Gran Canaria yhdellä blokkauksella

Lähdetiin poikkeuksellisesti lomareissulle marrskuussa, koska viime kesän loma jäi minulla työasioiden takia vähän lyhyeksi. Tämä onkin osoittautunut aivan loistavaksi päätökseksi, Suomessa on todella märkää ja pimeää juuri nyt.Yllättäen heti ensimmiäisenä iltana alkoi tuntua siltä, etää tähän voisi tottua aika nopeasti... Lämpötila on juuri sopiva, ei ylitä käytännössä varmaan hellerajaa, koska tuuli on aika navakka. Ja aurinko, tietysti, on ihana.

Meillä on varattuna viikon matka, sunnuntaista sunnuntaihin Bahia Blanca -nimisestä apartementospaikasta läheltä Kanarian Puerto Ricoa. Paikka näyttäisi olevan englantilaisten omistama ja kansoittama lomaosakepaikka, ja nimenomaan alemman keskiluokan paikka. Joka puolella kuuluu työväen englantia (me mom sais) ja näkyypä jopa jalkapalloseurojen tatuointejakin. Ihan hyvä paikka, huone on tosi pieni - on varmaan ensi kerralla pakko ottaa kaksi huonetta tai sitten 6 hengen apartementos. V nukkuu nyt yksin vuodesohvalla, me muut parivuoteessa, joka on onneksi tosi iso. Jos  keittiön pöydän ääressä istuu, niin laatikot tai tiskikone eivät mahdu aukeamaan. Ei olla ainakaan S:n kanssa kyllä kovin paljoa huoneessa vietetty, pojat vähän enemmän.

Nyt on jo perjantai, eli enpä ole jaksanut kirjoitella, mutta toisaalta ei tässä nyt mitään sensaatioita ole tapahtunutkaan. Pääasiassa ollaan vietetty aikaa altaalla, ja S tarkemmin sanottuna altaassa. Varmaan kasvaa evät kohta... Allas on tosi hyvä, ja siinä on paljon tilaa. Aika moni vaan makaa aurinkotuoleila, tai vielä useampi tuntuu vain varaavan tuoleja pyyhkeillään. Kaikki tuolit varattuna, mutta porukkaa ei näy missään.

Ollaan käyty Puerto la Moganissa ja Palmitos parkissa, muuten ollaan pyöritty tässä lähialueilla. Puerto Ricoon on vajaa kilsa, ja sinne vie kivetty kävelytie meren rannassa. Polku suljetaan iltaisin, koska se on remontin alla. Toisessa suunnassa vajaan kilsan päässä on korallihiekkaranta. Sielläkin ollaan käyty, mutta vain S ui siellä. Joku suomalaisryhmä oli pitämässä vesijumppaa siellä samaan aikaan. Rannalla oli ravintoloita vierivieressä, ja kaikissa puhutaan kaikkia maailman kieliä... Tämän lähemmäksi turistikohdetta ei pääse...

Hintatasosta sen verran, että halpaa on ruokailu ja taksilla ajelu sekä bussit. Kallista on erilaisiin aktivteetteihin osallistuminen, esim. sukellusveneellä ajelu ja Palmitos parkissa käynti ja siellä minkä tahansa ostaminen.

Kuvia en saa nyt liitettyä tähän, koska nettiyhteys on surkea, mutta laitan kotona sitten jonkunlaisen koosteen.

Palmitos Park

Eilen tehtiin reissupäivä, matkustettiin bussilla Palmitos parkiin, joka oli eläintarhan tapainen paikka. Puisto sijaitsi rotkon pohjalla, ihan sen perimmäisessä kolkassa. Jo matka puistoon oli yhdenlainen elämys, sillä rotko oli hieno. Tuli ihan villin lännen elokuvat mieleen. Vuoren päällä oli muutamia talopahasia (miksi ne pitää muuten rakentaa ihan jyrkänteen reunalle??) ja teitä kiemurteli rinnettä pitkin. S mietiskeli yhden talon siellä korkeuksissa nähdessään, että kylläpä harmittaisi, jos pallo putoaisi...

Puistoon oli aika kallis sisäänpääsy, olisi kannattanut ostaa verkosta liput etukäteen. Mutta kyllä paikka oli sen rahan arvoinen, koko päiväksi riitti kevyesti katseltavaa. Käytiin kaikissa kolmessa näytöksessä, joita siellä tarjoiltiin: papukaija-show, delfiiniesitys ja lintuesitys. Papukaijat tekivät kaikenlaisia temppuja, ajoivat pyörällä, "haavoittuivat" härkätaistelussa, tankkasivat bussia jne. Delfiinit tekivät perinteisiä delfiinitemppuja, mutta kaikista hienoin oli lintuesitys. Se oli kaksiosainen, ensin papukaijat ja muutamat muut linnut lentelivät ja söivät kädestä. Tosi hienoja papukaijoja, erivärisiä ja kokoisia. Mentiin ymmärtämättömät istumaan ihan ylimmille penkeille, joiden takana oli muuri. Ne linnuthan tulivat sieltä muurin takaa, ja yksi haikara pasteerasi pitkään ihan meidän takana ja kirkui kuin kiljuhanhi. Sitten se lennähti sieltä ihan päitä hipoen alas esiintymis"lavalle". Sen hommana oli näyttää, kuinka se tappaa käärmeen. Se meni takaisin ihan meidän takaa kävellen, ja sen hoitaja nappasi minua hartiasta kiinni ja päästi lintuäänen. Iik.

Lopuksi vielä laskettiin vapaaksi kaksi amerikan kotkaa ja yksi muun merkkinen. Se yksi häipyi välittömästi vuorten taa, ja sitä pitikin vähän odotella, että se viimein tuli takaisin. Kunnioitusta herättäviä lintuja...

Puerto la Mogan

Toinen retki on tehty läheiseen kaupunkiin, Puerto la Moganiin. Ei oikein mitään tiedetty koko paikasta, mutta matkaopaskirja suositteli siihen tutustumaan. Mentiin sinne yhden allaspäivän päätteeksi veneellä. Paikka oli kyllä tosi kaunis, ja harmillisesti olimme niin myöhään liikkeellä, että emme ehtineet siihen oikein tutustua, vain käydä syömässä. Oli jo ihan pilkkopimeää, kun tultiin takaisin bussilla, ja matka oli ihan huomattavan jännä (minun mielestäni, muut eivät olleet moksiskaan). Tie kiemurteli vuoren jyrkänteen reunalla ja bussi ajoi tuhatta. Vannoin, etten enää ikinä tuota matkaa tee, mutta olen jo tullut toisiin ajatuksiin, koska haluaisin vähän tutkia sitä kaupunkia. Tänään suunnitelmissa.

Muutamia kuriositeetteja:

- Irvikissan ravintola: Puerto Ricossa oleva ruokaravintola, jossa on oikein hyvä ruoka, mutta tarjoilija muistuttaa joko kaimaania tai irvikissaa. Koko ajan on sellainen kaikki hampaat esittelevä virne naamalla. Täällä on muuten maailman suurin vitsi ehdottaa lapsille, että saisiko olla viskiä siihen kolaan.

- Pulut. Meidän terassin viereisessä puussa asuu joku puluyhdyskunta. Ne aamulla meidät pulputuksellaan herättävät ja päästävät rääkäisyn, kun ajamme ne pois. Kaksi kertaa ovat poissaolomme aikana kostaneet meille, toisen kerran keskelle pöytää... Piti pesun jälkeen vielä käsidesillä putsata se.

- Tenniskenttä. Kuin suoraan venäjältä, toisella puolella on isoja halkeamia ja pinta ihan rapautunut. Ei olla nähty kenenkään muun sitä käyttävän. Kaksi tennispalloa ollaan jo hukattu, toinen on ehkä mennyt johonkin huoneeseen sisälle, kun sitä ei missään näkynyt...

- Jalkakäytävät. Ollaan mietitty, mikä ihmeen hinku täällä on rakentaa erityisesti viettävät jalkakäytävät liukkaista klinkkereistä. Niillä on kuivanakin vähän liukas ja hankala kävellä, saati sitten sateella. Tai korkokengillä.

Saarenmaa

Eilen aamulla olikin kovasti pilvisen näköistä, ja päätettiin lähteä autoilemaan Saarenmaalle. Ensin kuitenkin käytiin vähän kävelemässä ja katsomassa vallihautaa ja toria. Ajeltiin Saarenmaata kohti pitkin rantatietä, joka ei kuitenkaan kauhean rantaisa ollut. Mutta nähtiin monenlaista kylää ja tönöä, ja myös tosi hieno haikaranpesä, jossa oli yksi iso haikara ja ainakin yksi pienempi.

Saarelle kyytsäävä autolautta oli aika iso, siellä oli kahvilan lisäksi kauppa ja hierontatuoleja. Kannella oli aika tuulista...

Ei tiedetty etukäteen Saarenmaasta yhtään mitään. Onneksi oli opaskirja, jonka avulla poimittiin kaksi nähtävyyttä: vanhat rauniot ja kalkkikivipenger.

Raunioille tullessa rupesi juuri satamaan, mistä syystä (ja ehkä hieman myös hirveästä lintumäärästä, joka metakoi läheisellä luodolla) S ja O jäivät autoon. Me käytiin V:n kanssa vähän katselemassa linnoitusta.

Jatkettiin Saarenmaan pohjoisrantaa pitkin kohti Pangan jyrkännettä. Ja kun perille tultiin, niin oltiinpa aika tyytyväisiä, että osuttiin paikalle. Jyrkänne oli nimittäin tosi hieno paikka. Sieltä oli hienot näköalat sekä merelle että alas jyrkänteeltä - jos vain uskalsi katsoa.

Tässä keinussa olisi päässyt ympäri, jos olisi uskaltanut mennä.

Hieno penkki. Sää oli sen hienosti hionut.

Aikamme äimisteltyämme ajelimme syömään Kuresaareen ja sieltä suorinta tietä takaisin Pärnuun. Matka ei sinänsä ollut pitkä, mutta lauttamatkan takia se kesti kyllä parisen tuntia. Lautta ei ollut sama kuin menomatkalla, mikä oli lapsille hienoinen pettymys. Olivat suunnitelleet sijoittavansa hierontatuoleihin, eikä niitä tällä lautalla sitten ollutkaan.

Luontoa täällä on ihan ajoteille asti. Haikaroiden lisäksi olemme nähneet kaksi näätää, ketun, muutamia kissoja sekä yhden määrittelemättömän otuksen. Ja tietysti lehmiä, hevosia ja lampaita.

Laitettiin S:n kanssa täksi aamuksi kello soimaan jo puoli kahdeksalta, koska ajateltiin aamusaunassa käydä. Ja käytiinkin - ilmeisesti ainoina koko hotellissa ainakin siihen mennessä. Sauna oli yllättävän hyvä, siellä oli myös pikkuruinen uima-allas. Oltiin vähän elätelty toiveita poreammeesta, mutta se olikin sellainen 1,5 x 1,5 m tavallinen uima-allas, ja saman syvyinen myös. Eipä mitään, ihan kiva sekin.

Ilma ei ollutkaan niin kirkas kuin toivottiin, joten lähdettiin vähän ostoksille aamusta. Minä kävin ihan random-menetelmällä tilaamalla ajan ripsien ja kulmien laittoon, ja pääsinkin melkein heti. Aika proosallinen tapahtuma, kampaamon takahuoneessa oli kolme tuolia rivissä, kahdessa niistä istui mummo ja minä kolmannessa. Vanhempi naisihminen laittoi meille liukuhihnamenetelmällä väriä ripsiin ja kulmiin. Loppputulos oli kuitenkin ihan hyvä ja edullinen.

O ja minä käytiin myös kahvilla - osuttiin paikkaan, jota piti oikein kunnon matroona. Siinä ei kyllä paljon olisi tarvinnut ryppyillä, kun porttikielto olisi napsahtanut, niin kuin S:n kioskissa aikoinaan. Mikä tahansa armeija olisi ollut onnellinen saadessaan myyjän vääpelöimään ja järjestystä pitämään.

Ostettiin muutama vaate ja palattiin hotellille. Vähän funtsittiin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, koska sää ei oikein uintihommia suosinut. Lähdettiin kuitenkin rannalle, jos sieltä olisi jotain aktiviteettia löytynyt. Ja löytyihän sieltä, rantapallossa könyäminen ja aallonmurtajan ihmettely.

Käytiin syömässä tex-mex -paikassa Pärnun pääkirjaston vieressä. Ruokailun jälkeen päätettiin lähteä Pärnun suurimpaan ostoskeskukseen, koska sinne vei ilmainen bussikuljetus hotellilta. Perille päästuä todettiin, että joko määrittely oli ylimainostettu tai sitten ostoskeskuksia ei tosiaan ollut muita, mutta ei se nyt mikään ihan hirveän iso ollut... 

Kauppakeskus oli katseltu reilussa puolessa tunnissa, mutta ongelma olikin nyt, että bussikuljetus takaisin lähtisi vasta reilun 1,5 tunnin päästä... Päätettiin siis kävellä. Matkaa oli ehkä joku 2-3 km, mutta onneksi reitti oli oikein mainio ja aurinkokin oli alkanut paistaa. Käveltiin rannan suuntaisesti, nähtiin mm. lehmiä laiduntamassa rantaniityllä. Rannalle päästyä lapset vuokrasivat vielä ajopelit, ja sillähän se loppuilta sujuikin mukavasti.

Hotellille tullessa löydettiin maasta kännykkä. Soitin viimeiseksi soitettuun numeroon, mutta sieltä ei kukaan vastannut. Pian kuitenkin sieltä soitettiin takaisin, ja sain sovittua, että jätän puhelimen hotellin respaan. Sieltä saapi sitten omistaja sen hakea jos on hakeakseen. Jonkun miehen kännykkä se oli.

Huomisaamuna lähdetään ajelemaan Tallinnaa ja laivarantaa kohti. Kotona on kuulemma hirmu helteet. Tässä vielä auringonlasku hotellin parvekkelta.

Viron matkailua

Eilen aamulla oli varhainen herätys, kun lähdettiin aamulaivalla kohti Viroa. Lähtöä edelsi tarpeellisten asiapapereiden metsästys, koska eipä ollut tullut mieleen, että työsuhdeautoa ei noin vain saa viedä ulkomaille. Ohjeissa sanottiin, että lupa rahoitusyhtiöltä (= auton omistajalta) pitää hakea n. kaksi viikkoa ennen matkaa, mutta niinpä se vain tuli saman päivän aikana. Kaikki hyvin siis.

Syötiin laivalla aamupalat ja kuluteltiin aikaa lueskelemalla & lapset pelejä pelaamalla. Tallinnaan tultua suunnattiin auton keula kohti Tarttoa. Autossa käytiin aluksi keskustelua siitä, kannattaako ulkomailla käyttää automatkat pelaamiseen yms. vai maisemien katsomiseen. No, eipä paljoakaan tämän keskustelun jälkeen V näki ensimmäisen kattohaikaran pesässään. Että vaikka ei koko ajan olekaan katsomista, niin välillä kyllä, eikä voi tietää, koska se välillä on...

Ajeltiin ensin isoa tietä pitkin, mutta sitten todettiin, että voi olla enempi nähtävää, jos koukataan pienemmille teille. Olihan siellä kaikenlaista maisemaa tietysti nähtävänä, mutta ei oikein osattu etsiytyä mihinkään kummemmille nähtävyyksille, kun ei paikoista mitään tiedetty. Yksi opaskirja on kyllä mukana, mutta tieto on siellä aika hajallaan. Pitäisi olla sellainen opas, jossa olisi selvitetty kaikki katsomisen arvoiset paikat välillä Tallinna-Tartto. Esim.

Osattiin hyvin hotellille navigaattorin avulla. Vehje muuten ilmoitti, kun saavuttiin Helsingissä satamaan, että "Huomio, lautta" ihan yht'äkkiä. Erikoista.

Kivat huoneet saatiin, me tytöt ollaan toisessa ja pojat toisessa. Vedettiin heti tultua tunnin päikkärit (ainakin aikuiset), koska oli ollut niin aikainen aamu. Sitten lähdettiin etsiytymään ruokailuun. Raatihuoneen aukiolla olikin paljon ravintoloita, mentiin vaan yhteen, josta sai pizzaa. Ruoka oli muuten tosi hyvää, mutta pizzoissa oli niin paljon juustoa, että yhden pizzan juustolla olisi voinut kevyesti kuorruttaa neljä normipizzaa. Tosi halpaa täällä on, alle 40 euroa koko porukan ruuat, ja otettiin sentään alkupalaakin.

Syötyä mentiin etsimään V:lle uikkareita kauppakeskuksesta - uikkarit nimittäin jäivät mummolaan. Ne löydettiin, ja monenlaista muutakin olisi löydetty, mutta kauppa meni kiinni. Käytiin vielä nauttimassa jälkiruuat hiturikahvilassa. Kaikki kesti siellä hirmu kauan, tilaaminen, toimitus ja laskun saaminen. Mutta oli oikein hyvät tarjoilut, mm. jättiläiskokoinen mansikkamargarita. Mutta ainoastaan O jaksoi omansa (minttukaakaon) kokonaan, muut eivät. Tai V ei myöskään tykännyt kaikista jäätelöistä, joita annoksessa oli, ja O sai syödä annoksen loppuun. Samoin S:n annoksen, joka oli kyllä mahtavan hyvä.

Vielä vähän kierreltiin vanhassa keskustassa, ja painuttiin sitten hotellille. Käytiin vielä yömyssyllä, paitsi V, joka jäi huoneseen katsomaan telkkua (oikeasti nukahti).

Maanantai 29.6.

Hotelliaamiainen oli ihan hyvä.

Hotellissa on paljon japanilaisia, tai jostain sieltä päin. Nuoria ihmisiä, mietittiin, mitä siellä puuhasivat, tuskin opiskelemassa, kun kerta hotellissa asuivat. Ei jaksettu mennä aamu-uinnille, se olisi ollut läheisessä uimalassa, vaan lähdettiin ajelemaan Pärnua kohti.

Matkalla nähtiin paljon haikaroita, pesässä ja maan pinnalla. Käytiin myös hienossa kaupungissa nimeltä Viljandi. Siellä oli vanhat linnoitukset ja riippusilta. Pari tuntia kaikkiaan vietettiin taukoa siellä.

EU:n sääntöjen vastainen keinu. Näitä näkyy täällä paljon.

Pärnun hotelli on ihan kiva, mutta vastaanotossa oli selkkaus, kun toisen huoneen varausta ei löytynyt ensin. Sitten se kuitenkin löytyi O:n nimellä, mutta meidät oli laitettu ihan eri kerroksiin. Huoneissa on parvekkeet, mutta muuten huoneet ovat aika pienet ja ihan tavalliset. Ja nämä olivat kuulemma premium-huoneet. Ehkä parveke on se premium...

Pojat pitivät vähän aluksi siestaa, mutta me tytöt paineltiin heti katsomaan rantaa, mikä onkin kyllä hieno. Kävimme sitten yhdessä syömässä, ja todettiin, että hinnat ovat lähes kaksinkertaiset täällä Tarttoon verrattuna. Asetuttiin yhteen paikkaan viimein - ihan hyvät ruuat, mutta aika yksipuolinen lista, ja vähän kyllä kaipasin alkusalaattia. Sellaista vaihtoehtoa ei ollut ollenkaan tarjolla.

Kierreltiin vähän kaupunkia ja etsittiin ruokakauppa erilaisia juomaostoksia varten. Löydettiin kauppakeskus, jonne mahdollisesti pitää palata huomenna... Illalla käytiin vielä rannalla, lapset siellä vähän uivat ja kahlailivat. Rannalta palatessa eksyttiin vähän, mutta palkinnoksi löydettiin rautakauppa. Sinne mennään huomenna rovehtimaan.

Ilta päättyi parvekkella istumiseen. Alla näkymä parvekkeelta.

Lohikäärmeitä ja kyyrausta

Oltiin sunnuntain jälkeen ihan puhki, jalat tuntuivat aamullakin vielä kipeiltä. Käytiin kuitenkin hyvissä ajoin reippaasti aamupalalla ja suunnistettiin kaupungille. Meillä ei ollut varsinaisesti mitään suunnitelmaa, paitai että iltapäivälle oli S:lle varattu manikyyri ja mulle kulmien kyyraus.

Käveleskeltiin ensin vähän torilla ja hankittiin tulijaisia. Kurkittin muös ravintoloiden ruokalistoja, koska suunniteltiin menevämme vasta illalla syömään. Torin ympärillä oli paljonkin sopivia paikkoja.

Päivä tuntui tosi lämpimältä jo aamulla. Vietiin ostokset hotelliin ja lähdettiin lampsimaan Veikselin rantaan. Mahtavat lorvimisympäristöt on krakovalaisilla kyllä. Joenranta on hienosti hyödynnetty virkistyskäyttöön, siellä on kahdessa tasossa kävely- ja pyöräreittejä, ja välissä nurmikaistaleet auringonottoa ja piknikinpitoa varten.

