Aamiaisen jälkeen mentiin taas rutiininomaisesti altaalle. Lapset pulikoivat aikansa, kunnes S:lle tuli taas nälkä (niin kuin aina pari tuntia aamiaisen jälkeen) ja V sanoi, että uiminen on tylsää. Kieltämättä tämä yhdessä paikassa oleminen alkaa vähän maistua puulta. Hyvä lopetella lomaa siihen, että alkaa jo vähän tympäistä.
Venyskeltiin aikamme hotellilla ja mietittiin, mitä tehtäisiin. Sitten ajateltiin lähteä bussilla ajelemaan toiseen suuntaan kuin yleensä, Taggia-nimiseen kylään. Hotellimies sanoi, että ne bussiliput eivät riitä Taggiaan asti, niin jäätiin heti seuraavassa kylässä pois. Ajatus oli mennä syömään, mutta sielläpä ei ollutkaan yksikään ruokapaikka auki. Pakko oli se viimein uskoa, kun yksi tarjoilija sanoi, että ehkä pikaruokaa voisi jostain saada, mutta oikeaa ruokaa ei ennen viittä (kello ei ollut kolmeakaan vielä).
Matkattiin sitten samoilla lipuilla Sanremoon, siellä on paljon ruokapaikkoja, jotka piutpaut välittävät italialaisista ruoka-ajoista. Syötiin ja käytiin sen jälkeen katsomassa pari puistoa. Hirmuisen iso puu löydettiin.
Lisäksi nähtiin aika jättimäinen kanto, millähän vehkeellä se puu on kaadettu??
Tällä reissulla ei oltu vielä syötykään jätskiannoksia, puistoreissun jälkeen korjattiin tilanne. Etsittiin kahvila, tilattiin pöytä koreaksi ja nautittiin jätskejä ja juomia.
Ajeltiin bussilla hotelliin ja vaihdettiin vähän uimakampetta päälle, koskapa meininki oli lähteä niitä aaltoja katsomaan. Jo bussimatkalla huomattiin, että aallot ovat vieläkin kovemmat kuin eilen, ja meidän piti vähän valikoida reittiä rannalle, että ei jo matkalla olisi kastuttu ihan märäksi.
Lapset innostuivat melskaamaan aalloissa, onneksi aallonmurtaja vähän pienensi aaltoja, muuten aallot olisivat olleet varmasti parimetrisiä.
Aallot löivät aallonmurtajan yli.
Hiekkarannalla aallot toivat hiekkaa tullessaan hirveät määrät, ja kivisellä rannalla kävi hirveä kolina, kun kivet siirtyilivät aaltojen mukana (tässä video vähän kuvaa antamaan).
Hotellissa naapurihuoneesta kuuluu säännöllinen pauke, kun parvekkeen ovi on ilmeisesti auki ja tuuli paukuttaa sitä auki ja kiinni.
Tässä vielä auringonlaskusta yksi otos. Varsinaista auringonlaskua ei nähdä täältä, kun vuoret on edessä. Mutta tässä aurinko painuu vuorten taa.
Hotellin aulasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti