Päivät senkun pitenee

Eilen (2.7.) oli niin pitkä päivä, etten edes jaksanut kirjoittaa mitään. Aamulla otettiin kyllä rennosti eikä pidetty kiirettä, kun tiedettiin, että menee myöhään illalla. Aamupalapaikka ei ollutkaan auki, joten haettiin vähän purtavaa Starbucksilta. Ajettiin junalla 33. kadulle ja käveltiin sieltä Rockefeller Centerin kautta keskuspuistoon. Rockefeller Centerin pihalta oli otettu eri maiden liput pois ja siellä oli nyt pelkästään USA:n lippuja.

Centerissä käytiin tutustumassa mahtavaan nähtävyteen nimeltä kapeat liukuportaat. Niillä oli tämän turistilauman silmissä niin kova suosio, että piti mennä ne useampaan kertaan. Ajatella, että tämä on ilmaista!

Ilmaisesta puheenollen: Luonnontieteelliseen museoon on ns. vapaaehtoinen pääsymaksu, ja sen vuoksi ilmeisesti meiltä ei missään vaiheessa kysytty lippuja. Olisi siis voitu maksaa mitä olisimme halunneet.

Käveltiin keskuspuistoon ja etsittiin eläintarha. Se oli nyt vähän pettymys - O olisi halunnut nähdä mosaiikin, joka oli Madagasgarin pingviinit -elokuvassa, mutta ei sitä siellä ollut. Pingviinejä löydettiin kyllä.

Muuten oli kyllä vähän onneton eläintarha, mutta onpahan nyt sekin käyty. Eläintarhan jälkeen ryhdyttiin etsimään kauppaa piknikkitarpeiden ostoa varten. Se ei ollutkaan ihan helppoa. Mistähän ihmeestä nämä paikalliset ostavat ruokansa, vai käyvätkö vain ulkona syömässä?? Löydettiin viimein Duane Read, kun onnistuin pääsemään jonkun paikallisen yliopiston verkkoon ja tehtyä haun netissä. O:kin kävi kyselemässä neuvoja, ja sai joltain paikalliselta uskonharjoittajilta esitteen ja pullollisen vettä. DR:n piknikkivalikoima osoittautui tosi köyhäksi, ja kassa neuvoi kysyttäessä, että lähellä on supermarket. Löydettiin sinne vasta, kun kysyttiin lisää yhdeltä ovimieheltä. Olipahan supermarket! Siellä oli kyllä kaikkea mahdollista. Ostettiin eväät ja paineltiin takaisin keskuspuistoon.

Syötiin mahat pullolleen ja pötköteltiin puistossa aikamme. Hissun kissun illan suussa lontosteltiin Empire State Buildingia kohti - matkalla tehtiin pari ostosta ja käytiin ajelemassa kapeissa liukuportaissa.

ESB:iin oli aika pitkä jono, mutta se meni loppujen lopuksi aika nopeasti. Jossain vaiheessa monitorissa sanottiin, että 55 minuuttia kestää vielä, mutta sanoisin, että meni nopeammin. Matkalla otettiin valokuva, mutta ei voitu sitä lunastaa, kun O vähän sattui pelleilemään juuri silloin...

Oltiin ajoitettu vierailu parahultaisesti. Juuri oli ehtinyt tulla pimeä, kun päästiin ylös, ja näköalat aika mukavat. Hissi 80 kerrokseen meni tuhatta, niin että korvat menivät lukkoon. Matka kesti minuutin. Viimeiset 6 kerrosta käveltiin, kun sellainen tilaisuus tarjottiin. Se kävi näin: ihmiset jonottivat 80 kerroksessa hisseille, tavallinen puheensorina kuului joka puolelta. Sitten yksi virkailijanainen rupesi kailottamaan, että nyt on mahdollisuus lähteä kävellen ylös. Tuli ihan hipi-hiljaista siksi ajaksi, kun nainen puhui. Heti kun hän lopetti, alkoi hirmuinen pölinä ja kuhina.

Kello oli aika paljon, kun tultiin takaisin hotellille. Viikonloppuna eivät kaikki junat kulje, ja jouduttiin menemään aika pitkä matka ennen kuin päästiin vaihtamaan junaa. Aika lailla väsyneitä oltiin kaikki, ja nukuttiinkin yli yhdeksään koko porukka.

Aamulla mentiin myöhäiselle aamupalalle muminapaikkaan, eli siihen samaan, jossa käytiin ekana iltana syömässä. Siellä on tarjoilija, jonka puheesta ei saa mitään selvää. Nytkin osa asioista meni kyllä ihan arvailuksi, kun sieltä tuli lisäehdotuksia ruokien oheen. V ymmärtää kaikkein parhaiten eri murteita ja tomii välillä tulkkina.

Hillittömät annokset tuli, ja syötiin se mikä jaksettiin. Kun lasku tuli, tarjoilija mumisi, että on pahoillaan, kun unohti tuoda meille ylimääräisen lautasen, että saatiin jakaa pannukakkuannos. Saatiin 10 taalaa alennusta siitä hyvästä.

Matkalla keskuspuistoon tapahtui pieni metroselkkaus. Mentiin ensin junalla WTC:lle ja siitä vaihdettiin parhaan näkemyksemme mukaan metroon. Keskuspuiston kulmalla metro kiihdytti hirveään vauhtiin, eikä pysähtynyt ennen kuin 125 kadulla. Tajuttiin, että se olikin ollut express-metro, ja näkyihän se tietysti sitten kartastakin. Jäätiin pois, ja odotettiin aikamme local-metroa, mutta sitten yksi mies tuli sanomaan, että sellaista ei tule. No, ajettiin expressillä takaisin keskuspuiston kulmalle ja sieltä viimein päästiin oikeaan metroon.

Käveltiin keskuspuiston Reservoir-järven reunaa pitkin Metropolitan-museolle. Siellä huomattiin, että vapaaehtoinen maksu ei ole kovin vapaaehtoinen, vaan kaikilla piti olla museon tarra rinnuksissa, kun siellä liikkui.

Matkalla museoon nähtiin, kun yksi porukka pelasi Huispausta.

Katsottiin Van Gocheja ja muita maalauksia, ja sitten jakaannuttiin kahtia. Me tytöt kavimme Roof top baarissa katsomassa näköaloja sekä tutustuttiin Egyptiläisiin ja muihin eksoottisiin taide-esineisiin.

Kävelimme sitten kaupunkiin takaisin ja aloitettiin shoppailu. Kierreltiin parissa kaupassa ja tehtiin vähän ostoksia, kunnes päädyimme Times Squarelle. Siellä sitä oli porukkaa! Liikkuminen oli aika vaivalloista, kun väkeä oli ihan puurona. Käytiin M&M-kaupassa (miten voi olla 3-kerroksinen kauppa karkeille??), Disney-kaupassa (ihan tupaten täynnä) ja Forever 21 -kaupassa. Siellä pelkkiin jonoihin meni varmaan kolme varttia, mutta S teki ihan hyviä löytöjä.

Puskettiin itsemme ihmisjoukon läpi Macy'sia kohti, ja mentiin viimein Sephoralle, jonne on monta päivää tehty asiaa. Ostettiinkin itsemme kipeäksi, mutta palvelukin oli kyllä ensiluokkaista. Parikin meikkitaiteilijamiestä avitti meitä tärkeissä valinnoissa.

Käytiin vielä Chipotlessa syömässä ja palasimme ratkiväsyneinä hotellille. O ja S kävivät vielä uimassa.

O kertoo poikien iltapäivästä:

Kierreltiin Metropolitan-museota mitä jaksoimme. Siellä pitäisi olla monta päivää, että saisi katsottua kaikki ajatuksella läpi. Eurooppalaisten taitelijoiden huippunimet ja roomalainen osasto menivät rauhallisella askelluksella, mutta siitä vauhti alkoi vähitellen kiihtymään. Lähi-idän perimmäisissä kamareissa ei käyty ollenkaan. Täytyy mennä seuraavalla kerralla.

Museosta suunnattiin Keskupuiston läpi kohti East Riveria ja YK:n toimitaloa. Keskuspuistossa soitti aika iso rumpuryhmä sellaista vanhoista Tarzan-elokuvista tuttua rumpubiittiä. Sellaista loputtoman jankkaavaa, jolla viidakon asukkaat aina rassaavat Tarzanin hermot äärimmilleen ja lopuksi Tarzan tulee ja laittaa väkivaltaisen pisteen meiningille ja elokuva loppuu. Ei jääty katsomaan kuinka tuossa kävi.

Lähempänä YK:n toimitaloa oli aika vähän väkeä liikkeellä. Rooseveltin saarelle menevä silta oli aika vaikuttavan näköinen. Sillan yli näytti menevän köysiratakin. Marssittiin YK:n talon ohi ja käännyttiin kohti keskikaupunkia. Matkalla syötiin vähän välipalaa. Välipalan painikkeeksi O tilasi oluen. O:n nuorekas olemus sai myyjän kysymään tältä papereita. Paperit olivat kunnossa ja O sai nauttia laihahkon oluensa.

Matkalla kohti Pathin asemaa jostakin kuppikakkukaupasta tuli ulos mies, joka antoi O:lle ja V:lle sekä jollekin toiselle porukalle pussit, joissa oli kuusi kuppikakkua. Sen jälkeen kauppaa alettiin laittaa siltä päivältä kiinni. Edellisessä risteyksessä joku paikallinen esitteli O:lle ja V:lle risteyksestä aukeavia näkymiä. Kaksi pilvenpiirtäjää, Empire State Building ja joku muu näkyivät paikalle hyvin. Ystävällistä väkeä tuntuu olevan tuolla seutukunnalla.

***

Semmonen huomio vielä, että siivooja on jostain syystä lopettanut tippien ottamisen. Se loppui, kun laitettiin osa kolikoina. Ollaan nyt vaan kasattu uutta tippiä entisen päälle. 

Perjantaina Brooklynissa

Tulikin pieni muutos suunnitelmiin aamulla, kun päivä valkeni pilvisenä. Lisäksi uhattiin sekä ukkosella että sadekuuroilla, joten päätettiinkin mennä puiston sijaan O:n toivomaan kohteeseen Brooklyniin.

O kirjoittaa:

Päivän pääohjelma oli Brooklynin Finntownissa käynti. Sunset Parkin eteläisellä puolella asui 1900-luvun alkupuolella noin 10 000 suomalaista. Suomalaiset rakensivat osuustoimintaperiaatteella seudulle lähes kolmekymmentä kerrostaloa. V suunnisti kartan kanssa ja kävimme katsomassa Alku-talon, Alku Toisen, Nappulatalon sekä Mannerheimit ja sun muut Hikipisarat. Nappulatalo oli aika huonossa kunnossa, muut taas hyväkuntoisia asuintaloja. Nappulatalo sai aikoinaan nimensä siitä, että sen ovipielessä oli summeritaulu, jossa oli oma soittokellon nappi joka asunnolle.

Alueella oli suomalaisilla kauppoja ja kaksi haalia: Imatra ja Finnhaali, jota kutsuttiin kommunistihaaliksi. Poliittiset suuntaukset eivät mahtuneet yhteen haaliin. Molemmat haalit toimivat nykyään kielisten kirkkoina. Kirkkona toimi myös suomalaisten Gloria Dei-kirkkorakennus. Sekään ei enää ollut suomalaisten kirkko. Suomalaisia ei alueella enää ole. Nykypäivänä asukkaat näyttävät olevan pääosin kaukoidän väkeä, orientteja.

***

Brooklynista kävelimme Manhattanille Brooklyn bridgeä pitkin. Hieno silta, erityisesti kun ottaa huomioon, että se on rakennettu jo 1800-luvun puolivälissä.

Tallustelimme vielä sateessa Wall Streetille ja katselimme vanhaa New Yorkia siellä. Pörssitalo näyttää todella pieneltä ja vaatimattomalta naapurissa olevien pilvenpiirtäjien rinnalla.

Ajeltiin junalla vielä Grove Streetin asemalle ja käytiin siellä syömässä. Täällä on ihan kohtuuttomat ruoka-annokset, ei ihme, että lihavia ihmisiä on. Tarjoilijoiden puheesta on muuten pääsääntöisesti täysin mahdotonta saada selvää. Mikähän juttu siinä on - yleisesti ei ole mitään ongelmaa seurata vaikka viereisen pöydän ihmisten keskustelua, mutta tarjoilijan mokelluksesta joutuu lähinnä arvaamalla päättelemään.

Illalla vielä normiuinnit ja -kylvyt ja nukkumaan. Tänään ei tullut käveltyä läheskään yhtä paljon kuin muina päivinä, ja huomennakin pidetään puolittainen lepopäivä, kun mennään sinne puistoon. Toivottavasti jalat toipuvat sitten sunnuntaiksi.

Voi mua väsynyttä matkustajaa...

Kylläpä oli nyt lähellä, etten jaksanut edes kirjoittaa mitään. Kello on kohta kymmenen (pm), ja vasta äsken S:n kanssa kotiuduttiin. Meillehän se on tosi myöhään. Pojat ovat tulleet jo paljon aikaisemmin, mutta meillä meni vähän ostoskelun puolelle.

Aamupalan jälkeen lähdettiin kohti luonnonhistorian museota. Ajettiin junalla ja metrolla keskuspuiston laidalle. Matkustaminen muuten tekee ison loven budjettiin, ei ole oikein mitään järkevää useamman päivän lippua, jonka voisimme hankkia. PATH-junaan sellaisen ostaminen ei kannata, koska muovikortin hinta syö edun. Metroa taas ei käytetä niin paljon, että sellainen kannattaisi hankkia. Mutta minkäpä tuolle tekee, matkustettava on.

Käveltiin keskuspuiston halki museolle, aika kuuma alkoi jo olla. Jalat eivät ole oikein ehtineet toipua edellisten päivien tallaamisesta, joten vähän on turnauskestävyys koetuksella. Puisto näyttää oikein kivalta, ja tutkitaan sitä tarkemmin huomenna, kun pidetään puistopäivä.

Museo on aika jättimäinen laitos. Neljässä kerroksessa täytettyjä eläimiä, eri maanosien ja aikakausien esineitä, mineraaleja yms. 

Jakauduttiin heti aluksi tyttöjen ja poiken ryhmiin ja sovittiin vain treffit 1,5 tunnin päähän. Aikaa jouduttiinkin siirtämään pariinkin otteeseen, kun nähtävää oli niin paljon. Eksyttiinkin S:n kanssa pariin otteeseen, kunnes vasta lopuksi ymmärsin, että sisääntulokerros oli 3. eikä suinkaan 1. niin kuin aluksi luulin...

Vaikuttavimpia olivat ehkä isot täytetyt eläimet ja niistä kyhätyt asetelmat, vanhat opastetaulut ja jättimäisestä puusta sahattu kiekko. En tiedä, saako kuvasta oikein käsitystä, mutta kyllä läpimitta helposti yli 3 metriä on.

Käytiin syömässä Trip Advisorin avulla löytyneessä paikassa. Siellä oli salaattibuffa, josta punnittiin annookset, ja pizzaa ja pastaa sai tilata erikseen. S ei oikein tykännyt salaatin lohesta ja kanasta, mutta mulla ainakin oli oikein hyvä annos. V:n pizza oli niin rasvainen, että tarvittiin kymmeniä servettejä varmaan putsaamaan sormia. O otti root beerin, joka oli ihan kamalaa. Yritettiin keksiä, mikä maku siinä tuntuu, mutta ei millään satu päähän. S viimein keksi, että sehän on Altoidsien maku, elikkäs suuvesi...

Ruuan jälkeen käytiin Trump-toweria ihmettelemässä. Siellä oli kyllä paha vesivahinko, vesi valui seinää pitkin sisään, vaikkei edes satanut. Aika pompöösi paikka,

Käytiin vielä koko porukalla Uniqlolla, ja pojat häipyivät heti, kun V:lle löydettiin takki (samanlainen kuin minkä ostin tulijaisiksi pari vuotta sitten). Me tytöt jäätiin shoppaamaan, ja hyvä kauppahan se onkin. Monenlaista ostettiin, mutta aikaakin meni varmaan toista tuntia. Käytiin vielä Hollisterilla, ja sen jälkeen tavallaan tultiin ryöstetyksi, kun ostettiin pehmikset. Ne maksoivat kympin kappale!!

Käveltiin Macy'sille, ja käytiin matkalla Urban Outfittersissä (joka oli pettymys). Ostettiin Macy'siltä ns. perustarvikkeita, ja siinä meinasi kyllä hermo mennä. Olimme lopuksi niin väsyneitä, ja kellokin oli niin paljon, että jäi esim. Sephora käymättä. Eli shoppailua riittää vielä muillekin päiville. 

Ollaan vähän aikataulutettu loppupäiviä, ja eiköhän tässä riitä tekemistä kaikiksi. Huomenna on puistopäivä ja Empire State Building -ilta.

Eiliseltä tuli vielä sellainen asia mieleen, että Ellis Islandin lauttaan noustessa laskusilta piti aikamoista meteliä ja krohinaa. O epäili, että merihirviö ei ole vielä herännyt ja kuorsaa. Aika paljon se kuorsaukselta kuulostikin. Ja se hirviö nukkui vielä silloinkin, kun tulimme takaisin.

Ellis Island ja vapaudenpatsas

Olimme varanneet etukäteen liput Ellis Islandille ja Vapaudenpatsalle täksi aamuksi. Käytiin aamupalalla tutussa paikassa, ja siellä vasta tarkemmin luettiin aikatauluja. Laivalippu oli klo 10:ksi, mutta paikalla piti oleman puoli tuntia etukäteen, kesäaikaan jopa tuntia ennen. Syötiin nopeasti ja lähdettiin pistelemään kohti Liberty State Parkia, josta laiva lähti. Sinne olikin aika pitkä matka, ja oltiin perillä joskus 9:20. Mutta siellä ei ollut jonon poikastakaan, ja koska meillä oli liput valmiina, ei meidän tarvinnut tehdä muuta kuin marssia laivaan. Päästiin itse asiassa lähtemään puoli tuntia aikaisemmalla laivalla kohti Ellis Islandia. Laivasatamassa oli ollut myös juna-asema aiemmin, raiteet oli raivattu pois, mutta kyltit ja muut olivat jäljellä. Junilla oli varmaan siirtolaiset siirrelty eteenpäin.

Ellis Islandin museossa menikin melkein pari tuntia, ja olisi varmaan mennyt pidempäänkin, jos olisi oikein lähtenyt tutkimaan. Varsin kattavasti oli museossa esitelty prosessia ja ihmiskohtaloitakin. O koetti kaivella tietoja Paavo Riekkisestä ja Kalle Lahdesta, mutta kummastakaan ei löytynyt, eikä juuri muistakaan "tutuista".

Jotenkin ahdistava paikka oli Ellis Islandin museo - toisaalta tietysti tulijat ovat olleet täynnä toivoa ja odotuksia, mutta varmasti on ollut tosi pelottavaa mennä läpi maahantulosyynin, ja samalla saanut pelätä ja jännittää muiden perheenjäsenten kohtaloa. Mietin, että minä en varmaan olisi esim. päässyt maahan, koska tuskin olisi ollut silmälaseja enkä olisi kyllä näöntarkastustaulusta nähnyt yhtään mitään.

Näyttelyssä oli paljon kuvia: kuvia ihmisistä ja heidän touhuistaan, matkatavaroista, odotusaulasta, lääkärintarkastuksista yms. Lisäksi oli joidenkin ihmisten passeja ja muita asiakirjoja näkyvillä, mm. yhden Koskisen, ja julisteita ja mainoksia. Suomalaisen osuusruokalan mainoksessa "kala" osa sanasta oli korvattu kalan kuvalla. Ehkä kuhajuttujen keksijän sukulainen... Yleisesti ottaen on todettava, että ei ihme, että Ameriikka on niin yritteliäs maa - mikään vatuloitsija ei kyllä olisi saanut änttiin lähteä jostain Euroopan perukoilta uuteen maailmaan, eli pääasiassa USA:han on päätynyt varsin yritteliästä ja aktiivista sakkia.

Ellis Islandilta mentiin laivalla Vapaudenpatsaalle. Siellä oli taas uusi turvatarkastus (ensimmäinen oli jo laivasatamassa ennen lähtöä Ellis Islandille). Oli pieni selkkaus siellä, kun unohdettiin, että O:n ja S:n laukussa oli Ellis Islandin matkamuistomyymälästä ostettu suklaalevy ja tikkari, eikä patsaaseen saanut viedä mitään syötävää. O sai kuitenkin vietyä laukut säilytykseen, ja päästiin kiipeämään jalustan sisään.

Patsashan on ihan käsittämättömän kokoinen. Jos oikein ymmärsin Audio Tour -selostuksesta, se on kolikon paksuista kuparia, eli todella ohutta. Jalusta itse on toteutettu kansalaisrahoituksen turvin, ja jokainen, joka on lahjoittanut yhtään mitään siihen, on saanut nimensä lehteen. Suurin osa rahasta on kerätty ihan pikkurahoista ja tavallisilta ihmisiltä.

Kiivettiin siis jalustaan ja kierreltiin siellä aikamme. Käytiin myös museossa katsomassa Lady Libertyn isoja varpaita. Ennen lähtöä ostettiin vielä oikeaa lemonadea, mukissa oli reilusti sitruunaa, ja se oli niin tosi hyvää.

