Nolo Bici

Aamupalan jälkeen sännättiin taas uima-altaalle. Täällä oli iso turistiryhmä Hollannista (tms.), ja he olivat aamulla lähteneet pois, joten rauhallista oli. Tosin eilenkin aamupäivällä saatiin nauttia ihan yksityisaltaasta, koska väki valui sinne vasta iltapäiväksi.

Uiskenneltiin ja otettiin aurinkoa. Lapset hypppivät pomppulaudalta ja puljasivat niitä näitä, ja minäkin jopa uskalsin hypätä, ja vieläpä pää edellä. Oli aikamoisen valmistelun ja rohkaisun tulos!

Aamupäivällä näytti, että päivästä tulee pilvinen. Sen vuoksi päätettiin, että taidetaan pitää fillaripäivä. Täällä vuokrataan mm. 4 hengen ajettavia riksoja, ja siihen me vähän innostuttiin. Käveltiin lyhyen siestan jälkeen pyörävuokraamoon ja otettiin ajopeli alle. Vuokraamon nimi oli Nolo Bici, ja voisi sanoa, että tässä tapauksessa nomen est omen...

Ajeltiin takaisin hotellin kohtaan (mainitsinko jo, että täällä on tosi hyvä pyörätie, se on kymmeniä kilometrejä pitkä ja tehty vanhan rautatien paikalle) ja O jäi vahtimaan riksaa, me muut mentiin kauppaan eväsostoksille.

Ajeltiin muutama kilometri itään päin, syötiin eväät ja ajettiin sitten takaisin pyörävuokraamoon. Saman ketjun vuokraamoja on täällä useita, ja esitteessä mainostettiin, että pyörää ei tarvitse palauttaa samaan pisteeseen kuin mistä se on otettu vuokralle. Vuokrattiin riksa lähimpänä hotellia olevasta paikasta, ja ajateltiin ajella Sanremoon asti ja palauttaa fillari sitten siellä. Mutta eihän se palautussääntö sitten SITÄ pyörää koskenut. Tinkaamisen jälkeen saatiin kuitenkin tavalliset pyörät tilalle, kun palautettiin riksa vuokraamoon, ne saatiin sitten palauttaa vasta Sanremossa. Oli vähän jännä ajella, kun kypäriä ei ollut, eikä pyörissä ollut jalkajarruja. Paikka, jonne palautettiin pyörät, oli vanhalla Sanremon asemalla, siltä ajalta kun pyörätien paikalla oli ollut junarata.

 Pyöräreissulla kävi sellainen juttu, että jouduttiin ohittamaan samanlainen vehje, kun se ajoi tosi hiljaa. Siinä riksassa oli yhteensä 7 henkeä kyydissä, koska sekä etu- että takapenkille mahtui kolme, joista kaksi polkee ja etukoriin vielä lapsi tai kaksi. No, ohitettiin se porukka ja morjestettiin samalla iloisesti. Hetken päästä takaa alkoi kuulua kirkumista ja naurua, ja sakki veti miljoonaa ohi. Polkivat kuin viimeistä päivää. Nauratti niin ettei meinannut pystyä polkemaan. Sitten ne taas hidastivat, ja jouduttiin könnäämään perässä, kunnes siirtyivät sivuun...

Lisäksi nähtiin outo maanviljelyskone, se veti läpinäkyvän muovin pellolle. Mitähän siinäkin viljellään?? Täällä on selkeästi jo yksi sato korjattu ja toista valmistellaan.

Käveltiin illalla vielä rannalla ja kaupungilla ja syötiin vähän yhdessä pienessä kahvilassa. Sitten hurautettiin bussilla hotelliin. Bussi on vähän kallis peli täällä, ainakin matkaan suhteutettuna. Yksi lippu maksaa 1,50 ja lastenkin pitää maksaa sama taksa. Lippu on voimassa 90 minuuttia, eli käytännössä pitää ostaa uudet liput, jos menee kaupunkiin käymään ja meinaa palata bussilla takaisinkin. Itse matka kestää alle 10 minuuttia.

Tässä vielä kuva välimerestä.

Altaalla

Ollaan pidetty allaspäivä. Hotellissa on tosi kiva uima-allas, siinä on hyppylautakin. Lapset ovat hyvin viihtyneet vedessä, varmaan 4 tuntia tänään ovat uineet. Keskipäivän kuumimpaan aikaan allas on kiinni (ainakin periaatteessa), mutta se aika hyödynnettiin siestailemalla, ja lapset pelasivat pingistä.

