Yllätys yllätys, aamupäivä vierähti taas altaalla... Nyt ei enää saatu nauttia yksityisaltaasta, koska tänne oli tullut pari ruotsalaisperhettä, jotka tulivat myös sinne. Lisäksi siellä oli muutama muukin ihminen. Juuri kukaan ei käy suihkussa ennen uimista, mikä on ällöä. Kovasti ensin rasvataan ja grillataan hyvä hiki pintaan ja sitten plumpsahdetaan huuhtomaan kaikki uimaveteen...
Me tytöt lähdimme taas Sanremoon jo etukäteen, mentiin vielä vähän kaupoissa kiertelemään. Kyllä on niin kivoja ja edullisia vaatteita, että tekisi mieli heittää koko älä-osta-mitään-elämä romukoppaan. Muutaman t-paidan ostin kuitenkin.
Pojat tulivat uimakamojen kanssa kanssa perässä, ja sitten kävi ilmi, että S:n uikkarin yläosa oli jäänyt hotellille. Piti metsästää uikkari vielä ennen ruokaa. Se olikin yllättävän vaikeaa, ja piti tehdä kompromissi: ei-ihan-niin-mieleinen uikkari + oranssi kynsilakka.
Syötiin hyvät ruuat, lapset söivät ranskalaispizzat:
Mentiin sitten rantaan, ja lapset painuivat mereen. Me aikuistet vuokrattiin pedit ja aurinkovarjo ja yritetiin saada aikamme kulumaan. Kuuma oli, ja hiekkaa joka paikka täynnä. S astui kesken vesisodan meren pohjassa oleviin teräviin kiviin, ja jalkapohjaan tuli kolme haavaa. Taidettiin kaikki tykätä allaselämästä enemmän.
Käveltiin kotiin, ja matkalla huomattiin, että aallot olivat voimistuneet niin, että surffaajat olivat ilmestyneet rannalle. Aallot löivät tosi korkealle, pärskeitä lensi jopa kävelytielle (se oli ehkä 5 metriä merenpinnan yläpuolella). Löydettiin yleinen ranta matkalta, ja minä + lapset mentiin vähän katsomaan aaltoja lähempää. V katsoi niin läheltä, että kaikki vaatteet kastuivat likomäräksi. Tämä ranta onkin niin lähellä hotellia, että jos huomenna on yhtä hyvät aallot, niin illalla voidaan tulla vähän porukalla kastumaan.
Kun tultiin hotelliin, pihassa oli bussi, ja koko hotellin aula oli täynnä intialaisia. Ylittää käsityskyvyn, miten näin pieneen hotelliin edes mahtuu niin iso sakki. Saatiin jonon ohi huoneen avain, ja päästiin huoneeseen. Saattaapi olla altaalla pikkuisen tungosta huomenna.
Ei ole enää viikkoakaan matkaa jäljellä. Aika nopeasti tämä on mennyt, vaikka ne alkumatkan elämykset tuntuvat olevan tosi kaukana menneisyydessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti