Viimeisiä viedään

Minulla oli jo aamulla sellainen olo, että joutaisi jo kotiin. Eli yhdeksän yötä olisi sen mukaan sopivan pituinen matka New Yorkiin.

Käytiin pitkästä aikaa syömässä tutussa aamupalapaikassa ja lähdettiin sitten kaupungille. Nyt oli reitti piirretty ihan puhtaasti ostosnäkökulmasta. S:llä oli vielä muutamia kauppoja, joissa halusi käydä, ja minäkin leviksiä mielin. Myös tulijaisia oli vähän vielä ostamatta.

Aamu oli aika pilvinen, ja syömään mennessä viskasi muutaman sadepisarankin, mutta päivän mittaan pilvet väistyivät ja tuli tosi kuuma päivä. Aurinko paahtoi todella kuumasti - hirvittää ajatellakin, miten nihkeänä sitä joutuukaan lähtemään huomiselle lennolle. Saimme jatkettua check-outia klo 14, mutta sen jälkeen olisimme joutuneet maksamaan huoneesta. Pitää tehdä niin, että virkistäydytään vessassa kosteuspyyhkeillä ennen kentälle lähtöä.

Juna-asemalla yritettiin vähän optimoida metrolipun lataamista, niin että ei tarvitsisi maksaa paljoa ylimääräistä, mutta ei se ihan onnistunut. Lisäksi sain vasta illalla selvitettyä, miten Air Train - Metro -yhdistelmä maksetaan poispäin mennessä. Huomenna pitää siis vielä vähän ostaa lippuun arvoa.

Ajeltiin siis junalla WTC:lle ja sieltä käveltiin Broadwayta pitkin pikku-italian kulmille saakka. Matka eteni aika hitaasti, sillä pysähdyttiin vähän väliä erilaisiin kauppoihin. Piti mm. ostaa yksi lisälaukku, koska ollaan ostettu aika paljon. Yksin V:n ostamat pehmolelut vievät puolikkaan laukun. Löydettiinkin hyvä laukku, se taittuu kasaan ja mahtuu taitettuna sellaiseen necessääriin. Ostettiin myös V:lle koulureppu ja S:lle ja minulle vaatteita. Yksi päivän kohde oli kuriositeettikarkkikauppa. Luultiin, että se on isompi, mutta se oli aika pieni, joskin valikoima oli aika erikoinen. Siellä oli kaikenlaista retrotyyppistä karkkia ja muuta erikoista (mm. Shakespearen kirouspurkkaa).

Käytiin vielä syömässä Chipotlessa ja palattiin hotellille pakkaamaan. Se ei ihan helppo homma ollutkaan, mutta on mahdollista, että kaikki saadaan mahdutettua laukkuihin. Uusi laukku tuli erittäin tarpeeseen.

Kaikki muut kävivät vielä uimassa, S jaksaisi näköjään puljata vaikka kuinka kauaan, tänäänkin loppujen lopuksi kahteen otteeseen ja ekalla kertaa varmaan pari tuntia.

Täälä hotellihuoneessa on yksi kylpytakki, jota voi käyttää uimaan mennessään. O on sitä käyttänyt, ja se on aika hassu juttu, sillä takki on aika - no, naisellinen... Tänään hissiin oli tullut kaksi naista, joista toinen oli ollut ihan pokkana, mutta toinen oli joutunut vähän katselemaan muualle, kun häntä oli pyrkinyt vähän naurattamaan. S oli sitten vähän hihittänyt, ja nainen oli revennyt sitten ihan totaalisesti. Tässä takki on minun päälläni, mutta malliksi nyt kuitenkin.

Käytiin O:n kanssa vielä kävelyllä rantaa pitkin. Ihan hieno paikka on tämä Jersey Citykin, ainakin näin rannassa. Yksi juttu on ihmeellinen: nimittäin se, että täällä on terassituolia ja pöytiä ihan ilman mitään vaijereita, ihmeellistä ettei niitä varasteta. Meidän aamupalapaikankin ulkopöydät olivat koko viikonlopun ilman mitään kiinnityksiä.

Tässäpä vielä siluettikuvaa Manhattanille päin. Huomenna käydään heittämässä lenkki Staten Islandilla ja lähdetään kotiin.

Ilotulituskuvia

Tässä muutama kuva ilotulituksista, vaikka eivät ne kyllä mitään oikeutta tee.

Vettä satoi ilotulituksen ajan, joten kuvat on otettu sisällä.

4th of July

Mukava ajoitus sinänsä lomalla, että päästään näkemään itsenäisyyspäivän juhlintaa. Harmi, että paraatia ei enää pidetä New Yorkissa, se olisi ollut kiva nähdä. Oli taas vähän hitaampi aamu, nukuttiin koko porukka yli yhdeksään. Varmaan jotenkin erityisen rankkoja päiviä nämä, kun joka yö ollaan nukuttu tosi pitkiä unia.

Koska oli pyhä, ei aamupalapaikka ollut auki, ja jouduttiin hakemaan Starbucksista pienet aamupalat. Meillä on kyllä hotellissa paljon kaikkea syömistä, mm. piknikiltä jääneitä eväitä ja ne poikien eilen saamat kuppikakut (kukaan muu ei ole kyllä vielä syönyt niitä kuin minä, hyviä ovat). 

S halusi uimaan vielä ennen kaupungille lähtöä, ja minä menin siksi aikaa vähän istuskelemaan auringossa. Otin vähän kuvia ympäristöstä.

Käytiin myös kävelemässä ja katselemassa valmiiksi hyviä ilotulitusten katselupaikkoja. Täällä on ollut Glogaten tehtaat, ja siitä muistona on iso kello näyttämässä aikaa (tosin se taisi olla talviajassa...). Kello on vuodelta 1908.

Uinnin jälkeen lähdettiin kaupungille, tarkoituksena käydä Madame Tussaudin vahakabinetissa. Siitä saatiin sellainen vinkki Trip Advisorista, että ulkona päivystää sisäänheittäjä, jolta saa alennuskupongin kabinettiin. Se oli hyvä tieto, koska kabinetti oli aika kallis nettisivujen perusteella.

Ajeltiin junalla 33. kadulle ja ruvettiin etsimään ruokapaikkaa. Chipotlet olivat kiinni pyhäpäivän vuoksi, joten muut päätyivät mäkkäriin. Minä etsin sushi-paikkaa, mutta en löytänyt joten söin sellaisessa salaattipaikassa. Pikaruokaa täällä on pääasiassa tullut syötyä. This is America.

Käytiin vielä kaupassa ostamassa ihmelääkkeitä flunssaan ja lähdettiin kohti vahakabinettia. Aikamme kabinetin edessä hengailtuamme meille tosiaan kaivettiin alekuponki, ja sillä sisäänpääsy maksoi 20 $ 37 sijasta. Kabinetti oli ihan hieno, paljon oli sellaisia julkkiksia, joita ei edes tunnettu, kun olivat enemmän Amerikan julkimoita. Mutta presidenttihuone oli hieno ja minusta myös tv-sarjahuone (siellä oli Don Draper!). Kabinetissa oli teemana Chostbusters, ja aika hienoja hologrammeja oli myös muodostettu. Kuva ei anna oikeutta.

Nyt valmistellaan hotellilla ilotulituksille lähtöä. Äsken meni helikopterimuodostelma Hudson-joen yli. Raportti jatkuu myöhemmin.

Ilotulituksen jälkeinen päivitys: oli mahtava tulitus kyllä. Ihan turha edes yrittää kuvaillla sitä, mutta en ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Show kesti ehkä puolisen tuntia, ja toinen toistaan hienompia paukkuja tuli jatkuvalla syötöllä. Meillä kävi tosi hyvä tuuri majapaikan kanssa, koska koko ilotulitus näkyi suoraan ikkunasta. Tämä oli siis Jersey Cityn järjestämä LIberty State Parkissa. New Yorkin tulitus näkyi vain vähän Manhattanin kattojen yläpuolella, se olisi myös ollut kyllä hieno nähdä.

Päivät senkun pitenee

Eilen (2.7.) oli niin pitkä päivä, etten edes jaksanut kirjoittaa mitään. Aamulla otettiin kyllä rennosti eikä pidetty kiirettä, kun tiedettiin, että menee myöhään illalla. Aamupalapaikka ei ollutkaan auki, joten haettiin vähän purtavaa Starbucksilta. Ajettiin junalla 33. kadulle ja käveltiin sieltä Rockefeller Centerin kautta keskuspuistoon. Rockefeller Centerin pihalta oli otettu eri maiden liput pois ja siellä oli nyt pelkästään USA:n lippuja.

Centerissä käytiin tutustumassa mahtavaan nähtävyteen nimeltä kapeat liukuportaat. Niillä oli tämän turistilauman silmissä niin kova suosio, että piti mennä ne useampaan kertaan. Ajatella, että tämä on ilmaista!

Ilmaisesta puheenollen: Luonnontieteelliseen museoon on ns. vapaaehtoinen pääsymaksu, ja sen vuoksi ilmeisesti meiltä ei missään vaiheessa kysytty lippuja. Olisi siis voitu maksaa mitä olisimme halunneet.

Käveltiin keskuspuistoon ja etsittiin eläintarha. Se oli nyt vähän pettymys - O olisi halunnut nähdä mosaiikin, joka oli Madagasgarin pingviinit -elokuvassa, mutta ei sitä siellä ollut. Pingviinejä löydettiin kyllä.

Muuten oli kyllä vähän onneton eläintarha, mutta onpahan nyt sekin käyty. Eläintarhan jälkeen ryhdyttiin etsimään kauppaa piknikkitarpeiden ostoa varten. Se ei ollutkaan ihan helppoa. Mistähän ihmeestä nämä paikalliset ostavat ruokansa, vai käyvätkö vain ulkona syömässä?? Löydettiin viimein Duane Read, kun onnistuin pääsemään jonkun paikallisen yliopiston verkkoon ja tehtyä haun netissä. O:kin kävi kyselemässä neuvoja, ja sai joltain paikalliselta uskonharjoittajilta esitteen ja pullollisen vettä. DR:n piknikkivalikoima osoittautui tosi köyhäksi, ja kassa neuvoi kysyttäessä, että lähellä on supermarket. Löydettiin sinne vasta, kun kysyttiin lisää yhdeltä ovimieheltä. Olipahan supermarket! Siellä oli kyllä kaikkea mahdollista. Ostettiin eväät ja paineltiin takaisin keskuspuistoon.

Syötiin mahat pullolleen ja pötköteltiin puistossa aikamme. Hissun kissun illan suussa lontosteltiin Empire State Buildingia kohti - matkalla tehtiin pari ostosta ja käytiin ajelemassa kapeissa liukuportaissa.

ESB:iin oli aika pitkä jono, mutta se meni loppujen lopuksi aika nopeasti. Jossain vaiheessa monitorissa sanottiin, että 55 minuuttia kestää vielä, mutta sanoisin, että meni nopeammin. Matkalla otettiin valokuva, mutta ei voitu sitä lunastaa, kun O vähän sattui pelleilemään juuri silloin...

Oltiin ajoitettu vierailu parahultaisesti. Juuri oli ehtinyt tulla pimeä, kun päästiin ylös, ja näköalat aika mukavat. Hissi 80 kerrokseen meni tuhatta, niin että korvat menivät lukkoon. Matka kesti minuutin. Viimeiset 6 kerrosta käveltiin, kun sellainen tilaisuus tarjottiin. Se kävi näin: ihmiset jonottivat 80 kerroksessa hisseille, tavallinen puheensorina kuului joka puolelta. Sitten yksi virkailijanainen rupesi kailottamaan, että nyt on mahdollisuus lähteä kävellen ylös. Tuli ihan hipi-hiljaista siksi ajaksi, kun nainen puhui. Heti kun hän lopetti, alkoi hirmuinen pölinä ja kuhina.

Kello oli aika paljon, kun tultiin takaisin hotellille. Viikonloppuna eivät kaikki junat kulje, ja jouduttiin menemään aika pitkä matka ennen kuin päästiin vaihtamaan junaa. Aika lailla väsyneitä oltiin kaikki, ja nukuttiinkin yli yhdeksään koko porukka.

Aamulla mentiin myöhäiselle aamupalalle muminapaikkaan, eli siihen samaan, jossa käytiin ekana iltana syömässä. Siellä on tarjoilija, jonka puheesta ei saa mitään selvää. Nytkin osa asioista meni kyllä ihan arvailuksi, kun sieltä tuli lisäehdotuksia ruokien oheen. V ymmärtää kaikkein parhaiten eri murteita ja tomii välillä tulkkina.

Hillittömät annokset tuli, ja syötiin se mikä jaksettiin. Kun lasku tuli, tarjoilija mumisi, että on pahoillaan, kun unohti tuoda meille ylimääräisen lautasen, että saatiin jakaa pannukakkuannos. Saatiin 10 taalaa alennusta siitä hyvästä.

Matkalla keskuspuistoon tapahtui pieni metroselkkaus. Mentiin ensin junalla WTC:lle ja siitä vaihdettiin parhaan näkemyksemme mukaan metroon. Keskuspuiston kulmalla metro kiihdytti hirveään vauhtiin, eikä pysähtynyt ennen kuin 125 kadulla. Tajuttiin, että se olikin ollut express-metro, ja näkyihän se tietysti sitten kartastakin. Jäätiin pois, ja odotettiin aikamme local-metroa, mutta sitten yksi mies tuli sanomaan, että sellaista ei tule. No, ajettiin expressillä takaisin keskuspuiston kulmalle ja sieltä viimein päästiin oikeaan metroon.

Käveltiin keskuspuiston Reservoir-järven reunaa pitkin Metropolitan-museolle. Siellä huomattiin, että vapaaehtoinen maksu ei ole kovin vapaaehtoinen, vaan kaikilla piti olla museon tarra rinnuksissa, kun siellä liikkui.

Matkalla museoon nähtiin, kun yksi porukka pelasi Huispausta.

Katsottiin Van Gocheja ja muita maalauksia, ja sitten jakaannuttiin kahtia. Me tytöt kavimme Roof top baarissa katsomassa näköaloja sekä tutustuttiin Egyptiläisiin ja muihin eksoottisiin taide-esineisiin.

Kävelimme sitten kaupunkiin takaisin ja aloitettiin shoppailu. Kierreltiin parissa kaupassa ja tehtiin vähän ostoksia, kunnes päädyimme Times Squarelle. Siellä sitä oli porukkaa! Liikkuminen oli aika vaivalloista, kun väkeä oli ihan puurona. Käytiin M&M-kaupassa (miten voi olla 3-kerroksinen kauppa karkeille??), Disney-kaupassa (ihan tupaten täynnä) ja Forever 21 -kaupassa. Siellä pelkkiin jonoihin meni varmaan kolme varttia, mutta S teki ihan hyviä löytöjä.

Puskettiin itsemme ihmisjoukon läpi Macy'sia kohti, ja mentiin viimein Sephoralle, jonne on monta päivää tehty asiaa. Ostettiinkin itsemme kipeäksi, mutta palvelukin oli kyllä ensiluokkaista. Parikin meikkitaiteilijamiestä avitti meitä tärkeissä valinnoissa.

Käytiin vielä Chipotlessa syömässä ja palasimme ratkiväsyneinä hotellille. O ja S kävivät vielä uimassa.

O kertoo poikien iltapäivästä:

Kierreltiin Metropolitan-museota mitä jaksoimme. Siellä pitäisi olla monta päivää, että saisi katsottua kaikki ajatuksella läpi. Eurooppalaisten taitelijoiden huippunimet ja roomalainen osasto menivät rauhallisella askelluksella, mutta siitä vauhti alkoi vähitellen kiihtymään. Lähi-idän perimmäisissä kamareissa ei käyty ollenkaan. Täytyy mennä seuraavalla kerralla.

Museosta suunnattiin Keskupuiston läpi kohti East Riveria ja YK:n toimitaloa. Keskuspuistossa soitti aika iso rumpuryhmä sellaista vanhoista Tarzan-elokuvista tuttua rumpubiittiä. Sellaista loputtoman jankkaavaa, jolla viidakon asukkaat aina rassaavat Tarzanin hermot äärimmilleen ja lopuksi Tarzan tulee ja laittaa väkivaltaisen pisteen meiningille ja elokuva loppuu. Ei jääty katsomaan kuinka tuossa kävi.

Lähempänä YK:n toimitaloa oli aika vähän väkeä liikkeellä. Rooseveltin saarelle menevä silta oli aika vaikuttavan näköinen. Sillan yli näytti menevän köysiratakin. Marssittiin YK:n talon ohi ja käännyttiin kohti keskikaupunkia. Matkalla syötiin vähän välipalaa. Välipalan painikkeeksi O tilasi oluen. O:n nuorekas olemus sai myyjän kysymään tältä papereita. Paperit olivat kunnossa ja O sai nauttia laihahkon oluensa.

Matkalla kohti Pathin asemaa jostakin kuppikakkukaupasta tuli ulos mies, joka antoi O:lle ja V:lle sekä jollekin toiselle porukalle pussit, joissa oli kuusi kuppikakkua. Sen jälkeen kauppaa alettiin laittaa siltä päivältä kiinni. Edellisessä risteyksessä joku paikallinen esitteli O:lle ja V:lle risteyksestä aukeavia näkymiä. Kaksi pilvenpiirtäjää, Empire State Building ja joku muu näkyivät paikalle hyvin. Ystävällistä väkeä tuntuu olevan tuolla seutukunnalla.

***

Semmonen huomio vielä, että siivooja on jostain syystä lopettanut tippien ottamisen. Se loppui, kun laitettiin osa kolikoina. Ollaan nyt vaan kasattu uutta tippiä entisen päälle. 

Perjantaina Brooklynissa

Tulikin pieni muutos suunnitelmiin aamulla, kun päivä valkeni pilvisenä. Lisäksi uhattiin sekä ukkosella että sadekuuroilla, joten päätettiinkin mennä puiston sijaan O:n toivomaan kohteeseen Brooklyniin.

O kirjoittaa:

Päivän pääohjelma oli Brooklynin Finntownissa käynti. Sunset Parkin eteläisellä puolella asui 1900-luvun alkupuolella noin 10 000 suomalaista. Suomalaiset rakensivat osuustoimintaperiaatteella seudulle lähes kolmekymmentä kerrostaloa. V suunnisti kartan kanssa ja kävimme katsomassa Alku-talon, Alku Toisen, Nappulatalon sekä Mannerheimit ja sun muut Hikipisarat. Nappulatalo oli aika huonossa kunnossa, muut taas hyväkuntoisia asuintaloja. Nappulatalo sai aikoinaan nimensä siitä, että sen ovipielessä oli summeritaulu, jossa oli oma soittokellon nappi joka asunnolle.

Alueella oli suomalaisilla kauppoja ja kaksi haalia: Imatra ja Finnhaali, jota kutsuttiin kommunistihaaliksi. Poliittiset suuntaukset eivät mahtuneet yhteen haaliin. Molemmat haalit toimivat nykyään kielisten kirkkoina. Kirkkona toimi myös suomalaisten Gloria Dei-kirkkorakennus. Sekään ei enää ollut suomalaisten kirkko. Suomalaisia ei alueella enää ole. Nykypäivänä asukkaat näyttävät olevan pääosin kaukoidän väkeä, orientteja.

***

Brooklynista kävelimme Manhattanille Brooklyn bridgeä pitkin. Hieno silta, erityisesti kun ottaa huomioon, että se on rakennettu jo 1800-luvun puolivälissä.

Tallustelimme vielä sateessa Wall Streetille ja katselimme vanhaa New Yorkia siellä. Pörssitalo näyttää todella pieneltä ja vaatimattomalta naapurissa olevien pilvenpiirtäjien rinnalla.

Ajeltiin junalla vielä Grove Streetin asemalle ja käytiin siellä syömässä. Täällä on ihan kohtuuttomat ruoka-annokset, ei ihme, että lihavia ihmisiä on. Tarjoilijoiden puheesta on muuten pääsääntöisesti täysin mahdotonta saada selvää. Mikähän juttu siinä on - yleisesti ei ole mitään ongelmaa seurata vaikka viereisen pöydän ihmisten keskustelua, mutta tarjoilijan mokelluksesta joutuu lähinnä arvaamalla päättelemään.

Illalla vielä normiuinnit ja -kylvyt ja nukkumaan. Tänään ei tullut käveltyä läheskään yhtä paljon kuin muina päivinä, ja huomennakin pidetään puolittainen lepopäivä, kun mennään sinne puistoon. Toivottavasti jalat toipuvat sitten sunnuntaiksi.

Voi mua väsynyttä matkustajaa...

Kylläpä oli nyt lähellä, etten jaksanut edes kirjoittaa mitään. Kello on kohta kymmenen (pm), ja vasta äsken S:n kanssa kotiuduttiin. Meillehän se on tosi myöhään. Pojat ovat tulleet jo paljon aikaisemmin, mutta meillä meni vähän ostoskelun puolelle.

Aamupalan jälkeen lähdettiin kohti luonnonhistorian museota. Ajettiin junalla ja metrolla keskuspuiston laidalle. Matkustaminen muuten tekee ison loven budjettiin, ei ole oikein mitään järkevää useamman päivän lippua, jonka voisimme hankkia. PATH-junaan sellaisen ostaminen ei kannata, koska muovikortin hinta syö edun. Metroa taas ei käytetä niin paljon, että sellainen kannattaisi hankkia. Mutta minkäpä tuolle tekee, matkustettava on.

Käveltiin keskuspuiston halki museolle, aika kuuma alkoi jo olla. Jalat eivät ole oikein ehtineet toipua edellisten päivien tallaamisesta, joten vähän on turnauskestävyys koetuksella. Puisto näyttää oikein kivalta, ja tutkitaan sitä tarkemmin huomenna, kun pidetään puistopäivä.

Museo on aika jättimäinen laitos. Neljässä kerroksessa täytettyjä eläimiä, eri maanosien ja aikakausien esineitä, mineraaleja yms. 

Jakauduttiin heti aluksi tyttöjen ja poiken ryhmiin ja sovittiin vain treffit 1,5 tunnin päähän. Aikaa jouduttiinkin siirtämään pariinkin otteeseen, kun nähtävää oli niin paljon. Eksyttiinkin S:n kanssa pariin otteeseen, kunnes vasta lopuksi ymmärsin, että sisääntulokerros oli 3. eikä suinkaan 1. niin kuin aluksi luulin...

Vaikuttavimpia olivat ehkä isot täytetyt eläimet ja niistä kyhätyt asetelmat, vanhat opastetaulut ja jättimäisestä puusta sahattu kiekko. En tiedä, saako kuvasta oikein käsitystä, mutta kyllä läpimitta helposti yli 3 metriä on.

Käytiin syömässä Trip Advisorin avulla löytyneessä paikassa. Siellä oli salaattibuffa, josta punnittiin annookset, ja pizzaa ja pastaa sai tilata erikseen. S ei oikein tykännyt salaatin lohesta ja kanasta, mutta mulla ainakin oli oikein hyvä annos. V:n pizza oli niin rasvainen, että tarvittiin kymmeniä servettejä varmaan putsaamaan sormia. O otti root beerin, joka oli ihan kamalaa. Yritettiin keksiä, mikä maku siinä tuntuu, mutta ei millään satu päähän. S viimein keksi, että sehän on Altoidsien maku, elikkäs suuvesi...