Vieressä on supermarketti, ja haettiin sieltä vähän eväitä, kun tässä ei ole kuin hotellin ravintola lähellä. Siellä taas on aika suppea ruokavalikoima (mutta aamupala oli kyllä hyvä). Siestan jälkeen uitiin taas, mutta nälkä alkoi vaivata oikein kunnolla, ja lähdettiin käymään San Remon keskustassa. Sinne pääsee bussilla, ja busseja menee monta kertaa tunnissa. Hurjaa vauhtia päästeli bussi.

San Remo on hieno paikka. Käytiin syömässä, ja käveltiin rannan tuntumassa kulkevaa kävely/pyörätietä takaisin hotelliin. Ensin tuntui aika pitkältä, mutta sitten tajuttiin, että eihän se ole pituudeltaan kuin Kulmatien lenkki... Pyörätie on kymmeniä kilometreja pitkä, vuokrataan ehkä joku päivä fillarit...

Täällä hotellissa saisi vaihtaa Liiroja, huoneessa olevassa ohjelapussa sanotaan niin. S on hinkunut jo monta kertaa, että mennään vaihtamaan.

Kirjakriisi on väistynyt. Kirjojen hovihankkijamme lähetti muutaman kirjan tänne postissa, kiitos! Italian posti oli epäluuloisuuksissaan avannut paketin, saimme kirjat perille ilman pakkausta...

San Remossa

Tänään on kyllä ollut pitkä ja raskas päivä. Aamulla noustiin ajoissa, ja mentiin aamupalalle heti, kun se oli valmis. Nopeasti syötiin ja painuttiin puolijuoksua asemalle. Vaikka aamulla ei vielä kovin kuuma ole, niin ehdittiin hyvät hiet saada pintaan, kun tavaraakin on niin paljon. Asemalla sitten huomattiin, että juna olikin myöhässä, mutta eipä näistä koskaan tiedä.


Matkattiin paikallisjunalla Pisaan, jätettiin tavarat säilytykseen ja lähdettiin kävelemään Pisan tornille. Matkaa oli ehkä reilu puolitoista kilometriä.

Torni oli vino. Vinompi kuin mitä kuvista antaa ymmärtää, jostain syystä kamera korjaa "asentoa" jopa ihan suoraksi. Torni oli myös tosi hieno, olisi vaikka ei olisi vinokaan. Marmoria.

Meillä oli ihan hyvin aikaa ennen seuraavan junan lähtöä, ja torni oli nopeasti katsastettu, kun ei nyt lähdetty sinne kiipeämään. Pisassa on myös aika kätevästi järjestetty turistin asiat siinä melessä, että samalle aukiolle oli kerätty muitakin nähtävyyksiä, joten turistikierros ei siis tällä kertaa vienyt paljoa aikaa.

Käytiin vähän syömässä ja käveleskeltiin Pisan kävelykatua takaisin asemalle. Matkalla ostettiin S:lle olkihattu katukauppiaalta (tai kyläkauppiaalta, niin kuin S sanoo). Lisäksi käytiin yhdessä tavaratalossa. Täällä on hyvät alennusmyynnit, ja kivoja vaatteita. S osti shortsit.

Varsin italialainen katunäkymä.

Genovaan menevä juna oli aluksi puolityhjä, ja saatiin tavaratkin yllättävän helposti aseteltua (nyt ymmärrän, miksi Interraililla suositaan rinkkoja - sillä tavalla varmistetaan, että yksittäisestä laukusta ei tule niin painava, ettei sitä jaksa nostaa junan hyllylle säilytykseen...). Viereisessä loossissa istui brittiperhe, joka kaivoi heti junaan tultuaan eväät esille: hajujuustoa ja keksejä.

Matkalla ohitettiin mm. Carrara ja nähtiin marmorivuoret. Sieltä sitä kiveä varmaan Finlandia-taloonkin roudataan.

Genovassa vaihdettiin junaa, joka oli sekin vähän myöhässä. Tällä kertaa paikkaliput olivat kuuden paikan osastoon, jossa istui kaksi ehkä brittiä tai amerikkalaista turistia. Nuo vaunuosastot ovat siinä mielessä mälsiä, että isoille laukuille ei ole kunnolla paikkoja, jouduttiin ottamaan isoin kassi jalkoihin ja vähän puuduttiin matkalla.

Mitään käsitystä ei ollut siitä, missä vaiheessa San Remon pysäkki tulee, ja kellon mukaan tähdättiin ovelle. Kuulutuksista ei saanut oikein selvää, kun ei tiennyt, onko puhe jotain italiankielistä selostusta vai paikkakunnan nimiä... Junahan oli tietysti jätättänyt lisää, eikä aikataulun mukaan tuleva pysäkki ollutkaan meidän. Siinä sitten oltiin tien tukkona isojen pakaasiemme kanssa. Seuraavakaan pysäkki ei ollut vielä San Remo. Hyvin pystyttiin antamaan tietä muuten, mutta yksi itsepintainen mummo halusi välttämättä katsoa, eikö laituri kuitenkin olisi toisella puolella junaa (vaikka matkustajia oli jo jäänyt pois siitä toisesta ovesta). Ei se sitten kuitenkaan halunnut sinne viereisille raiteille hypätä.

San Remon rautatieasema oli tunnelissa, ja toisaalta pieni (vain kaksi raidetta), mutta toisaalta valtavan kokoinen. Ulospääsy oli varmaan vähintään puolen kilometrin pituisen tunnelin päässä, matkalla oli kolme liukuhihnaakin. Lentokenttä tuli mieleen siitä järjestelystä.

Hotelli melkein 4 kilometrin päässä asemasta, joten mentiin taksijonoon. Yhtään taksia ei näkynyt missään, ja yksi mies rupesi soittelemaan autoa paikalle. Taksi tulikin, ja jonossa ollut rouva meni sitä valtaamaan. Samalla aseman ovesta tuli yksi vanhempi nainen, joka meni häsläämään taksille, yritti ilmeisesti puhua itsensä taksiin. Taksikuski ei ottanut kumpaakaan naista kyytiin, vaan sen miehen, joka oli taksin soittanut. Sitten vielä yksi pariskunta tuli marmattamaan sille etuilijanaiselle ja patistivat sitä jonon perälle. Loppujen lopuksi etuilija kuitenkin tunki seuraavaan taksiin sen toisen rouvan kanssa.

Saatiin loppujen lopuksi taksi ja ajettiin hotelliin. Kiva hotelli, mutta lapsia ei taida olla muita kuin meidän - toivottavasti muiden matkustajien hermo kestää ;-). Kello oli aika tarkkaan kahdeksan illalla, kun päästiin huoneeseen, eli kellon ympäri tänään matkustettiin. Mutta ihan mukava asettua vaihteeksi aloilleen pidemmäksi aikaa.

Nyt ei enää jaksa kirjoittaa. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan...

Ellu II

Aamupalan jälkeen paineltiin ostamaan liput saitsaribussiin. Kierros olikin tosi pitkä, kesti kaksi tuntia. Tosi hienoja maisemia täällä on, Firenze on rakennettu jokilaaksoon, ja bussi kierteli ympäröivillä vuorilla, ja sieltä passasi katsella kaupunkia. Opastus kertoi, että Arno-joki on tulvinut todella pahasti viimeksi vuonna 1966, jolloin iso osa kaupungista oli veden alla, ja mutaa oli pitkän aikaa joka paikka täynnä.

Istuttiin bussin yläkerrassa, ja kaksi asiaa oli jännää: Puiden oksat löivät aina välillä päähän, ja tuuli meinasi viedä hatut. Lisäksi bussi ajoi aika lujaa.

Bussimatka kesti niin kauan, että kerkesi tulla aika kova nälkä, pohjilla oli vain aamupala. Käveltiin alueella, jolla ei aikaisemmin oltukaan kuljeskeltu ja löydettiin kiva ruokapaikka. Syötiin O:n kanssa huippuhyvä bruscetta, lisäksi O söi valkoisia papuja ja lapset ranskalaisia.

Välipalan jälkeen mentiin pitämään siestaa hotelliin. Nyt aika osuikin ihan kohdalleen, vaikka lapset nyt eivät niin tuntuneet lepoa tarvitsevankaan...

Iltapäivällä otettiin Santa Maria Novellan kaupunginosa tutkinnan alle. Opaskirjassa oli vinkki 1600-luvulla perustetusta apteekista, jonne suunnattiin ensin. Oli tosi hieno paikka.

Sen lisäksi, että siellä myytiin mitä hienoimpia saippuoita ja voiteita, puitteet olivat todella hienot, tuoksu huumaava ja opaskirjan mukaan paikka on Englannin kuningattaren hovihankkija.

Apteekkiostosten jälkeen suuntasimme kohti Ferragamon kenkämuseota. Sinne vievän kadun varressa oli Cuccin, Pradan yms. designer-liikkeitä - ja yht'äkkiä huomattin jalkakäytävän laidassa Cuccin kenkälaatikko. Se oli tietysti tyhjä, hylätty siihen jostain oudosta syystä. Hetken epäröitiin, mutta napattiin se sitten kuitenkin mukaan. Tosi hyvä säilytyslaatikko, näes. S kantoi laatikkoa mielellään kainalossaan, ja keräsi paljon katseita :-).

Ja miks' ei Ferragamon museoon passaa marssia Cuccin kenkälaatikko kainalossa... Museo oli hieno, kengät nyt ei niinkään, mutta siellä sattui olemaan Marilyn Monroen pukujen näyttely, ja se oli tosi mielenkiintoinen. Hienoja pukuja, ja valkokankaalla pyöri pätkiä elokuvista, joissa pukuja oli käytetty.

Meininki oli mennä kiertämään vielä saitsaribussin toinen linja, mutta erinäisten vessaselkkausten vuoksi missattiin kaksi vuoroa. Loppujen lopuksi todettiin, että ei enää ole järkeä odottaa seuraavaa vuoroa, koska iltaa kohti vuoroväli oli venynyt tuntiin.

Käytiin vielä syömässä samassa paikassa kuin päivällä (koska listalle jäi vielä muutama mielenkiintoinen ruokalaji). Lisäksi ostettiin jäätelöbaarista katastrofijäätelöt - meinasivat kertakaikkiaan sulaa käsille (paitsi että V:n jääätelö oli kipossa, eikä siis meinannut sulaa, ja O otti hedelmäsalattia toim. huom).

O on hienosti päässyt lomavaihteelle. Eilen kyseli, että onko tänään torstai. Vastasin, että eikun perjantai. O hämmästeli asiaa vähän, mutta tyytyi vastaukseen. Tänään hän sitten äimisteli, että ei kyllä millään uskoisi, että on jo perjantai. Piti sitten korjata, että kyllä nyt on jo lauantai, kun kerta eilen oli perjantai. Minun pitää vähän koettaa pitää rätinkiä päivistä, kun reililippuun pitää merkitä oikeat päivät. Ja tietysti hotellista on hyvä poistua oikeana päivänä...

Illalla piti taas pakata. Tämä kolme päivää / paikka on ollut ihan hyvä aika. Hyvin on ehtinyt Firenzenkin katsastaa, eikä pakkaaminenaan mitenkään liiallisesti ole käynyt hermoille. Huomenna lähdetään aamujunalla Pisaan, ja sieltä vielä illaksi San Remoon. Yli puolet reissusta jo takana, S vähän sitä harmitteli. Sanoi, että kolme kuukautta olisi just hyvä.

Täällä on pieniä kaupunkihyttysiä, ja niitä on vähän tullut illalla jostain rakosesta huoneeseen. O on tappanut niitä katosta tähtäämällä niitä erilaisilla vaatekappaleilla. Katto on niin korkealla, että muuten ei yllä. Nyt todettiin, että märkä pyyhe on vähän liian iso ammus, koko huone jymähti, kun itikka sai surmansa. Onneksi on ylin kerros...

Täällä on paljon muokkailtu liikennemerkkejä. Kielletyn ajosuunnan merkkiin on lisätty ihminen, joka kantaa sitä palkkia, ja umpikujan merkkiin on lisätty Jeesus roikkumaan ristille. Ja tässä vielä yksi esimerkki:

Museoita

Yöllä ei voitukaan pitää ilmastointia päällä, koska se puhalsi suoraan minun sängylleni. Mutta kun illalla hyvästi viilennettiin huone, niin hyvinhän se meni.

Aamupala oli vähän niukka, ja se tarjoiltiin kertakäyttöastioista. Vaan kylläpähän tuolla ihan hyvin muutaman tunnin pärjäsi, yleensä on kutenkin aamupäivällä jo ensimmäinen välipala syöty.

Keskikaupungille mennessä nähtiin peruutusselkkaus. Yksi kuorma-auto yritti peruuttaa porttikongista sisään. Kongi oli vaan ehkä maksimissaan viisi senttiä leveämpi kuin auto, eli homma näytti vähän vaikealta. Iso turistiporukka seurasi tapahtumaa sivusta, mikä ei tietysti varmaan tehnyt asiaa yhtään helpommaksi. Auto tukki koko tien, ja ruuhkaa alkoi kerääntyä ja torvet soivat. Loppujen lopuksi kuski luovutti ja lähti autoineen pois.

Käytiin sisällä duomossa, ja se olikin aika massiivinen rakennus (täällä on kyllä kaikki vanhat rakennukset tosi isoja, tavallisten talojenkin ovet ovat varmaan neljä metriä korkeita). V on meille tulkinnut roomalaisilla numeroilla merkittyjä vuosilukuja. Pähkäiltiin, että lattiaan merkitty vuosiluku voisi ehkä olla rakentamisen alkamisen vuosiluku, silloin rakentaminen olisi kestänyt viitisenkymmentä vuotta. Tuntuu vähän lyhyeltä ajalta.

Meillä oli suunnitelmana pitää kuumpimpaan aikaan siesta hotellilla, mutta se meni vähän mynkään. Mentiin nimittäin käymään Giardiano di Boboli -puistossa vielä ennen siestaa, mutta puisto osoittautuikin aika hervottoman isoksi. Oli julmetun kuuma, ja puistossa oli pitkiä ylämäkiä - turnauskestävyys alkoi olla aikalailla tiukoilla. Rämmittiin osa puistosta kuitenkin läpi, ja vielä kaksi museotakin, jotka olivat puiston sisällä (posliinimuseo ja juhlapukumuseo). Vielä olisi jäänyt paljon katsottavaakin, mutta ei vaan pystynyt.

Tehtiin poikkeus ja ajettiin taksilla hotelliin. Koko porukka alkoi olla jo niin väsynyt ja hikinen, että liki puolen tunnin kävely tuntui aika epähoukuttelevalta. Yritin vielä etsiä hotellin läheltä kauppaa, että olisi jotain juotavaa saatu, mutta siestan aikana olivat kaikki kaupat kiinni. Onneksi löysin yhdestä baarista vettä ja kokista.

Siestan aikana lueskeltiin, paitsi S piti aktiivisiestan mm. pyykinpesun merkeissä. Syötiin myös vähän eväitä, koska ruokasysteemitkin meni vähän mynkään sen puiston takia.

Illalla käytiin yhdessä museossa, jossa oli aika iso patsas, jonka nimi oli joku Daavid. Mikä lie tekele.

Museossa oli myös erilaisia soittimia, ja yksi kokeilusoitin myös. Se oli ikään kuin messinkinen iso pata, jossa oli vettä. Kun kosteilla käsillä hinkkasi padan kahvoja, pata rupesi soimaan. Yksi mies yritti sillä soittaa, mutta siitä ei tullut mitään. Hän vain totesi: No sound. Sitten S rupesi soittelemaan, ja ääni tuli heti tosi isona. Miestä vähän nauratti.

Illalla käytiin vielä syömässä kaikkien turistirysien äidissä. Mutta laskun maksun aikaan tulikin yllätys: saatiin vaihtorahoiksi mm. kaksi Vatikaanin 50-senttistä, jotka ovat varmaan ainakin viitosen arvoisia ;-). Eikä taaskaan onnettomat ehditty kauppaan, kun ne menee aika aikaisin kiinni täällä. Löydettiin kuitenkin vettä yöksi.

Muutamia irtohuomioita:

Hieno fiiatti nähtiin taksimatkalla, vanha pappa ajoi ja mummo oli kyydissä:

Fiat 500

Jos pitää paikkansa se, että Suomeen muoti tulee täältä n. vuoden myöhemmin, niin ennustan seuraavaa: Ensi kesänä naiset käyttävät neonvärisiä käsilaukkuja ja näitä:

Miu Miun näyteikkuna

S on tarkkasilmäinen tyttö, ja on tälläkin reissulla löytänyt kadulta rahaa jo toista euroa. Tänään S huomasi 5-senttisen, ja oli sitä ottamassa kadulta, mutta se olikin liimattu kiinni katukiveen.

