska onnistuin roiskuttamaan pastakastiketta valkoiselle t-paidalle). Lapset ja O on katsomassa Saksa-Italia -peliä, ja minä tässä funtsin, jaksaisko lähteä täältä huoneesta mihinkään. Huomenna olisi meininki lähteä Liechtensteinissa käväisemään.

Itävallassa

27.6. Junassa (sainkin julkaistua tämän heti hotelliin saavuttua, koska olihan täällä ilmainen netti, vaikka toisin mainostettiin).

Aamusella huomattiin, kun yksi porukka roudasi lakanat jne. huoneistaan pyykkiin. Sitten aamupalalla hokattiin, että viereisen pöydän porukka pyyhki astioiden viennin jälkeen vielä pöydän (siellä astiakärryssä oli rätti ja pesuvesi). Alettiin siis heti viimeisenä päivänä päästä jyvälle retkeilymajamatkailun säännöistä.

Juna lähti puolen päivän aikaan kohti Bregenziä Mannheimista. Wormsista (se on muuten Saksan vanhin kaupunki, luki matkaoppaassa!) tultiin paikallisjunalla Manheimiin heti aamusta ja käytiin junaa odotellessa ostamassa eväitä sekä jäätelöllä ja kahvilla. Taas ropisee pisteitä Saksalle: jopa aseman kahvilassa pöytiintarjoilu! Kehtaako vessoja enää kehua? Kyllä on ihan älyn siistit, ja Mannheimin asemallakin oli täti, joka koko ajan kävi vessoja läpi. Vessa maksoi euron, ja pääsymaksulla sai aseman liikkeistä ja kahviloista 50 sentin alennuksen yli 2,50 ostoista. Hyvät on systeemit!

Kun noustiin junaan, kävikin ilmi, että meillä oli tuplabuukkaus paikkalipuissa. Yksi mummo istui yhdellä meidän paikoista. Sitten kävi ilmi, että hänellä oli se paikka varattu seuraavalle asemalle. Mutta mummo keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti pois ihan suosiolla. Tosin en olisi niin varma niistä mummelin paikkalipuista, koska täällähän on paikkojen yläpuolella lipukkeet, joista näkee, onko paikka varattu ja mille välille. Ihmeellistä!

Juna on lähtenyt jo ennen puolta kahdeksaa Münsteristä ja menee loppujen lopuksi Insbrukiin. Äsken mentiin muutaman kilometrin tunnelipätkä. Maalaismaisemien läpi tässä ajellaan, juna on ilmastoitu intercity. Kyliä on välillä siellä täällä, ja heinä on muuten luo'olla kuivumassa. Sää on vähän pilvinen, mikä olikin ennusteena tälle päivää. Huomenna pitäisi olla aurinkoista ja kuumaa (ja itse asiassa pilvet olivat jo häipyneet, kun saavuttiin Bregenziin).

Tässä meidän junareitti tänään:

Saksalainen asuminen on minusta järjestetty kivasti, kun maalaiskylissä on kaikki asuintalot "sumpussa" kylämäisesti ja tilukset sitten vähän kauempana. Paljon eläväisemmän oloisia paikkoja tulee kyllä tällä tavalla. Esim. Heppenheimissa, jossa Serkku ja mies asuvat, on n. 2000 asukasta, ja se vaikuttaa paljon isommalta kuin kotikunta.

Käytiin sillä toissapäivän tiluskierroksella myös serkun miehen serkun perunaviljelmillä. Siellä oli täysi tohina menossa. Pihassa oli rekkoja, jonne valutettiin siilosta perunaa kattoluukusta. Mietittiin, että jotkut säkkisysteemit pitää kyllä olla siellä rekan sisällä, muutenhan ne perunat vyöryisivät päälle, kun takaluukut avaa...

Sitten vielä sellaista raportoisin, että monessa paikassa (kaupungeissakin) talojen seinät on koristettu kukilla, siis ruukuissa olevilla kesäkukilla. Riippapelakuu näkyy olevan suosittu. Heidelbergissä nähtiin, kun niitä kasteltiin, henkilönostimella nostettiin mies ja kastelukannu ylös. Kaikkeen täällä on rahaa!

