Päivät senkun pitenee

Eilen (2.7.) oli niin pitkä päivä, etten edes jaksanut kirjoittaa mitään. Aamulla otettiin kyllä rennosti eikä pidetty kiirettä, kun tiedettiin, että menee myöhään illalla. Aamupalapaikka ei ollutkaan auki, joten haettiin vähän purtavaa Starbucksilta. Ajettiin junalla 33. kadulle ja käveltiin sieltä Rockefeller Centerin kautta keskuspuistoon. Rockefeller Centerin pihalta oli otettu eri maiden liput pois ja siellä oli nyt pelkästään USA:n lippuja.

Centerissä käytiin tutustumassa mahtavaan nähtävyteen nimeltä kapeat liukuportaat. Niillä oli tämän turistilauman silmissä niin kova suosio, että piti mennä ne useampaan kertaan. Ajatella, että tämä on ilmaista!

Ilmaisesta puheenollen: Luonnontieteelliseen museoon on ns. vapaaehtoinen pääsymaksu, ja sen vuoksi ilmeisesti meiltä ei missään vaiheessa kysytty lippuja. Olisi siis voitu maksaa mitä olisimme halunneet.

Käveltiin keskuspuistoon ja etsittiin eläintarha. Se oli nyt vähän pettymys - O olisi halunnut nähdä mosaiikin, joka oli Madagasgarin pingviinit -elokuvassa, mutta ei sitä siellä ollut. Pingviinejä löydettiin kyllä.

Muuten oli kyllä vähän onneton eläintarha, mutta onpahan nyt sekin käyty. Eläintarhan jälkeen ryhdyttiin etsimään kauppaa piknikkitarpeiden ostoa varten. Se ei ollutkaan ihan helppoa. Mistähän ihmeestä nämä paikalliset ostavat ruokansa, vai käyvätkö vain ulkona syömässä?? Löydettiin viimein Duane Read, kun onnistuin pääsemään jonkun paikallisen yliopiston verkkoon ja tehtyä haun netissä. O:kin kävi kyselemässä neuvoja, ja sai joltain paikalliselta uskonharjoittajilta esitteen ja pullollisen vettä. DR:n piknikkivalikoima osoittautui tosi köyhäksi, ja kassa neuvoi kysyttäessä, että lähellä on supermarket. Löydettiin sinne vasta, kun kysyttiin lisää yhdeltä ovimieheltä. Olipahan supermarket! Siellä oli kyllä kaikkea mahdollista. Ostettiin eväät ja paineltiin takaisin keskuspuistoon.

Syötiin mahat pullolleen ja pötköteltiin puistossa aikamme. Hissun kissun illan suussa lontosteltiin Empire State Buildingia kohti - matkalla tehtiin pari ostosta ja käytiin ajelemassa kapeissa liukuportaissa.

ESB:iin oli aika pitkä jono, mutta se meni loppujen lopuksi aika nopeasti. Jossain vaiheessa monitorissa sanottiin, että 55 minuuttia kestää vielä, mutta sanoisin, että meni nopeammin. Matkalla otettiin valokuva, mutta ei voitu sitä lunastaa, kun O vähän sattui pelleilemään juuri silloin...

Oltiin ajoitettu vierailu parahultaisesti. Juuri oli ehtinyt tulla pimeä, kun päästiin ylös, ja näköalat aika mukavat. Hissi 80 kerrokseen meni tuhatta, niin että korvat menivät lukkoon. Matka kesti minuutin. Viimeiset 6 kerrosta käveltiin, kun sellainen tilaisuus tarjottiin. Se kävi näin: ihmiset jonottivat 80 kerroksessa hisseille, tavallinen puheensorina kuului joka puolelta. Sitten yksi virkailijanainen rupesi kailottamaan, että nyt on mahdollisuus lähteä kävellen ylös. Tuli ihan hipi-hiljaista siksi ajaksi, kun nainen puhui. Heti kun hän lopetti, alkoi hirmuinen pölinä ja kuhina.

Kello oli aika paljon, kun tultiin takaisin hotellille. Viikonloppuna eivät kaikki junat kulje, ja jouduttiin menemään aika pitkä matka ennen kuin päästiin vaihtamaan junaa. Aika lailla väsyneitä oltiin kaikki, ja nukuttiinkin yli yhdeksään koko porukka.

Aamulla mentiin myöhäiselle aamupalalle muminapaikkaan, eli siihen samaan, jossa käytiin ekana iltana syömässä. Siellä on tarjoilija, jonka puheesta ei saa mitään selvää. Nytkin osa asioista meni kyllä ihan arvailuksi, kun sieltä tuli lisäehdotuksia ruokien oheen. V ymmärtää kaikkein parhaiten eri murteita ja tomii välillä tulkkina.

Hillittömät annokset tuli, ja syötiin se mikä jaksettiin. Kun lasku tuli, tarjoilija mumisi, että on pahoillaan, kun unohti tuoda meille ylimääräisen lautasen, että saatiin jakaa pannukakkuannos. Saatiin 10 taalaa alennusta siitä hyvästä.