Ruuan jälkeen käytiin Trump-toweria ihmettelemässä. Siellä oli kyllä paha vesivahinko, vesi valui seinää pitkin sisään, vaikkei edes satanut. Aika pompöösi paikka,

Käytiin vielä koko porukalla Uniqlolla, ja pojat häipyivät heti, kun V:lle löydettiin takki (samanlainen kuin minkä ostin tulijaisiksi pari vuotta sitten). Me tytöt jäätiin shoppaamaan, ja hyvä kauppahan se onkin. Monenlaista ostettiin, mutta aikaakin meni varmaan toista tuntia. Käytiin vielä Hollisterilla, ja sen jälkeen tavallaan tultiin ryöstetyksi, kun ostettiin pehmikset. Ne maksoivat kympin kappale!!

Käveltiin Macy'sille, ja käytiin matkalla Urban Outfittersissä (joka oli pettymys). Ostettiin Macy'siltä ns. perustarvikkeita, ja siinä meinasi kyllä hermo mennä. Olimme lopuksi niin väsyneitä, ja kellokin oli niin paljon, että jäi esim. Sephora käymättä. Eli shoppailua riittää vielä muillekin päiville. 

Ollaan vähän aikataulutettu loppupäiviä, ja eiköhän tässä riitä tekemistä kaikiksi. Huomenna on puistopäivä ja Empire State Building -ilta.

Eiliseltä tuli vielä sellainen asia mieleen, että Ellis Islandin lauttaan noustessa laskusilta piti aikamoista meteliä ja krohinaa. O epäili, että merihirviö ei ole vielä herännyt ja kuorsaa. Aika paljon se kuorsaukselta kuulostikin. Ja se hirviö nukkui vielä silloinkin, kun tulimme takaisin.

Ellis Island ja vapaudenpatsas

Olimme varanneet etukäteen liput Ellis Islandille ja Vapaudenpatsalle täksi aamuksi. Käytiin aamupalalla tutussa paikassa, ja siellä vasta tarkemmin luettiin aikatauluja. Laivalippu oli klo 10:ksi, mutta paikalla piti oleman puoli tuntia etukäteen, kesäaikaan jopa tuntia ennen. Syötiin nopeasti ja lähdettiin pistelemään kohti Liberty State Parkia, josta laiva lähti. Sinne olikin aika pitkä matka, ja oltiin perillä joskus 9:20. Mutta siellä ei ollut jonon poikastakaan, ja koska meillä oli liput valmiina, ei meidän tarvinnut tehdä muuta kuin marssia laivaan. Päästiin itse asiassa lähtemään puoli tuntia aikaisemmalla laivalla kohti Ellis Islandia. Laivasatamassa oli ollut myös juna-asema aiemmin, raiteet oli raivattu pois, mutta kyltit ja muut olivat jäljellä. Junilla oli varmaan siirtolaiset siirrelty eteenpäin.

Ellis Islandin museossa menikin melkein pari tuntia, ja olisi varmaan mennyt pidempäänkin, jos olisi oikein lähtenyt tutkimaan. Varsin kattavasti oli museossa esitelty prosessia ja ihmiskohtaloitakin. O koetti kaivella tietoja Paavo Riekkisestä ja Kalle Lahdesta, mutta kummastakaan ei löytynyt, eikä juuri muistakaan "tutuista".

Jotenkin ahdistava paikka oli Ellis Islandin museo - toisaalta tietysti tulijat ovat olleet täynnä toivoa ja odotuksia, mutta varmasti on ollut tosi pelottavaa mennä läpi maahantulosyynin, ja samalla saanut pelätä ja jännittää muiden perheenjäsenten kohtaloa. Mietin, että minä en varmaan olisi esim. päässyt maahan, koska tuskin olisi ollut silmälaseja enkä olisi kyllä näöntarkastustaulusta nähnyt yhtään mitään.

Näyttelyssä oli paljon kuvia: kuvia ihmisistä ja heidän touhuistaan, matkatavaroista, odotusaulasta, lääkärintarkastuksista yms. Lisäksi oli joidenkin ihmisten passeja ja muita asiakirjoja näkyvillä, mm. yhden Koskisen, ja julisteita ja mainoksia. Suomalaisen osuusruokalan mainoksessa "kala" osa sanasta oli korvattu kalan kuvalla. Ehkä kuhajuttujen keksijän sukulainen... Yleisesti ottaen on todettava, että ei ihme, että Ameriikka on niin yritteliäs maa - mikään vatuloitsija ei kyllä olisi saanut änttiin lähteä jostain Euroopan perukoilta uuteen maailmaan, eli pääasiassa USA:han on päätynyt varsin yritteliästä ja aktiivista sakkia.

