Ellis Islandin museossa menikin melkein pari tuntia, ja olisi varmaan mennyt pidempäänkin, jos olisi oikein lähtenyt tutkimaan. Varsin kattavasti oli museossa esitelty prosessia ja ihmiskohtaloitakin. O koetti kaivella tietoja Paavo Riekkisestä ja Kalle Lahdesta, mutta kummastakaan ei löytynyt, eikä juuri muistakaan "tutuista".
Jotenkin ahdistava paikka oli Ellis Islandin museo - toisaalta tietysti tulijat ovat olleet täynnä toivoa ja odotuksia, mutta varmasti on ollut tosi pelottavaa mennä läpi maahantulosyynin, ja samalla saanut pelätä ja jännittää muiden perheenjäsenten kohtaloa. Mietin, että minä en varmaan olisi esim. päässyt maahan, koska tuskin olisi ollut silmälaseja enkä olisi kyllä näöntarkastustaulusta nähnyt yhtään mitään.
Näyttelyssä oli paljon kuvia: kuvia ihmisistä ja heidän touhuistaan, matkatavaroista, odotusaulasta, lääkärintarkastuksista yms. Lisäksi oli joidenkin ihmisten passeja ja muita asiakirjoja näkyvillä, mm. yhden Koskisen, ja julisteita ja mainoksia. Suomalaisen osuusruokalan mainoksessa "kala" osa sanasta oli korvattu kalan kuvalla. Ehkä kuhajuttujen keksijän sukulainen... Yleisesti ottaen on todettava, että ei ihme, että Ameriikka on niin yritteliäs maa - mikään vatuloitsija ei kyllä olisi saanut änttiin lähteä jostain Euroopan perukoilta uuteen maailmaan, eli pääasiassa USA:han on päätynyt varsin yritteliästä ja aktiivista sakkia.
Ellis Islandilta mentiin laivalla Vapaudenpatsaalle. Siellä oli taas uusi turvatarkastus (ensimmäinen oli jo laivasatamassa ennen lähtöä Ellis Islandille). Oli pieni selkkaus siellä, kun unohdettiin, että O:n ja S:n laukussa oli Ellis Islandin matkamuistomyymälästä ostettu suklaalevy ja tikkari, eikä patsaaseen saanut viedä mitään syötävää. O sai kuitenkin vietyä laukut säilytykseen, ja päästiin kiipeämään jalustan sisään.
Patsashan on ihan käsittämättömän kokoinen. Jos oikein ymmärsin Audio Tour -selostuksesta, se on kolikon paksuista kuparia, eli todella ohutta. Jalusta itse on toteutettu kansalaisrahoituksen turvin, ja jokainen, joka on lahjoittanut yhtään mitään siihen, on saanut nimensä lehteen. Suurin osa rahasta on kerätty ihan pikkurahoista ja tavallisilta ihmisiltä.
Kiivettiin siis jalustaan ja kierreltiin siellä aikamme. Käytiin myös museossa katsomassa Lady Libertyn isoja varpaita. Ennen lähtöä ostettiin vielä oikeaa lemonadea, mukissa oli reilusti sitruunaa, ja se oli niin tosi hyvää.
Poislähtiessä saatiin olla todella tyytyväisiä siihen, että matkustettiin New Jerseyn puolelta. Sen kun vain käveltiin laivaan sisään, New Yorkin puolelle palaavilla oli huomattavan pitkä jonotus edessä. Vaikea edes arvioida, kauanko olisi jouduttu odottamaan - ja ilmahan oli vähintäänkin helteinen.
Tämä vältettiin...
Liberty State Parkissa on myös iso tiedekeskus, joka oli meillä iltapäivän ohjelmassa. Käveltiin hikisenä ja uupuneina puiston poikki (tuntui aika pitkältä matkalta...) keskukselle. Matkalla mentiin ensin jonkun purjehduskerhon läpi, siellä oli porukka juuri syömässä. Ei arvattu liittyä seuraan, kun näytti oikeastaan vähän yksityistilaisuudelta. Sitten vielä meinattiin mennä takaovesta tiedekeskukseen. Siellä ei selvästikään ollut ajateltu sellaista vaihtoehtoa, että joku tulisi kävellen paikalle, kun etuovelle ei ollut ollenkaan kävelytietä.
Syötiin aluksi keskuksen ruokalassa hirveät ruoka-annokset. Kamalimmat tähän asti täällä, ei edes suomalainen huoltoasemasapuska vedä vertoja. Kylmiä hampurilaisia ja kuivia kanafingereitä. Ja kalliita, tietty. Kierreltiin sitten varmaan kolmisen tuntia erilaisissa aktiviteeteissa, S mm. käveli pilvenpiirtäjänäyttelyssä palkin päällä.
Nokia oli myös edustettuna pikseliasioissa:
Iso osa jutuista oli sellaisia, että ne oli selvästi tarkoitettu pienemmille. Esim. tämä kiipeilyjuttu, jossa lasten pituus oli ollut jo hieman haitaksi.
Ajettiin lopuksi taksilla Grove Streetin Path-asemalle kauppaan ja sieltä lampsittiin kotiin. Taksi ei ollut taksi ollenkaan, vaan musta auto, joka tilattiin kyllä taksiasemalta. Mutta meinasi jäädä kokonaan huomaamatta koko taksi, kun ei siinä ollut mitään merkkiä missään.
Käytiin vielä uimassa ja alabaarissa drinkillä. Nyt jo vähän väsyttää, kun tänä aamuna piti olla oikein kello soimassa, että ehdittiin ajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti