Voi mua väsynyttä matkustajaa...

Kylläpä oli nyt lähellä, etten jaksanut edes kirjoittaa mitään. Kello on kohta kymmenen (pm), ja vasta äsken S:n kanssa kotiuduttiin. Meillehän se on tosi myöhään. Pojat ovat tulleet jo paljon aikaisemmin, mutta meillä meni vähän ostoskelun puolelle.

Aamupalan jälkeen lähdettiin kohti luonnonhistorian museota. Ajettiin junalla ja metrolla keskuspuiston laidalle. Matkustaminen muuten tekee ison loven budjettiin, ei ole oikein mitään järkevää useamman päivän lippua, jonka voisimme hankkia. PATH-junaan sellaisen ostaminen ei kannata, koska muovikortin hinta syö edun. Metroa taas ei käytetä niin paljon, että sellainen kannattaisi hankkia. Mutta minkäpä tuolle tekee, matkustettava on.

Käveltiin keskuspuiston halki museolle, aika kuuma alkoi jo olla. Jalat eivät ole oikein ehtineet toipua edellisten päivien tallaamisesta, joten vähän on turnauskestävyys koetuksella. Puisto näyttää oikein kivalta, ja tutkitaan sitä tarkemmin huomenna, kun pidetään puistopäivä.

Museo on aika jättimäinen laitos. Neljässä kerroksessa täytettyjä eläimiä, eri maanosien ja aikakausien esineitä, mineraaleja yms. 

Jakauduttiin heti aluksi tyttöjen ja poiken ryhmiin ja sovittiin vain treffit 1,5 tunnin päähän. Aikaa jouduttiinkin siirtämään pariinkin otteeseen, kun nähtävää oli niin paljon. Eksyttiinkin S:n kanssa pariin otteeseen, kunnes vasta lopuksi ymmärsin, että sisääntulokerros oli 3. eikä suinkaan 1. niin kuin aluksi luulin...

Vaikuttavimpia olivat ehkä isot täytetyt eläimet ja niistä kyhätyt asetelmat, vanhat opastetaulut ja jättimäisestä puusta sahattu kiekko. En tiedä, saako kuvasta oikein käsitystä, mutta kyllä läpimitta helposti yli 3 metriä on.

Käytiin syömässä Trip Advisorin avulla löytyneessä paikassa. Siellä oli salaattibuffa, josta punnittiin annookset, ja pizzaa ja pastaa sai tilata erikseen. S ei oikein tykännyt salaatin lohesta ja kanasta, mutta mulla ainakin oli oikein hyvä annos. V:n pizza oli niin rasvainen, että tarvittiin kymmeniä servettejä varmaan putsaamaan sormia. O otti root beerin, joka oli ihan kamalaa. Yritettiin keksiä, mikä maku siinä tuntuu, mutta ei millään satu päähän. S viimein keksi, että sehän on Altoidsien maku, elikkäs suuvesi...

Ruuan jälkeen käytiin Trump-toweria ihmettelemässä. Siellä oli kyllä paha vesivahinko, vesi valui seinää pitkin sisään, vaikkei edes satanut. Aika pompöösi paikka,

Käytiin vielä koko porukalla Uniqlolla, ja pojat häipyivät heti, kun V:lle löydettiin takki (samanlainen kuin minkä ostin tulijaisiksi pari vuotta sitten). Me tytöt jäätiin shoppaamaan, ja hyvä kauppahan se onkin. Monenlaista ostettiin, mutta aikaakin meni varmaan toista tuntia. Käytiin vielä Hollisterilla, ja sen jälkeen tavallaan tultiin ryöstetyksi, kun ostettiin pehmikset. Ne maksoivat kympin kappale!!

Käveltiin Macy'sille, ja käytiin matkalla Urban Outfittersissä (joka oli pettymys). Ostettiin Macy'siltä ns. perustarvikkeita, ja siinä meinasi kyllä hermo mennä. Olimme lopuksi niin väsyneitä, ja kellokin oli niin paljon, että jäi esim. Sephora käymättä. Eli shoppailua riittää vielä muillekin päiville. 

Ollaan vähän aikataulutettu loppupäiviä, ja eiköhän tässä riitä tekemistä kaikiksi. Huomenna on puistopäivä ja Empire State Building -ilta.

Eiliseltä tuli vielä sellainen asia mieleen, että Ellis Islandin lauttaan noustessa laskusilta piti aikamoista meteliä ja krohinaa. O epäili, että merihirviö ei ole vielä herännyt ja kuorsaa. Aika paljon se kuorsaukselta kuulostikin. Ja se hirviö nukkui vielä silloinkin, kun tulimme takaisin.

Ellis Island ja vapaudenpatsas

Olimme varanneet etukäteen liput Ellis Islandille ja Vapaudenpatsalle täksi aamuksi. Käytiin aamupalalla tutussa paikassa, ja siellä vasta tarkemmin luettiin aikatauluja. Laivalippu oli klo 10:ksi, mutta paikalla piti oleman puoli tuntia etukäteen, kesäaikaan jopa tuntia ennen. Syötiin nopeasti ja lähdettiin pistelemään kohti Liberty State Parkia, josta laiva lähti. Sinne olikin aika pitkä matka, ja oltiin perillä joskus 9:20. Mutta siellä ei ollut jonon poikastakaan, ja koska meillä oli liput valmiina, ei meidän tarvinnut tehdä muuta kuin marssia laivaan. Päästiin itse asiassa lähtemään puoli tuntia aikaisemmalla laivalla kohti Ellis Islandia. Laivasatamassa oli ollut myös juna-asema aiemmin, raiteet oli raivattu pois, mutta kyltit ja muut olivat jäljellä. Junilla oli varmaan siirtolaiset siirrelty eteenpäin.

Ellis Islandin museossa menikin melkein pari tuntia, ja olisi varmaan mennyt pidempäänkin, jos olisi oikein lähtenyt tutkimaan. Varsin kattavasti oli museossa esitelty prosessia ja ihmiskohtaloitakin. O koetti kaivella tietoja Paavo Riekkisestä ja Kalle Lahdesta, mutta kummastakaan ei löytynyt, eikä juuri muistakaan "tutuista".

Jotenkin ahdistava paikka oli Ellis Islandin museo - toisaalta tietysti tulijat ovat olleet täynnä toivoa ja odotuksia, mutta varmasti on ollut tosi pelottavaa mennä läpi maahantulosyynin, ja samalla saanut pelätä ja jännittää muiden perheenjäsenten kohtaloa. Mietin, että minä en varmaan olisi esim. päässyt maahan, koska tuskin olisi ollut silmälaseja enkä olisi kyllä näöntarkastustaulusta nähnyt yhtään mitään.

Näyttelyssä oli paljon kuvia: kuvia ihmisistä ja heidän touhuistaan, matkatavaroista, odotusaulasta, lääkärintarkastuksista yms. Lisäksi oli joidenkin ihmisten passeja ja muita asiakirjoja näkyvillä, mm. yhden Koskisen, ja julisteita ja mainoksia. Suomalaisen osuusruokalan mainoksessa "kala" osa sanasta oli korvattu kalan kuvalla. Ehkä kuhajuttujen keksijän sukulainen... Yleisesti ottaen on todettava, että ei ihme, että Ameriikka on niin yritteliäs maa - mikään vatuloitsija ei kyllä olisi saanut änttiin lähteä jostain Euroopan perukoilta uuteen maailmaan, eli pääasiassa USA:han on päätynyt varsin yritteliästä ja aktiivista sakkia.

Ellis Islandilta mentiin laivalla Vapaudenpatsaalle. Siellä oli taas uusi turvatarkastus (ensimmäinen oli jo laivasatamassa ennen lähtöä Ellis Islandille). Oli pieni selkkaus siellä, kun unohdettiin, että O:n ja S:n laukussa oli Ellis Islandin matkamuistomyymälästä ostettu suklaalevy ja tikkari, eikä patsaaseen saanut viedä mitään syötävää. O sai kuitenkin vietyä laukut säilytykseen, ja päästiin kiipeämään jalustan sisään.

Patsashan on ihan käsittämättömän kokoinen. Jos oikein ymmärsin Audio Tour -selostuksesta, se on kolikon paksuista kuparia, eli todella ohutta. Jalusta itse on toteutettu kansalaisrahoituksen turvin, ja jokainen, joka on lahjoittanut yhtään mitään siihen, on saanut nimensä lehteen. Suurin osa rahasta on kerätty ihan pikkurahoista ja tavallisilta ihmisiltä.

Kiivettiin siis jalustaan ja kierreltiin siellä aikamme. Käytiin myös museossa katsomassa Lady Libertyn isoja varpaita. Ennen lähtöä ostettiin vielä oikeaa lemonadea, mukissa oli reilusti sitruunaa, ja se oli niin tosi hyvää.

Poislähtiessä saatiin olla todella tyytyväisiä siihen, että matkustettiin New Jerseyn puolelta. Sen kun vain käveltiin laivaan sisään, New Yorkin puolelle palaavilla oli huomattavan pitkä jonotus edessä. Vaikea edes arvioida, kauanko olisi jouduttu odottamaan - ja ilmahan oli vähintäänkin helteinen.

Tämä vältettiin...

Liberty State Parkissa on myös iso tiedekeskus, joka oli meillä iltapäivän ohjelmassa. Käveltiin hikisenä ja uupuneina puiston poikki (tuntui aika pitkältä matkalta...) keskukselle. Matkalla mentiin ensin jonkun purjehduskerhon läpi, siellä oli porukka juuri syömässä. Ei arvattu liittyä seuraan, kun näytti oikeastaan vähän yksityistilaisuudelta. Sitten vielä meinattiin mennä takaovesta tiedekeskukseen. Siellä ei selvästikään ollut ajateltu sellaista vaihtoehtoa, että joku tulisi kävellen paikalle, kun etuovelle ei ollut ollenkaan kävelytietä.

Syötiin aluksi keskuksen ruokalassa hirveät ruoka-annokset. Kamalimmat tähän asti täällä, ei edes suomalainen huoltoasemasapuska vedä vertoja. Kylmiä hampurilaisia ja kuivia kanafingereitä. Ja kalliita, tietty. Kierreltiin sitten varmaan kolmisen tuntia erilaisissa aktiviteeteissa, S mm. käveli pilvenpiirtäjänäyttelyssä palkin päällä.

Nokia oli myös edustettuna pikseliasioissa:

Iso osa jutuista oli sellaisia, että ne oli selvästi tarkoitettu pienemmille. Esim. tämä kiipeilyjuttu, jossa lasten pituus oli ollut jo hieman haitaksi.

Ajettiin lopuksi taksilla Grove Streetin Path-asemalle kauppaan ja sieltä lampsittiin kotiin. Taksi ei ollut taksi ollenkaan, vaan musta auto, joka tilattiin kyllä taksiasemalta. Mutta meinasi jäädä kokonaan huomaamatta koko taksi, kun ei siinä ollut mitään merkkiä missään.

Käytiin vielä uimassa ja alabaarissa drinkillä. Nyt jo vähän väsyttää, kun tänä aamuna piti olla oikein kello soimassa, että ehdittiin ajoissa.

Shop until you drop

Hyvin ollaan saatu muutettua rytmi jo. Minä heräsin joskus vähän ennen kuutta, mutta muut nukkuivat melkein kahdeksaan, ja olisivat nukkuneet pidempäänkin (ainakin osa...), jos ei yleinen paine olisi käynyt sietämättömäksi... Nälkä alkoi nimittäin olla melkoinen yhdellä jos toisella.

Syötiin aamupala samassa paikassa kuin eilen, siellä on niin paljon valinnanvaraa, että ei lopu vaihtoehdot kesken, vaikka ottaisi joka aamu eri juttuja. Erilaisia leivonnaisia on sen seitsemää sorttia, peruskahviakin kolmea ja bageleita voi täytättää oman mieltymyksen mukaan. Sitten on vielä jukurtit, hedelmät, salaatit ja se puuro.

Sovittiin, että erkaannutaan kahteen ryhmään, kun S:llä oli vähän ostokset mielessä. Me tytöt mentin ensin Century 21:een, ja ostettiin vähän vaatteita. S osti myös laukun, joka olikin tosi hyvä ostos. Nahkalaukku alle 30 dollaria. 

Pojat lähtivät kävelemään kohti Manhattanin yläosia, mm. Time Squarea. Meillä tytöillä sen sijaan matka eteni hyvin hitaasti, vaikka ostettiin uudet kengätkin kummatkin. Aina, kun vähän päästiin eteenpäin, niin nähtiin joku kiva kauppa, ja eikun sisään. O soitteli jossain vaiheessa, että missä ollaan, eikä me siinä vaiheessa oltu vielä edes päästy Union Squarelle asti. Sovittiin, että otetaan parin tunnin aikalisä ja mennään sitten yhdessä lounaalle.

No, eihän me oltu paljon sen pidemmällä reilun tunnin päästä. Todettiin sitten, että nyt kyllä mennään metrolla. Alkoi olla vähän nälkäkin. Tutkittiin kadulla metrokarttaa, ja yksi herra pysähtyi neuvomaan. Häneltä saatiin sitten sellainen nyrkkisääntö, että kävelymatkaa pystyy arvioimaan niin, että yksi kadunväli on aina minuutti ja avenueiden väli 2. Todella hyödyllistä, en ollut tuota tiennytkään. Mentiin sitten metrolla Time Squarelle ja otettiin yhteys poikiin. He olivat kävelleet koko matkan Rockefeller Centerille, käyneet Nindendo-kaupassa ja Dylan's Candy Barissa. Sovittiin, että etsimme S:n kanssa ruokapaikan, ja pojat tulevat perässä.

Löydettiinkin Trip Advisorin avulla pizzapaikka, ja syötiin poikia odotellessa mozzarellatikkuja ja pelattiin hirttopuuta. Viimein pojat tulivat, ja tilattiin pizzat. Vähän kummalliset pizzat, kotonaleivotun näköiset ja oloiset, ei ollenkaan perinteiset pizzeriapizzat. Minun pizzassa juusto oli jotain erikoista (tai vanhaa), lievä tiskirätin aromi oli tunnistettavissa. Mutta mahat tuli täyteen kyllä. Hintataso täällä on sama kuin Suomessa, mutta annokset ehkä yleisesti ottaen isommat.

Käytiin vielä Macy'sillä etsimässä kylpypommeja ja V:lle kenkiä, mutta hukkareissulla. Sitten etsittiin Sephoraa, mutta sitäkin turhaan (olin muistanut sijainnin vähän väärin). Kylpyvaahto löytyi sitten siskon suosittelemasta Bed, bath and beyondista - mutta se kauppa olikin sitten vähän yllätys. Olimme odottaneet hienoa ja tuoksuvaa eksklusiivisten kylpytuotteiden kauppaa, mutta se olikin vähän tarjoustalon tapainen jättimyymälä, jossa oli kaikkea mahdollista.