Poislähtiessä saatiin olla todella tyytyväisiä siihen, että matkustettiin New Jerseyn puolelta. Sen kun vain käveltiin laivaan sisään, New Yorkin puolelle palaavilla oli huomattavan pitkä jonotus edessä. Vaikea edes arvioida, kauanko olisi jouduttu odottamaan - ja ilmahan oli vähintäänkin helteinen.

Tämä vältettiin...

Liberty State Parkissa on myös iso tiedekeskus, joka oli meillä iltapäivän ohjelmassa. Käveltiin hikisenä ja uupuneina puiston poikki (tuntui aika pitkältä matkalta...) keskukselle. Matkalla mentiin ensin jonkun purjehduskerhon läpi, siellä oli porukka juuri syömässä. Ei arvattu liittyä seuraan, kun näytti oikeastaan vähän yksityistilaisuudelta. Sitten vielä meinattiin mennä takaovesta tiedekeskukseen. Siellä ei selvästikään ollut ajateltu sellaista vaihtoehtoa, että joku tulisi kävellen paikalle, kun etuovelle ei ollut ollenkaan kävelytietä.

Syötiin aluksi keskuksen ruokalassa hirveät ruoka-annokset. Kamalimmat tähän asti täällä, ei edes suomalainen huoltoasemasapuska vedä vertoja. Kylmiä hampurilaisia ja kuivia kanafingereitä. Ja kalliita, tietty. Kierreltiin sitten varmaan kolmisen tuntia erilaisissa aktiviteeteissa, S mm. käveli pilvenpiirtäjänäyttelyssä palkin päällä.

Nokia oli myös edustettuna pikseliasioissa:

Iso osa jutuista oli sellaisia, että ne oli selvästi tarkoitettu pienemmille. Esim. tämä kiipeilyjuttu, jossa lasten pituus oli ollut jo hieman haitaksi.

Ajettiin lopuksi taksilla Grove Streetin Path-asemalle kauppaan ja sieltä lampsittiin kotiin. Taksi ei ollut taksi ollenkaan, vaan musta auto, joka tilattiin kyllä taksiasemalta. Mutta meinasi jäädä kokonaan huomaamatta koko taksi, kun ei siinä ollut mitään merkkiä missään.

Käytiin vielä uimassa ja alabaarissa drinkillä. Nyt jo vähän väsyttää, kun tänä aamuna piti olla oikein kello soimassa, että ehdittiin ajoissa.

Shop until you drop

Hyvin ollaan saatu muutettua rytmi jo. Minä heräsin joskus vähän ennen kuutta, mutta muut nukkuivat melkein kahdeksaan, ja olisivat nukkuneet pidempäänkin (ainakin osa...), jos ei yleinen paine olisi käynyt sietämättömäksi... Nälkä alkoi nimittäin olla melkoinen yhdellä jos toisella.

Syötiin aamupala samassa paikassa kuin eilen, siellä on niin paljon valinnanvaraa, että ei lopu vaihtoehdot kesken, vaikka ottaisi joka aamu eri juttuja. Erilaisia leivonnaisia on sen seitsemää sorttia, peruskahviakin kolmea ja bageleita voi täytättää oman mieltymyksen mukaan. Sitten on vielä jukurtit, hedelmät, salaatit ja se puuro.

Sovittiin, että erkaannutaan kahteen ryhmään, kun S:llä oli vähän ostokset mielessä. Me tytöt mentin ensin Century 21:een, ja ostettiin vähän vaatteita. S osti myös laukun, joka olikin tosi hyvä ostos. Nahkalaukku alle 30 dollaria. 

Pojat lähtivät kävelemään kohti Manhattanin yläosia, mm. Time Squarea. Meillä tytöillä sen sijaan matka eteni hyvin hitaasti, vaikka ostettiin uudet kengätkin kummatkin. Aina, kun vähän päästiin eteenpäin, niin nähtiin joku kiva kauppa, ja eikun sisään. O soitteli jossain vaiheessa, että missä ollaan, eikä me siinä vaiheessa oltu vielä edes päästy Union Squarelle asti. Sovittiin, että otetaan parin tunnin aikalisä ja mennään sitten yhdessä lounaalle.

No, eihän me oltu paljon sen pidemmällä reilun tunnin päästä. Todettiin sitten, että nyt kyllä mennään metrolla. Alkoi olla vähän nälkäkin. Tutkittiin kadulla metrokarttaa, ja yksi herra pysähtyi neuvomaan. Häneltä saatiin sitten sellainen nyrkkisääntö, että kävelymatkaa pystyy arvioimaan niin, että yksi kadunväli on aina minuutti ja avenueiden väli 2. Todella hyödyllistä, en ollut tuota tiennytkään. Mentiin sitten metrolla Time Squarelle ja otettiin yhteys poikiin. He olivat kävelleet koko matkan Rockefeller Centerille, käyneet Nindendo-kaupassa ja Dylan's Candy Barissa. Sovittiin, että etsimme S:n kanssa ruokapaikan, ja pojat tulevat perässä.

Löydettiinkin Trip Advisorin avulla pizzapaikka, ja syötiin poikia odotellessa mozzarellatikkuja ja pelattiin hirttopuuta. Viimein pojat tulivat, ja tilattiin pizzat. Vähän kummalliset pizzat, kotonaleivotun näköiset ja oloiset, ei ollenkaan perinteiset pizzeriapizzat. Minun pizzassa juusto oli jotain erikoista (tai vanhaa), lievä tiskirätin aromi oli tunnistettavissa. Mutta mahat tuli täyteen kyllä. Hintataso täällä on sama kuin Suomessa, mutta annokset ehkä yleisesti ottaen isommat.