****
Bregenzissä majoituttiin hostelliin, ja saatiin ihan kiva huone. Lapsille on oma huone, jossa on kaksi kerrossänkyä (molemmat pääsevät yläsänkyyn). Mutta täällä on pikkuisia hyttysiä, jotka tekevät aika kutisevia paukamia. Uimaan pitää varmaan lähteä, kun on niin kuuma. S on käynyt jo monta kertaa hoputtamassa.

Iso olut maksaa vähän yli 3 euroa, kahvi reilut pari euroa.

Heidelbergissä

Tänään tehtiin Serkun kanssa päiväreissu Heidelbergin kaupunkiin ja samalla korkattiin InterRail -kortit. Kovasti olikin kaunis kaupunki. Pitkä kävelykatu johti vuoren juurelle, jonka rinteellä taas oli linna. Ihan perus kaupunkilomasettiä: lontsittiin hitaasti eteenpäin ja ihmeteltiin näyteikkunoita sekä nautittiin välillä kahavit.

Serkku jäi kaupunkiin, kun me muut lähdettiin käymään linnalla. Sinne mentiin köysiradalla, ja vahingossa tuli siten ostettua liput vuoren nuppiin asti, vaikka linna oli jo puolessa välissä... Mutta eipä silti, kyllä se oli ihan kannattava reissu (ei korkeanpaikankammoisille). Köysirata oli aika jyrkkä, ja vuori oli jotain reilut 500 m merenpinnan yläpuolella.

Siellä ylhäällä sattui sellainen ylläri, että riippuliitäjät olivat siellä lentelemässä. Ensimmäinen kahahti lentoon puskista, kun tultiin köysiratavaunusta ulos. Kiivettiin näköalatasanteelle, ja siellä oli paljon porukkaa katselemassa, kun toinen lentäjä valmistautui. Ollaan nyt sitten sekin ihme nähty, miten riippuliitoon päästään. Aika lähellä se puskaan rysähtäminen kyllä oli...

Hyvät oli näköalat, Heidelberg alhaalla.

Alhaalla tavattiin taas Serkku ja käytiin syömässä. O söi bratwurstia ja hapankaalia, hyvää kuulemma oli. Syöminen ja kahvittelu on täällä aika edullista, ja erityisesti jäätelö! Yhden pallon tötterö maksaa 80 senttiä, että terveisiä vaan sinne paikalliselle jätskikioskille kotipuolessa ;-).

Vessojen ihastelu jatkuu: Heidelbergin juna-aseman vessan lattialta olisi voinut vaikka (melkein) syödä. Ikinä ole nähnyt  niin siistiä vessaa asemalla!!

Serkku hyvästeltiin asemalla ja Serkun mies puhelimitse. Haikeaa oli, lapset olisivat viihtyneet täällä pidempäänkin. Toivottavasti seuraavat paikat on yhtä kivoja.

Illalla hotellissa lapset ja O on pelanneet taas pingistä. V haluaa erityisesti tänne mainita, että voitti kaikki pelit.

Huomenna lähdetään junailemaan Bregenziä kohti. Siellä onkin hotellitietojen perustella kallis netti, joten katsotaan sitten, koska seuraava päivitys on tulossa.

Tässä seison enkä muuta voi

Aamusta majapaikkaan tuli arviolta 100 koululaisen hälisevä lauma. Kovasti on mekkalaa verrattuna eiliseen, kun meidän lisäksi oli ehkä kolme asukasta. S kutsuu porukkaa apinoiksi...

Aamulla ostettiin pingismailat ja pallot, ja lapset lätkyttivät pöytätennistä kunnes serkku tuli meitä noutamaan kaupunkikierrokselle. Käytiin vanhalla juutalaisella hautuumaalla, joka on niin vanha, että sinne ei enää ole haudattu ketään vuoden 1911 jälkeen.

Käveltiin vielä kaupungilla, ja suunniteltiin menevämme illalla katsomaan tuomiokirkolle paikkaa, jossa Martti Luther sanoi: Tässä seison enkä muuta voi, Jumala minua auttakoon! (ei sitten jaksettu kuitenkaan).