Tässä kohtaa erkanimme niin, että O ja S lähtivät kävelemään WTC:lle ja hotellille, me lähdettiin V:n kanssa etsimään hänelle kenkiä. Aika nopeasti ne löydettiinkin, ja sitten keksittiin mennä 14. kadun kohdalta PATH-junaan ja vaihtaa yhden kerran junaa, niin päästiin tosi nopeasti hotellille. Kerettiin loppujen lopuksi perille vähän ennen kuin S ja O. Päätettiinkin, että mennään ensi kerralla tuolla systeemillä, koska juna menee pisimmillään 33. kadulle, joka on kyllä aika paljon pidemmällä kuin WTC...

Nyt on vielä ohjelmassa uimista ja kylpemistä. Hotellissa on sisäuima-allas, jonka vesi on huomattavan kemikaalista ja kylmää (en itse ole käynyt, mutta minulle on kerrottu). Mahtavat laventelin tuoksut kylpyhuoneessa, kun loroteltiin runsaalla kädellä kylpyvaahtoa veteen. Ostimme b, b & b:stä myös jaloille tarkoitettua kylmävoidetta, johon minulla on kovat odotukset (pain relieve lukee paketissa). Jalat on kaikilla ihan poikki.

Hintatasosta sen verran, että monelta osin on ihan samat hinnat kuin Suomessa. Euron kurssi on niin huono, että melkein yksi yhteen saa laskea. Jotkut vaatteet, kuten Levikset ja Converset ovat kyllä paljon halvempia, eikä kaikkia merkkejä tietysti edes saa Suomesta, eli kyllä täällä ihan järkeviä ostoksia saa tehtyä. S on jo käyttänytkin melkein 200 $ erilaisiin ostoksiin. Eikä tämä vielä varmaan ollut tässä, pakko on jatkaa jonain toisena päivänä, kun ei vaan enää jaksanut. Huomenna kuitenkin on tiedossa Ellis Islandin reissu ja vapaudenpatsas.

Tänään on ollut niin harmaa päivä, että pilvenpiirtäjät ovat todella piirrelleet. Onneksi ei kuitenkaan ole satanut. Täällä on muuten melkein joka kaupan ja jopa juna-asemien ovilla sellaisia pusseja, johin voi laittaa märän sateenvarjon suojaan.

New York, kesäloma 2016

Tästä matkasta on haaveiltu jo pitkään, ja säästetty vuosi, pari. Aloitimme eilen (26.6.) 10 päivän reissun New Yorkiin. Eilen olikin tosi pitkä päivä, herätä piti jo aamuyöstä kolmelta (paitsi V, joka on siirtänyt kellonsa Amerikan aikaan jo aikaa sitten eikä nukkunut ollenkaan). Lennettiin Frankfurtin kautta Lufthansalla, ilahduttavaa oli, että pidempi lento tehtiin jumbo-jetillä. Aika iso kone. Harmiksemme emme päässeet yläkertaan.

Lennot menivät oikein mukavasti, saatiin jokainen nukuttuakin (joku enempi, joku vähän vähempi). Maahantulomuodollisuudet olivat helpommat kuin mihin oltiin varauduttu, tosin jonotusta oli aika pitkään. Hassua oli, kun virkailija pyysi O:a katsomaan kameraan, niin O luuli että kyse on silmänmunatunnistuksesta ja katsoi kameraan ihan läheltä. Virkailija sanoi, että ei me ihan niin edistyksellisiä olla. Hän kysäisi myös muina miehinä V:ltä, että Lol vai joku toinen peli (jota en muista), koska V:llä oli Fnaticin paita päällä.

Matka hotellille olikin aika helppo, koska AirTrainin Jamaica-asemalta lähti metro suoraan WTC:n pysäkille, josta taas lähti juna hotellille Jersey Cityn puolelle. Matka kesti kyllä aika kauan, ja kaikkia väsytti aika lailla. 

Hotelli on ihan kiva, huone ehkä vähän pienempi kuin mitä kuviteltiin. Huoneesta on näköala Vapaudenpatsaalle, joka kylläkin siintää kaukana, ja näyttää aika pieneltä. Mutta Manhattanin silhuetti on kyllä komea.

Käytiin syömässä paikassa, jossa tarjoilija mumisi up-sell -puhetta niin, että ei ymmärretty mitään. Saatiin hirmu isot annokset, ja osa jäi syömättä. Ei ihme, että täällä on niin lihavia ihmisiä...

Maanantai 27.6.2016

Nukuttiin tosi hyvät unet koko porukka. On mahdollista, että kaikkien kello siirtyi New Yorkin aikaan ns. kertalinttuulla. Aamulla piti säätää luottokortin kanssa, koska yllätyksenä tuli, että hotelli vaati 500 $ panttimaksun, joka myös veloitettiin kortilta. Tämähän tarkoitti, että koko luottoraja käytännössä menikin ihan tappiin saman tien. Selvittelin vähän asiaa, ja sain tehtyä ylimääräisen maksun, niin että kortin pitäisi huomenna olla taas käytettävissä.

Käytiin aamupalalla sellaisessa paikassa, jossa itsepalveluna sai ostaa erilaisia syötäviä (mm. kaurapuuroa), ja sitten yritettiin selvitellä, minkälaiset junakortit voidaan ostaa. Kävi ilmi, että ei hyödytä ostaa 7 päivän korttia, koska itse kortti maksaa 5$, ja se söisi käytännössä alennuksen. Ladattiin metrokortille saldoa, mutta kortti ei sitten toiminutkaan juna-aseman portilla. Onneksi sattui yksi työntekijä paikalle, jolta ruvettiin asiaa kyselemään. Virkailija soitti jonnekin, ja sieltä laskettiin meidät yhdestä portista asemalle ja käskettiin kysyä asiaa "valkopaitaiselta" mieheltä WTC:n asemalta. Kysyttiin kyllä loppujen lopuksi ainakin kolmelta eri ihmiseltä (joista yhdellä oli valkoinen, yhdellä punainen ja yhdellä sininen paita), ja viimein saatiin vaihdettua kortti uuteen.

Pääasiassa ollaan tänään vaan lampsittu Manhattan melkein päästä päähän. Lähdettiin WTC:ltä Broadwayta pitkin ylöspäin, matkalla käytiin Starbucksissa ja parissa mielenkiintoisen näköisessä krääsä- ja karkkikaupassa, Flatironin kohdalla vaihdettiin Fifth Avenuelle ja tutkittiin Rockefeller Centeriä ja Applen kauppaa (kuvat tulee nyt tosi typerästi tähän, kun en osaa tällä appsilla muokata niitä...).

Käytiin syömässä Chipotlessa, joka on vähän niin kuin Subwayn meksikolainen versio. Hyvät annokset ja isot, maksoivat yhteensä n. 60 taalaa.

S:llä alkoi olla jalat aika tuusannuuskana, ja minulla myös. Yritettiin vähän aikaa etsiä lenkkareita S:lle, mutta kun ei löydetty, lähdettiin metrolla WTC:lle ja sieltä hotelliin. Käytiin vielä V:n kanssa etsimässä hedelmiä ja juotavaa hotellihuoneeseen, saatiinkin kävellä aika matka ennen kuin löydettiin mitään kauppoja. Täältä löytyi kuitenkin eläväisen näköinen keskus, josta saatiin vedet sun muut ostettua.

Nyt istun hotellin baarissa ja katselen Manhattanin valoja pimenevässä illassa. Kello on täällä n. 20.30, eli aika hyvin sisäinen kello on siirtynyt. Huomenna ehkä sataa, joten mahdollisesti ostospäivä.

Gran Canaria yhdellä blokkauksella

Lähdetiin poikkeuksellisesti lomareissulle marrskuussa, koska viime kesän loma jäi minulla työasioiden takia vähän lyhyeksi. Tämä onkin osoittautunut aivan loistavaksi päätökseksi, Suomessa on todella märkää ja pimeää juuri nyt.Yllättäen heti ensimmiäisenä iltana alkoi tuntua siltä, etää tähän voisi tottua aika nopeasti... Lämpötila on juuri sopiva, ei ylitä käytännössä varmaan hellerajaa, koska tuuli on aika navakka. Ja aurinko, tietysti, on ihana.