Käytiin vielä Macy'sillä etsimässä kylpypommeja ja V:lle kenkiä, mutta hukkareissulla. Sitten etsittiin Sephoraa, mutta sitäkin turhaan (olin muistanut sijainnin vähän väärin). Kylpyvaahto löytyi sitten siskon suosittelemasta Bed, bath and beyondista - mutta se kauppa olikin sitten vähän yllätys. Olimme odottaneet hienoa ja tuoksuvaa eksklusiivisten kylpytuotteiden kauppaa, mutta se olikin vähän tarjoustalon tapainen jättimyymälä, jossa oli kaikkea mahdollista.

Tässä kohtaa erkanimme niin, että O ja S lähtivät kävelemään WTC:lle ja hotellille, me lähdettiin V:n kanssa etsimään hänelle kenkiä. Aika nopeasti ne löydettiinkin, ja sitten keksittiin mennä 14. kadun kohdalta PATH-junaan ja vaihtaa yhden kerran junaa, niin päästiin tosi nopeasti hotellille. Kerettiin loppujen lopuksi perille vähän ennen kuin S ja O. Päätettiinkin, että mennään ensi kerralla tuolla systeemillä, koska juna menee pisimmillään 33. kadulle, joka on kyllä aika paljon pidemmällä kuin WTC...

Nyt on vielä ohjelmassa uimista ja kylpemistä. Hotellissa on sisäuima-allas, jonka vesi on huomattavan kemikaalista ja kylmää (en itse ole käynyt, mutta minulle on kerrottu). Mahtavat laventelin tuoksut kylpyhuoneessa, kun loroteltiin runsaalla kädellä kylpyvaahtoa veteen. Ostimme b, b & b:stä myös jaloille tarkoitettua kylmävoidetta, johon minulla on kovat odotukset (pain relieve lukee paketissa). Jalat on kaikilla ihan poikki.

Hintatasosta sen verran, että monelta osin on ihan samat hinnat kuin Suomessa. Euron kurssi on niin huono, että melkein yksi yhteen saa laskea. Jotkut vaatteet, kuten Levikset ja Converset ovat kyllä paljon halvempia, eikä kaikkia merkkejä tietysti edes saa Suomesta, eli kyllä täällä ihan järkeviä ostoksia saa tehtyä. S on jo käyttänytkin melkein 200 $ erilaisiin ostoksiin. Eikä tämä vielä varmaan ollut tässä, pakko on jatkaa jonain toisena päivänä, kun ei vaan enää jaksanut. Huomenna kuitenkin on tiedossa Ellis Islandin reissu ja vapaudenpatsas.

Tänään on ollut niin harmaa päivä, että pilvenpiirtäjät ovat todella piirrelleet. Onneksi ei kuitenkaan ole satanut. Täällä on muuten melkein joka kaupan ja jopa juna-asemien ovilla sellaisia pusseja, johin voi laittaa märän sateenvarjon suojaan.

New York, kesäloma 2016

Tästä matkasta on haaveiltu jo pitkään, ja säästetty vuosi, pari. Aloitimme eilen (26.6.) 10 päivän reissun New Yorkiin. Eilen olikin tosi pitkä päivä, herätä piti jo aamuyöstä kolmelta (paitsi V, joka on siirtänyt kellonsa Amerikan aikaan jo aikaa sitten eikä nukkunut ollenkaan). Lennettiin Frankfurtin kautta Lufthansalla, ilahduttavaa oli, että pidempi lento tehtiin jumbo-jetillä. Aika iso kone. Harmiksemme emme päässeet yläkertaan.

Lennot menivät oikein mukavasti, saatiin jokainen nukuttuakin (joku enempi, joku vähän vähempi). Maahantulomuodollisuudet olivat helpommat kuin mihin oltiin varauduttu, tosin jonotusta oli aika pitkään. Hassua oli, kun virkailija pyysi O:a katsomaan kameraan, niin O luuli että kyse on silmänmunatunnistuksesta ja katsoi kameraan ihan läheltä. Virkailija sanoi, että ei me ihan niin edistyksellisiä olla. Hän kysäisi myös muina miehinä V:ltä, että Lol vai joku toinen peli (jota en muista), koska V:llä oli Fnaticin paita päällä.

Matka hotellille olikin aika helppo, koska AirTrainin Jamaica-asemalta lähti metro suoraan WTC:n pysäkille, josta taas lähti juna hotellille Jersey Cityn puolelle. Matka kesti kyllä aika kauan, ja kaikkia väsytti aika lailla. 

Hotelli on ihan kiva, huone ehkä vähän pienempi kuin mitä kuviteltiin. Huoneesta on näköala Vapaudenpatsaalle, joka kylläkin siintää kaukana, ja näyttää aika pieneltä. Mutta Manhattanin silhuetti on kyllä komea.

Käytiin syömässä paikassa, jossa tarjoilija mumisi up-sell -puhetta niin, että ei ymmärretty mitään. Saatiin hirmu isot annokset, ja osa jäi syömättä. Ei ihme, että täällä on niin lihavia ihmisiä...

Maanantai 27.6.2016

Nukuttiin tosi hyvät unet koko porukka. On mahdollista, että kaikkien kello siirtyi New Yorkin aikaan ns. kertalinttuulla. Aamulla piti säätää luottokortin kanssa, koska yllätyksenä tuli, että hotelli vaati 500 $ panttimaksun, joka myös veloitettiin kortilta. Tämähän tarkoitti, että koko luottoraja käytännössä menikin ihan tappiin saman tien. Selvittelin vähän asiaa, ja sain tehtyä ylimääräisen maksun, niin että kortin pitäisi huomenna olla taas käytettävissä.