Syötiin isot jäätelöannokset, niistä piste Saksanmaalle (melkein jouduttiin pyykille illalla, mutta S on onneksi vikkelä väistämään ;-). Toinen piste huippusiisteistä vessoista, siellä oli Frau, joka siivosi ne varmaan joka käynnin jälkeen. Lelukaupassa käytiin vielä, ja sitten serkun mies tuli meidät noutamaan heille syömään. Lelukaupassa oli muuten myynnissä hirveästi KASETTEJA!!

Syönnin jälkeen kierreltiin serkun miehen tiluksilla (ovat vuokralla, koska ovat sekä serkku että mies jo yli 7-kymppisiä). Sielläpä kasvoi viiniä, perunaa, ohraa, vehnää, sipulia ja sokerijuurikasta. Peruna on siis paljolti jo nostettu, samoin sipuli. Ohra puidaan 10 päivän päästä.

Lapset kävivät pelaamassa palloa ja heittivät sen naapurin pihalle. Lisäksi ovat poimineet kirsikoita ja ihmetelleet siiliä. Illalla oli vuorossa lisää pöytätennistä (sitten, kun pöytä oli ensin siivottu edellisten pelaajien sylkemisistä yms.). Apinalauma huudatti musiikin jumputusta täysillä, ja O kosti laulamalla suihkussa "Tanko merellä soi".

Kaunis ilma tänään

Odotellaan O:n serkkua, ja sitten lähdetään tutustumaan paikkakuntaan. Hyvä aamupala oli, ja tämä kuva piti tänne nyt ihan asiakseen tulla lisäämään ;-):

Perillä ollaan

24.6. Worms

Olipa aikainen aamu tänään, herättiin jo viiden jälkeen. S ja O nukkuivat vähän koneessa,
mutta minä ja V ei olla nukuttu. Nyt väsyttää aika lailla, mutta ei viitsisi vielä viideltä
mennä nukkumaan...

Wormsiin mentiin kahdella junalla, ensimmäisessä oli paljon tyhjää tilaa, mutta siellä
olikin oksennus lattialla, mikä selitti asian. O:n serkku oli Wormsissa vastassa, ja mentiin
autolla ensin viemään tavarat majapaikkaan ja sitten serkulle kotiin.

Serkun mies on aikamoinen huumorimies, harmi ettei oikein osata saksaa, että voisi paremmin jutella. V:ltä on pariin otteeseen jo kysytty, saisiko olla olutta vai viiniä, ja että pistetäänkö tupakiksi :D.

O:n serkun takapihalla.

Syötiin serkun luona, ja juotiin kahveet. Lisäksi O on muistellut menneitä ja näyttänyt
kuvia serkulle.

Ilma on hyvä, puolipilvinen ja mukavan lämmin Suomeen verrattuna. Peruna on näköjään jo nostettu ja mansikka-aika alkaa olla lopuillaan. Syötiin paikallisia mansikoita kakun päällä (hyviä). Hortensioissa on isot kukat. S:n kurkku on vähän kipeä, mutta voi johtua väsymyksestäkin.

Jugendherberge

Vielä sattui sellainen selkkaus, että suihkun viemäri meni tukkoon. Kahden miehen voimalla sitä käytiin avaamassa.

Pakkaushommia

Olen pikkuhiljaa pakannut, enkä ihan päässyt tavoitteeseen (kaksi laukkua yhteensä), vaan piti vielä ottaa yksi kassi pyörimään. Kun tullaan takaisin, pistän kyllä ylös kaikki tavarat, jotka osoittautuivat turhiksi...

Ylihuomenna lähdetään...
Ps. Toivottavasti viikon parin päästä naurattaa nuo lapsille pakatut kuoritakit... Saksaan luvattiin kyllä sadetta, mutta Itävaltaan sen sijaan hurjaa hellettä. Ehkä olisi voinut jättää takit kotiin ja toivoa parasta, mutta kontrollifriikin on aika vaikea pakata kevyesti (jos vaikka jottain sattuu).

Matkakertomus tulee tänne

Kirjoitamme tänne inter rail -terveisiä. Saatan kirjoittaa muitakin ajatuksiani.