Vielä onnittelemme lankomiestä synttärin johdosta ja mainitsemme serkkupojalle terveisinä, että melkein käytiin Hard Rock -cafessa. 

Aika kuuma...

Ei meinannut tulla taas kirjoittamisesta mitään, kun nämä näiden sähköpistokkeet on ihan kummat. Kävin pihistämässä lainaan aamiaishuoneesta kahvinkeittimen töpselistä adapterin, pitänee se kohta palauttaa...
---
Viime yönä herättiin siihen, kun naapurihuoneeseen tuli matkailijoita, kello oli jotain vailla kaksi. Muuten olivat ihan hiljaa, mutta joku porukasta sai päähänsä ottaa kylvyn (naapurin kylppärissä on nimittäin amme, kurkattiin jossain vaiheessa). Seurasi hyvin pitkällistä veden juoksutusta, äänet kuuluvat aika hyvin.

Toisaalta aamulla me noustiin aamupalalle paljon naapureita aikaisemmin - itse asiassa ei heitä edes nähty - eikä se aamupala ja liikkeellelähtö ihan täydellisessä hiljaisuudessa meiltä onnistu... Olen vähän tuuminut, että me sulaudutaan italialaisten porukkaan aika hyvin äänenkäyttömme puolesta. Muutenhan kyllä olemus kirkuu kilometrien päähän, että turisteja ollaan.

Ajeltiin junalla ensin Milanoon ja siellä odotellessa nautittiin kahvit. Ja tietysti käytiin vessassa, jotka olivat taas huippusiistit. Sen "haisee kuin assan vessa" -sanonnan täytyy olla alkuperältään suomalainen.

Milanosta mentiin Firenzeen junalla, joka veti melkein koko matkan 300 km tunnissa. Täällä ja myös Saksassa näyttää olevan markkinat myös junien businessmatkailijoille. Junissa on ainakin kolme eri luokkaa, tavallinen, business ja executive.

Firenzessä oli halavatun kuuma. Olin saanut hotellista sähköpostilla ohjeet asemalta hotellille, ja niiden avulla osuttiin kerralla paikalle. Hotelli ei ole taas varsinaisesti hotelli, vaan tavallisen asuintalon ylin kerros, jossa on kuusi huonetta, pieni respanurkkaus ja melkein yhtä pieni aamupalahuone. Kaikki asukkaat eivät mitenkään mahdu kerralla aamiaiselle. Me saatiin huone, jossa on parisänky ja sohvasta avattu sänky lapsille sekä ihan normikylppäri. Ja meillä on ilmastointi!!

Utsittiin hotellin pitäjältä ohjeet itsepalvelupesulaan ja lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Löydettiin pesula, ja päätettiin illalla tulla pyykille. Käytiin syömässä ja raahauduttiin takaisin hotellille. Lämpötila n. 39 astetta. Lajittelin hotellilla pyykit ja lähdettiin takaisin. Vaan pesulan kaikki koneet olivatkin varattuina, ja ainakin yksi ihminen oli jonossakin vielä. O ja lapset lähtivät etsimään jätskipaikkaa ja minä toista pesulaa. Ihmeellisen sattuman kautta painuin yhdestä ovesta ihan randomilla sisään, ja siellä oli yksi mies, joka osasi neuvoa minut toiseen paikkaan.

Se olikin hyvä paikka, koneita oli monta, ja peseminen oli halvempaa ja nopeampaa kuin siinä toisessa paikassa. Olikin ensimmäinen kerta, kun käytin itsepalvelupesulaa. Pesin kahdessa koneessa yhtä aikaa, ja kuivuriin mahtuivatkin sitten kaikki pyykit. Pesu kesti puoli tuntia, samoin kuivaus, mutta piti vielä toiseen kertaan pyöräyttää kuivaus, kun osa vaatteista oli vähän kosteita vielä.