Meillä on varattuna viikon matka, sunnuntaista sunnuntaihin Bahia Blanca -nimisestä apartementospaikasta läheltä Kanarian Puerto Ricoa. Paikka näyttäisi olevan englantilaisten omistama ja kansoittama lomaosakepaikka, ja nimenomaan alemman keskiluokan paikka. Joka puolella kuuluu työväen englantia (me mom sais) ja näkyypä jopa jalkapalloseurojen tatuointejakin. Ihan hyvä paikka, huone on tosi pieni - on varmaan ensi kerralla pakko ottaa kaksi huonetta tai sitten 6 hengen apartementos. V nukkuu nyt yksin vuodesohvalla, me muut parivuoteessa, joka on onneksi tosi iso. Jos  keittiön pöydän ääressä istuu, niin laatikot tai tiskikone eivät mahdu aukeamaan. Ei olla ainakaan S:n kanssa kyllä kovin paljoa huoneessa vietetty, pojat vähän enemmän.

Nyt on jo perjantai, eli enpä ole jaksanut kirjoitella, mutta toisaalta ei tässä nyt mitään sensaatioita ole tapahtunutkaan. Pääasiassa ollaan vietetty aikaa altaalla, ja S tarkemmin sanottuna altaassa. Varmaan kasvaa evät kohta... Allas on tosi hyvä, ja siinä on paljon tilaa. Aika moni vaan makaa aurinkotuoleila, tai vielä useampi tuntuu vain varaavan tuoleja pyyhkeillään. Kaikki tuolit varattuna, mutta porukkaa ei näy missään.

Ollaan käyty Puerto la Moganissa ja Palmitos parkissa, muuten ollaan pyöritty tässä lähialueilla. Puerto Ricoon on vajaa kilsa, ja sinne vie kivetty kävelytie meren rannassa. Polku suljetaan iltaisin, koska se on remontin alla. Toisessa suunnassa vajaan kilsan päässä on korallihiekkaranta. Sielläkin ollaan käyty, mutta vain S ui siellä. Joku suomalaisryhmä oli pitämässä vesijumppaa siellä samaan aikaan. Rannalla oli ravintoloita vierivieressä, ja kaikissa puhutaan kaikkia maailman kieliä... Tämän lähemmäksi turistikohdetta ei pääse...

Hintatasosta sen verran, että halpaa on ruokailu ja taksilla ajelu sekä bussit. Kallista on erilaisiin aktivteetteihin osallistuminen, esim. sukellusveneellä ajelu ja Palmitos parkissa käynti ja siellä minkä tahansa ostaminen.

Kuvia en saa nyt liitettyä tähän, koska nettiyhteys on surkea, mutta laitan kotona sitten jonkunlaisen koosteen.

Palmitos Park

Eilen tehtiin reissupäivä, matkustettiin bussilla Palmitos parkiin, joka oli eläintarhan tapainen paikka. Puisto sijaitsi rotkon pohjalla, ihan sen perimmäisessä kolkassa. Jo matka puistoon oli yhdenlainen elämys, sillä rotko oli hieno. Tuli ihan villin lännen elokuvat mieleen. Vuoren päällä oli muutamia talopahasia (miksi ne pitää muuten rakentaa ihan jyrkänteen reunalle??) ja teitä kiemurteli rinnettä pitkin. S mietiskeli yhden talon siellä korkeuksissa nähdessään, että kylläpä harmittaisi, jos pallo putoaisi...