Matkalla keskuspuistoon tapahtui pieni metroselkkaus. Mentiin ensin junalla WTC:lle ja siitä vaihdettiin parhaan näkemyksemme mukaan metroon. Keskuspuiston kulmalla metro kiihdytti hirveään vauhtiin, eikä pysähtynyt ennen kuin 125 kadulla. Tajuttiin, että se olikin ollut express-metro, ja näkyihän se tietysti sitten kartastakin. Jäätiin pois, ja odotettiin aikamme local-metroa, mutta sitten yksi mies tuli sanomaan, että sellaista ei tule. No, ajettiin expressillä takaisin keskuspuiston kulmalle ja sieltä viimein päästiin oikeaan metroon.

Käveltiin keskuspuiston Reservoir-järven reunaa pitkin Metropolitan-museolle. Siellä huomattiin, että vapaaehtoinen maksu ei ole kovin vapaaehtoinen, vaan kaikilla piti olla museon tarra rinnuksissa, kun siellä liikkui.

Matkalla museoon nähtiin, kun yksi porukka pelasi Huispausta.

Katsottiin Van Gocheja ja muita maalauksia, ja sitten jakaannuttiin kahtia. Me tytöt kavimme Roof top baarissa katsomassa näköaloja sekä tutustuttiin Egyptiläisiin ja muihin eksoottisiin taide-esineisiin.

Kävelimme sitten kaupunkiin takaisin ja aloitettiin shoppailu. Kierreltiin parissa kaupassa ja tehtiin vähän ostoksia, kunnes päädyimme Times Squarelle. Siellä sitä oli porukkaa! Liikkuminen oli aika vaivalloista, kun väkeä oli ihan puurona. Käytiin M&M-kaupassa (miten voi olla 3-kerroksinen kauppa karkeille??), Disney-kaupassa (ihan tupaten täynnä) ja Forever 21 -kaupassa. Siellä pelkkiin jonoihin meni varmaan kolme varttia, mutta S teki ihan hyviä löytöjä.

Puskettiin itsemme ihmisjoukon läpi Macy'sia kohti, ja mentiin viimein Sephoralle, jonne on monta päivää tehty asiaa. Ostettiinkin itsemme kipeäksi, mutta palvelukin oli kyllä ensiluokkaista. Parikin meikkitaiteilijamiestä avitti meitä tärkeissä valinnoissa.

Käytiin vielä Chipotlessa syömässä ja palasimme ratkiväsyneinä hotellille. O ja S kävivät vielä uimassa.

O kertoo poikien iltapäivästä:

Kierreltiin Metropolitan-museota mitä jaksoimme. Siellä pitäisi olla monta päivää, että saisi katsottua kaikki ajatuksella läpi. Eurooppalaisten taitelijoiden huippunimet ja roomalainen osasto menivät rauhallisella askelluksella, mutta siitä vauhti alkoi vähitellen kiihtymään. Lähi-idän perimmäisissä kamareissa ei käyty ollenkaan. Täytyy mennä seuraavalla kerralla.

Museosta suunnattiin Keskupuiston läpi kohti East Riveria ja YK:n toimitaloa. Keskuspuistossa soitti aika iso rumpuryhmä sellaista vanhoista Tarzan-elokuvista tuttua rumpubiittiä. Sellaista loputtoman jankkaavaa, jolla viidakon asukkaat aina rassaavat Tarzanin hermot äärimmilleen ja lopuksi Tarzan tulee ja laittaa väkivaltaisen pisteen meiningille ja elokuva loppuu. Ei jääty katsomaan kuinka tuossa kävi.

Lähempänä YK:n toimitaloa oli aika vähän väkeä liikkeellä. Rooseveltin saarelle menevä silta oli aika vaikuttavan näköinen. Sillan yli näytti menevän köysiratakin. Marssittiin YK:n talon ohi ja käännyttiin kohti keskikaupunkia. Matkalla syötiin vähän välipalaa. Välipalan painikkeeksi O tilasi oluen. O:n nuorekas olemus sai myyjän kysymään tältä papereita. Paperit olivat kunnossa ja O sai nauttia laihahkon oluensa.

Matkalla kohti Pathin asemaa jostakin kuppikakkukaupasta tuli ulos mies, joka antoi O:lle ja V:lle sekä jollekin toiselle porukalle pussit, joissa oli kuusi kuppikakkua. Sen jälkeen kauppaa alettiin laittaa siltä päivältä kiinni. Edellisessä risteyksessä joku paikallinen esitteli O:lle ja V:lle risteyksestä aukeavia näkymiä. Kaksi pilvenpiirtäjää, Empire State Building ja joku muu näkyivät paikalle hyvin. Ystävällistä väkeä tuntuu olevan tuolla seutukunnalla.

***

Semmonen huomio vielä, että siivooja on jostain syystä lopettanut tippien ottamisen. Se loppui, kun laitettiin osa kolikoina. Ollaan nyt vaan kasattu uutta tippiä entisen päälle.