Ellis Islandilta mentiin laivalla Vapaudenpatsaalle. Siellä oli taas uusi turvatarkastus (ensimmäinen oli jo laivasatamassa ennen lähtöä Ellis Islandille). Oli pieni selkkaus siellä, kun unohdettiin, että O:n ja S:n laukussa oli Ellis Islandin matkamuistomyymälästä ostettu suklaalevy ja tikkari, eikä patsaaseen saanut viedä mitään syötävää. O sai kuitenkin vietyä laukut säilytykseen, ja päästiin kiipeämään jalustan sisään.

Patsashan on ihan käsittämättömän kokoinen. Jos oikein ymmärsin Audio Tour -selostuksesta, se on kolikon paksuista kuparia, eli todella ohutta. Jalusta itse on toteutettu kansalaisrahoituksen turvin, ja jokainen, joka on lahjoittanut yhtään mitään siihen, on saanut nimensä lehteen. Suurin osa rahasta on kerätty ihan pikkurahoista ja tavallisilta ihmisiltä.

Kiivettiin siis jalustaan ja kierreltiin siellä aikamme. Käytiin myös museossa katsomassa Lady Libertyn isoja varpaita. Ennen lähtöä ostettiin vielä oikeaa lemonadea, mukissa oli reilusti sitruunaa, ja se oli niin tosi hyvää.

Poislähtiessä saatiin olla todella tyytyväisiä siihen, että matkustettiin New Jerseyn puolelta. Sen kun vain käveltiin laivaan sisään, New Yorkin puolelle palaavilla oli huomattavan pitkä jonotus edessä. Vaikea edes arvioida, kauanko olisi jouduttu odottamaan - ja ilmahan oli vähintäänkin helteinen.

Tämä vältettiin...

Liberty State Parkissa on myös iso tiedekeskus, joka oli meillä iltapäivän ohjelmassa. Käveltiin hikisenä ja uupuneina puiston poikki (tuntui aika pitkältä matkalta...) keskukselle. Matkalla mentiin ensin jonkun purjehduskerhon läpi, siellä oli porukka juuri syömässä. Ei arvattu liittyä seuraan, kun näytti oikeastaan vähän yksityistilaisuudelta. Sitten vielä meinattiin mennä takaovesta tiedekeskukseen. Siellä ei selvästikään ollut ajateltu sellaista vaihtoehtoa, että joku tulisi kävellen paikalle, kun etuovelle ei ollut ollenkaan kävelytietä.

Syötiin aluksi keskuksen ruokalassa hirveät ruoka-annokset. Kamalimmat tähän asti täällä, ei edes suomalainen huoltoasemasapuska vedä vertoja. Kylmiä hampurilaisia ja kuivia kanafingereitä. Ja kalliita, tietty. Kierreltiin sitten varmaan kolmisen tuntia erilaisissa aktiviteeteissa, S mm. käveli pilvenpiirtäjänäyttelyssä palkin päällä.

Nokia oli myös edustettuna pikseliasioissa:

Iso osa jutuista oli sellaisia, että ne oli selvästi tarkoitettu pienemmille. Esim. tämä kiipeilyjuttu, jossa lasten pituus oli ollut jo hieman haitaksi.

Ajettiin lopuksi taksilla Grove Streetin Path-asemalle kauppaan ja sieltä lampsittiin kotiin. Taksi ei ollut taksi ollenkaan, vaan musta auto, joka tilattiin kyllä taksiasemalta. Mutta meinasi jäädä kokonaan huomaamatta koko taksi, kun ei siinä ollut mitään merkkiä missään.

Käytiin vielä uimassa ja alabaarissa drinkillä. Nyt jo vähän väsyttää, kun tänä aamuna piti olla oikein kello soimassa, että ehdittiin ajoissa.