Käytiin aamupalalla sellaisessa paikassa, jossa itsepalveluna sai ostaa erilaisia syötäviä (mm. kaurapuuroa), ja sitten yritettiin selvitellä, minkälaiset junakortit voidaan ostaa. Kävi ilmi, että ei hyödytä ostaa 7 päivän korttia, koska itse kortti maksaa 5$, ja se söisi käytännössä alennuksen. Ladattiin metrokortille saldoa, mutta kortti ei sitten toiminutkaan juna-aseman portilla. Onneksi sattui yksi työntekijä paikalle, jolta ruvettiin asiaa kyselemään. Virkailija soitti jonnekin, ja sieltä laskettiin meidät yhdestä portista asemalle ja käskettiin kysyä asiaa "valkopaitaiselta" mieheltä WTC:n asemalta. Kysyttiin kyllä loppujen lopuksi ainakin kolmelta eri ihmiseltä (joista yhdellä oli valkoinen, yhdellä punainen ja yhdellä sininen paita), ja viimein saatiin vaihdettua kortti uuteen.

Pääasiassa ollaan tänään vaan lampsittu Manhattan melkein päästä päähän. Lähdettiin WTC:ltä Broadwayta pitkin ylöspäin, matkalla käytiin Starbucksissa ja parissa mielenkiintoisen näköisessä krääsä- ja karkkikaupassa, Flatironin kohdalla vaihdettiin Fifth Avenuelle ja tutkittiin Rockefeller Centeriä ja Applen kauppaa (kuvat tulee nyt tosi typerästi tähän, kun en osaa tällä appsilla muokata niitä...).

Käytiin syömässä Chipotlessa, joka on vähän niin kuin Subwayn meksikolainen versio. Hyvät annokset ja isot, maksoivat yhteensä n. 60 taalaa.

S:llä alkoi olla jalat aika tuusannuuskana, ja minulla myös. Yritettiin vähän aikaa etsiä lenkkareita S:lle, mutta kun ei löydetty, lähdettiin metrolla WTC:lle ja sieltä hotelliin. Käytiin vielä V:n kanssa etsimässä hedelmiä ja juotavaa hotellihuoneeseen, saatiinkin kävellä aika matka ennen kuin löydettiin mitään kauppoja. Täältä löytyi kuitenkin eläväisen näköinen keskus, josta saatiin vedet sun muut ostettua.

Nyt istun hotellin baarissa ja katselen Manhattanin valoja pimenevässä illassa. Kello on täällä n. 20.30, eli aika hyvin sisäinen kello on siirtynyt. Huomenna ehkä sataa, joten mahdollisesti ostospäivä.

Gran Canaria yhdellä blokkauksella

Lähdetiin poikkeuksellisesti lomareissulle marrskuussa, koska viime kesän loma jäi minulla työasioiden takia vähän lyhyeksi. Tämä onkin osoittautunut aivan loistavaksi päätökseksi, Suomessa on todella märkää ja pimeää juuri nyt.Yllättäen heti ensimmiäisenä iltana alkoi tuntua siltä, etää tähän voisi tottua aika nopeasti... Lämpötila on juuri sopiva, ei ylitä käytännössä varmaan hellerajaa, koska tuuli on aika navakka. Ja aurinko, tietysti, on ihana.

Meillä on varattuna viikon matka, sunnuntaista sunnuntaihin Bahia Blanca -nimisestä apartementospaikasta läheltä Kanarian Puerto Ricoa. Paikka näyttäisi olevan englantilaisten omistama ja kansoittama lomaosakepaikka, ja nimenomaan alemman keskiluokan paikka. Joka puolella kuuluu työväen englantia (me mom sais) ja näkyypä jopa jalkapalloseurojen tatuointejakin. Ihan hyvä paikka, huone on tosi pieni - on varmaan ensi kerralla pakko ottaa kaksi huonetta tai sitten 6 hengen apartementos. V nukkuu nyt yksin vuodesohvalla, me muut parivuoteessa, joka on onneksi tosi iso. Jos  keittiön pöydän ääressä istuu, niin laatikot tai tiskikone eivät mahdu aukeamaan. Ei olla ainakaan S:n kanssa kyllä kovin paljoa huoneessa vietetty, pojat vähän enemmän.

Nyt on jo perjantai, eli enpä ole jaksanut kirjoitella, mutta toisaalta ei tässä nyt mitään sensaatioita ole tapahtunutkaan. Pääasiassa ollaan vietetty aikaa altaalla, ja S tarkemmin sanottuna altaassa. Varmaan kasvaa evät kohta... Allas on tosi hyvä, ja siinä on paljon tilaa. Aika moni vaan makaa aurinkotuoleila, tai vielä useampi tuntuu vain varaavan tuoleja pyyhkeillään. Kaikki tuolit varattuna, mutta porukkaa ei näy missään.

Ollaan käyty Puerto la Moganissa ja Palmitos parkissa, muuten ollaan pyöritty tässä lähialueilla. Puerto Ricoon on vajaa kilsa, ja sinne vie kivetty kävelytie meren rannassa. Polku suljetaan iltaisin, koska se on remontin alla. Toisessa suunnassa vajaan kilsan päässä on korallihiekkaranta. Sielläkin ollaan käyty, mutta vain S ui siellä. Joku suomalaisryhmä oli pitämässä vesijumppaa siellä samaan aikaan. Rannalla oli ravintoloita vierivieressä, ja kaikissa puhutaan kaikkia maailman kieliä... Tämän lähemmäksi turistikohdetta ei pääse...