Lapset ja O olivat käyneet tutkimassa, jos olisivat päässeet katsomaan tuomiokirkkoa, mutta se oli ollut kiinni. V kertoi meille, että tuomiokirkko on ensimmäinen suuri kupolirakennus, joka on rakennettu 500-luvun jälkeen (se on siis rakennettu n. 1436, ja se edustaa nyt sitä renessanssia). O mietti sitä, että miten on mahdollista, että 500-luvulla on jo rakennettu kupoleita, mutta Suomen osuuskauppias ei pysty rakentamaan edes Prisman kattoa, joka kestää?? Ja mietittiin sitä, että Väinämöinen kehuskelee Lemminkäiselle, että on saanut rakennettua hyvän savupirtin, mutta Hadrianus tulee ja sanoo, että sepä on rakennuttanut 44 m halkaisijaltaan olevan kupolin, jossa on vieläpä reikä katossa (eli siitäkin pääsee savut pihalle). Onneksi on yksi hyvä historiantuntija reissussa (V) ja toinen melko hyvä (O).

Täällä on paljon skoottereita, ja ne ajavat ihan henkensä kaupalla. Varmaan ainoa tapa päästä edes jotenkin järkevässä aikataulussa paikasta paikkaan.

Skoottereita parkissa (myös kuvan oikeassa laidassa on samanlainen rivistö)

Koska on ollut niin älyttömän kuuma, ollaan oltu vähän räjähdysherkkiä. Onneksi huoneen ilmastointi viilensi tunteet ja ollaan saatu sovussa tehtyä iltatoimet. Jutut on menneet aika levottomiksi. S sanoi yhtä-äkkiä, että se ei kyllä usko, että kuussa on käyty. V sanoi, että kyllä on käyty, kai se nyt tietää, kun on siellä itsekin käynyt. Lisäksi S askarteli tuossa äsken vaijerisysteemin lakritsinarusta. Hoh hoijaa. Päätän täältä raporttini nyt tähän...

Eläintarha

Tänään viimein löydettiin eläintarhaan. Bussipysäkit sattuivat kohdalleen, mutta odottelua oli kyllä jonkun verran, kun aikataulut eivät oikein natsanneet.

Ihan kiva eläintarha, ihan kohtuullisen kokoinen ja selkeä kuljettava. Oli nyt varmaan ensimmäinen kerta, kun katsottiin eläintarhassa kaikki eläimet. Tässä muutamia otoksia:

Strutsin kainalo

Strutsin muna

Jättikilppareita

Mustia joutsenia 

Ara mälvää O:n sormea.

Eläintarhassa nähtiin ensimmäisen kerran koko matkan aikana vessa, joka oli vain reikä lattiassa. En voi käsittää, miksi ihmeessä paikassa, jossa käy enimmäkseen lapsia, on sellaiset vessat. Invavessoihin oli hirmu jonot ja ne lattiavessat olivat ihan tyhjät.

Eläintarha oli S:n toive tältä matkalta. V on toivonut käyntiä Firenzessä (koska renessanssi alkoi sieltä) ja Genovassa. Minä toivoin puutarhareissua, joka on oikeastaan jo melkein toteutunut, mutta Firenzessä näyttäisi olevan vielä hienompi. O:lla ei ollut mitään erityisiä toiveita, paitsi ehkä Glacier Express.

S:n kanssa keksittiin, että kun kastellaan hatut / huivit, niin pysytään paremmin viileänä. On kyllä ollut taas aikalailla kuuma päivä. Jäätelöä on pitänyt syödä ja jääjuomia juoda vähän joka mutkassa.

Eläintarhan jälkeen käytiin vanhassa kaupungissa syömässä. Kuunneltiin vähän ihmeissämme, kun jostain kuului ääni niin kuin sikaa olisi pistetty. Sitten jonkun ajan päästä ohi menikin vanhempi nainen, jolla oli vastahakoinen minipossu taluttimessa. Possu pisti hirveästi kampoihin, kun täti kiskoi sitä eteenpäin.

Viime yönä toisessa huoneessa yöpyi itävaltalainen äiti kahden suunnilleen meidän lapsen ikäisen tyttönsä kanssa. Olivat vain yhden yön, ja nyt huoneeseen on pedattu myös yksi varavuode (kurkittiin äsken varovasti). Vielä ei ole ketään tullut.

Eilen illalla oli komea täysikuu.

Huomenna se on taas lähtö edessä, kolme yötä Firenzessä. Illalla pitää taas vaihteeksi pakata, ja aamulla ehtiä aikaiseen junaan. Ei puhettakaan kortinpeluusta puolille öin (niin kuin V & O eilen).