Käveleskeltiin rantaa pitkin, tarkoitus oli käydä lohikäärmeen luolassa. Tarun mukaan Krakova on syntynyt, kun luolassa asuva lohikäärme on kukistettu syöttämällä sille ruutia yms., ja lohikäärme halkesi, kun se joutui kittaamaan niin paljon Veikselin vettä. Kirjoitan tätä koneessa, eikä mulla ole nyt lähteitä saataville, joten kukistajan nimeä en muista, enkä muita yksityiskohtia. Krakova on kuitenkin saanut nimensä tuon kukistajan mukaan.

Kierreltiin ja kaarreltiin, eikä millään meinattu löytää luolan sisäänkäyntiä, ainoastaan uloskäynti. Viimein kysyttiin infosta, ja mehän oltiin ihan siinä vieressä jo käyty, ei vaan huomattu. Huomaamaton nähtävyys. Luolaan mentiin, Wawelin kukkulan päältä, muurin vierestä. Ensin kierreportaat alas ja sitten varsinaiseen luolaan. Ihan hieno luola, uskon, että päiväkotiryhmälle varsinkin mahtavan jännittävä elämys.

Luolailun jälkeen mentiin ravintolalaivaan kahville, tilattiin myös S:lle jätskiannos ja mulle juustovoileipä. Juomat tulivatkin pian, nutta syömisissä kesti tosi kauan. Huomasin yht'äkkiä, että mulla heilui kaulan ympärillä hämähäkinverkkoa. S totesikin, että aika kauan pitää odottaa. Mutta ihan mukava siinä oli istuksia, lämmintä oli ja kiva maisema. Viereisessä pöydässä pari englantilaista miestä tohkeili potkunyrkkeilyasioista ja lillittivät olutta.

Käveltiin vielä rantaa pitkin juutalaiskaupunginosaan, mutta se jäi kyllä vähän huonolle tutkinnalle, kun kengät alkoivat hiertää ja vessahätä vaivata. Mentiin ratikalla lähemmäs hotellia ja pidettiin lyhyt vessatauko.

Ennen kyyrauksia käppäiltiin torilla ja nautittiin auringonpaisteesta. Söin paikallisen savujuustoherkun grillattuna ja vielä perunapannukakun juustolla. Erinomaiset toriruuat täällä, on pienempiä kojuja ja pari isompaa katukeittiötä. Kasviksia ei mitenkään älyttömästi ole tarjolla, vaan kunnon böömiläistä ihraruokaa.

S:n kyyraus kesti aika kauan, varmaan tunnin, mutta lopputulos oli kyllä hieno. Kulmat sen sijaan hoidettiin niin nopeasti, että vähän epäilyttää, miten kauan väri kestää.

Illalla vielä pakkailtiin (vähän epätoivoista...) ja käytiin etsimässä lentokenttäbussin lähtöpaikkaa. Ei löydetty, ja lisäksi lennon lähtö oli aikaistunut tunnilla, niin päätettiin tilata hotellille taksi. Syötiin vielä torin reunalla hyvät ruuat. Oli kova nälkä, kun oli vain naposteltu päivän mittaan. S söi kokonaisen pizzan, ja alkuun vielä salaatit. Vaihdoin kuitenkin vähän rahaa vielä, niin sain sopivasti paikallista rahaa sekä illallista että lentokenttätaksia varten. Myöhemmin vielä tehtiin lyhyt kierros torilla, että S sai iltakuvia otettua. 

Suihkuun mennessä hiomasin, että olin kuitenkin palanut rintamuksesta. Laitoin mukamas aurinkorasvaa, mutta ehkä en sitten tarpeeksi. S ei onneksi ole palanut.

Semmoinen se oli tämä tyttöjen reissu. Vielä muutama hauska juttu lyhyesti:

- Käytiin sunnuntaina Marian kirkossa, ja saatiin suomenkielinen esite. Siinä oli selostettu alttaritaulun kuvat, ja yksi niistä oli Jessen puu. Olisikohan tarkoitettu Jeesusta??

- Yhtenä iltana käytiin iltapalalla kahvilassa, jossa oli huumoritarjoilija. Kyseli meiltä, kuinka voidaan, ja sitten kysyi, onko S enkä sisareni. No eipä mitään, vanha juttu, mutta viereisessä pöydässä oleva nainen meinasi kertakaikkiaan tikahtua nauruun. Sekä tuon repliikin kohdalla että monen muunkin. Oli aika kiitollinen yleisö.

- Puolassa on lähiaikoina presidentinvaalit. Se näkyi mm. lauantaina, kun torilla oli sotilasaiheisia juhlallisuuksia. On kyllä mahdollista, että sotilaat liittyivät johonkun muuhunkin, esim. ll maailmansodan päättymiseen. Tilanteet näyttävät oikeastaan vähän koomisilta, kun ei ymmärrä kieltä yhtään, ja torilla seisoo asennossa kymmeniä sotilaita ja kaiuttimista kuuluu sotilasmusiikkia.

Kaksi ässää Krakovassa

Ollaan tyttöjen reissulla kaksistaa Krakovassa. Tultiin perjantaina illalla myöhään, oltiin tilattu hotellista kuljetus. Olisi Ukin pitänyt olla näkemässä, koska kentällä oli mies vastassa nimikyltin kanssa. Tosi nimi oli vähän luovasti kirjoitettu, mutta mitä siitä.

Oli jo ihan pimeää, eikä nähty mitään matkasta. Kun tultiin perille, kuski peruutti kadunkulmaan. Ai miksikö? No siksi, että katu oli yksisuuntainen, eli auton keula oli kyllä oikeaan suuntaan, vaikka auto liikkuikin vastakarvaan...

Hotelli on ihan hyvä. Meillä on kattohuone, eikä huoneessa ole yhtään varsinaista ikkunaa, kattoikkuna vain. Torvisoitto Marian kirkosta kuuluu tänne, ja niin muuten kuuluu kaikki viereisistä huoneista ja käytävältäkin. Mutta kyllä ollaan ihan tyytyväisiä.

Aamulla käytiin hotellin baarissa syömässä aamupala, vaikka se ei kuulukaan hintaan. Hyvä ja hintansa väärti aamupala. Täällä on ihan sopivat hinnat, ja vielä sopivammat olisi, jos olisin ymmärtänyt vaihtaa rahaa vasta paikan päällä enkä kentällä. 

Lauantaina oli oikein lämmin päivä, ollaan pääasiassa käveleskelty siellä täällä, ihmetelty toria, wawelin kukkulaa ja bongattu hotelli, jossa minä ja O yövyttiin kauan sitten. Tehtiin vähän ostoksia ja käytiin hevoskärryajelulla. Päivä on tuntunut pitkältä, vaikka ei varsinaisesti olla mitään erityistä tehty (paitsi että nukuttiinhan me päikkäritkin). Illalla haettiin vielä aamupalatarpeita hotellille, sillä meininki on aamulla suunnistaa suolakaivokselle.

Minkä teimmekin. Herätys klo 7 kellon soittoon, pikainen aamupala, ja puolijuoksua asemalle. Yritettiin ostaa lippua sekä automaatista että luukulta, mutta ei niitä saanut sieltä vaan konnarilta suoraan. Onneksi kondyktöör on kansainvälinen sana, koska lipunmyyjä ei osannut englantia enkä minä puolaa... Ehdittiin kuitenkin ihan hyvin junaan.

Päästiin heti ekalle englannin kieliselle kierrokselle. Kierroksesta sai kyllä aika paljon enempi irti, kuin viimeksi, kun jouduttiin menemään puolan kieliselle kierrokselle. Muutoksia on kyllä kovasti tapahtunut viimenäkemän, mm. rakennettu ravintolat ja matkamuistopuodit kaivoksen syvyyksiin. Hieno paikka, ja opas oli hauska, sanoi mm., että hänellä on lupa kadottaa 10% ihmisistä kierroksella.

Tultua jäimme aseman vieressä olevaan ostoskeskukseen. Vietiin kamerat sun muut säilytykseen ja aloitettiin armoton shoppailu. S on kerrankin saanut kierrellä kaupoissa sydämensä kyllyydestä ;). Koko päivä ollaan oltu reissunpäällä, nyt ollan vähän vilvoiteltu jalkoja, ja suunnitellaan lähtöä torille.