Hintatasosta sen verran, että halpaa on ruokailu ja taksilla ajelu sekä bussit. Kallista on erilaisiin aktivteetteihin osallistuminen, esim. sukellusveneellä ajelu ja Palmitos parkissa käynti ja siellä minkä tahansa ostaminen.

Kuvia en saa nyt liitettyä tähän, koska nettiyhteys on surkea, mutta laitan kotona sitten jonkunlaisen koosteen.

Palmitos Park

Eilen tehtiin reissupäivä, matkustettiin bussilla Palmitos parkiin, joka oli eläintarhan tapainen paikka. Puisto sijaitsi rotkon pohjalla, ihan sen perimmäisessä kolkassa. Jo matka puistoon oli yhdenlainen elämys, sillä rotko oli hieno. Tuli ihan villin lännen elokuvat mieleen. Vuoren päällä oli muutamia talopahasia (miksi ne pitää muuten rakentaa ihan jyrkänteen reunalle??) ja teitä kiemurteli rinnettä pitkin. S mietiskeli yhden talon siellä korkeuksissa nähdessään, että kylläpä harmittaisi, jos pallo putoaisi...

Puistoon oli aika kallis sisäänpääsy, olisi kannattanut ostaa verkosta liput etukäteen. Mutta kyllä paikka oli sen rahan arvoinen, koko päiväksi riitti kevyesti katseltavaa. Käytiin kaikissa kolmessa näytöksessä, joita siellä tarjoiltiin: papukaija-show, delfiiniesitys ja lintuesitys. Papukaijat tekivät kaikenlaisia temppuja, ajoivat pyörällä, "haavoittuivat" härkätaistelussa, tankkasivat bussia jne. Delfiinit tekivät perinteisiä delfiinitemppuja, mutta kaikista hienoin oli lintuesitys. Se oli kaksiosainen, ensin papukaijat ja muutamat muut linnut lentelivät ja söivät kädestä. Tosi hienoja papukaijoja, erivärisiä ja kokoisia. Mentiin ymmärtämättömät istumaan ihan ylimmille penkeille, joiden takana oli muuri. Ne linnuthan tulivat sieltä muurin takaa, ja yksi haikara pasteerasi pitkään ihan meidän takana ja kirkui kuin kiljuhanhi. Sitten se lennähti sieltä ihan päitä hipoen alas esiintymis"lavalle". Sen hommana oli näyttää, kuinka se tappaa käärmeen. Se meni takaisin ihan meidän takaa kävellen, ja sen hoitaja nappasi minua hartiasta kiinni ja päästi lintuäänen. Iik.

Lopuksi vielä laskettiin vapaaksi kaksi amerikan kotkaa ja yksi muun merkkinen. Se yksi häipyi välittömästi vuorten taa, ja sitä pitikin vähän odotella, että se viimein tuli takaisin. Kunnioitusta herättäviä lintuja...

Puerto la Mogan

Toinen retki on tehty läheiseen kaupunkiin, Puerto la Moganiin. Ei oikein mitään tiedetty koko paikasta, mutta matkaopaskirja suositteli siihen tutustumaan. Mentiin sinne yhden allaspäivän päätteeksi veneellä. Paikka oli kyllä tosi kaunis, ja harmillisesti olimme niin myöhään liikkeellä, että emme ehtineet siihen oikein tutustua, vain käydä syömässä. Oli jo ihan pilkkopimeää, kun tultiin takaisin bussilla, ja matka oli ihan huomattavan jännä (minun mielestäni, muut eivät olleet moksiskaan). Tie kiemurteli vuoren jyrkänteen reunalla ja bussi ajoi tuhatta. Vannoin, etten enää ikinä tuota matkaa tee, mutta olen jo tullut toisiin ajatuksiin, koska haluaisin vähän tutkia sitä kaupunkia. Tänään suunnitelmissa.

Muutamia kuriositeetteja:

- Irvikissan ravintola: Puerto Ricossa oleva ruokaravintola, jossa on oikein hyvä ruoka, mutta tarjoilija muistuttaa joko kaimaania tai irvikissaa. Koko ajan on sellainen kaikki hampaat esittelevä virne naamalla. Täällä on muuten maailman suurin vitsi ehdottaa lapsille, että saisiko olla viskiä siihen kolaan.

- Pulut. Meidän terassin viereisessä puussa asuu joku puluyhdyskunta. Ne aamulla meidät pulputuksellaan herättävät ja päästävät rääkäisyn, kun ajamme ne pois. Kaksi kertaa ovat poissaolomme aikana kostaneet meille, toisen kerran keskelle pöytää... Piti pesun jälkeen vielä käsidesillä putsata se.

- Tenniskenttä. Kuin suoraan venäjältä, toisella puolella on isoja halkeamia ja pinta ihan rapautunut. Ei olla nähty kenenkään muun sitä käyttävän. Kaksi tennispalloa ollaan jo hukattu, toinen on ehkä mennyt johonkin huoneeseen sisälle, kun sitä ei missään näkynyt...

- Jalkakäytävät. Ollaan mietitty, mikä ihmeen hinku täällä on rakentaa erityisesti viettävät jalkakäytävät liukkaista klinkkereistä. Niillä on kuivanakin vähän liukas ja hankala kävellä, saati sitten sateella. Tai korkokengillä.