Puistoon oli aika kallis sisäänpääsy, olisi kannattanut ostaa verkosta liput etukäteen. Mutta kyllä paikka oli sen rahan arvoinen, koko päiväksi riitti kevyesti katseltavaa. Käytiin kaikissa kolmessa näytöksessä, joita siellä tarjoiltiin: papukaija-show, delfiiniesitys ja lintuesitys. Papukaijat tekivät kaikenlaisia temppuja, ajoivat pyörällä, "haavoittuivat" härkätaistelussa, tankkasivat bussia jne. Delfiinit tekivät perinteisiä delfiinitemppuja, mutta kaikista hienoin oli lintuesitys. Se oli kaksiosainen, ensin papukaijat ja muutamat muut linnut lentelivät ja söivät kädestä. Tosi hienoja papukaijoja, erivärisiä ja kokoisia. Mentiin ymmärtämättömät istumaan ihan ylimmille penkeille, joiden takana oli muuri. Ne linnuthan tulivat sieltä muurin takaa, ja yksi haikara pasteerasi pitkään ihan meidän takana ja kirkui kuin kiljuhanhi. Sitten se lennähti sieltä ihan päitä hipoen alas esiintymis"lavalle". Sen hommana oli näyttää, kuinka se tappaa käärmeen. Se meni takaisin ihan meidän takaa kävellen, ja sen hoitaja nappasi minua hartiasta kiinni ja päästi lintuäänen. Iik.

Lopuksi vielä laskettiin vapaaksi kaksi amerikan kotkaa ja yksi muun merkkinen. Se yksi häipyi välittömästi vuorten taa, ja sitä pitikin vähän odotella, että se viimein tuli takaisin. Kunnioitusta herättäviä lintuja...

Puerto la Mogan

Toinen retki on tehty läheiseen kaupunkiin, Puerto la Moganiin. Ei oikein mitään tiedetty koko paikasta, mutta matkaopaskirja suositteli siihen tutustumaan. Mentiin sinne yhden allaspäivän päätteeksi veneellä. Paikka oli kyllä tosi kaunis, ja harmillisesti olimme niin myöhään liikkeellä, että emme ehtineet siihen oikein tutustua, vain käydä syömässä. Oli jo ihan pilkkopimeää, kun tultiin takaisin bussilla, ja matka oli ihan huomattavan jännä (minun mielestäni, muut eivät olleet moksiskaan). Tie kiemurteli vuoren jyrkänteen reunalla ja bussi ajoi tuhatta. Vannoin, etten enää ikinä tuota matkaa tee, mutta olen jo tullut toisiin ajatuksiin, koska haluaisin vähän tutkia sitä kaupunkia. Tänään suunnitelmissa.

Muutamia kuriositeetteja:

- Irvikissan ravintola: Puerto Ricossa oleva ruokaravintola, jossa on oikein hyvä ruoka, mutta tarjoilija muistuttaa joko kaimaania tai irvikissaa. Koko ajan on sellainen kaikki hampaat esittelevä virne naamalla. Täällä on muuten maailman suurin vitsi ehdottaa lapsille, että saisiko olla viskiä siihen kolaan.

- Pulut. Meidän terassin viereisessä puussa asuu joku puluyhdyskunta. Ne aamulla meidät pulputuksellaan herättävät ja päästävät rääkäisyn, kun ajamme ne pois. Kaksi kertaa ovat poissaolomme aikana kostaneet meille, toisen kerran keskelle pöytää... Piti pesun jälkeen vielä käsidesillä putsata se.

- Tenniskenttä. Kuin suoraan venäjältä, toisella puolella on isoja halkeamia ja pinta ihan rapautunut. Ei olla nähty kenenkään muun sitä käyttävän. Kaksi tennispalloa ollaan jo hukattu, toinen on ehkä mennyt johonkin huoneeseen sisälle, kun sitä ei missään näkynyt...

- Jalkakäytävät. Ollaan mietitty, mikä ihmeen hinku täällä on rakentaa erityisesti viettävät jalkakäytävät liukkaista klinkkereistä. Niillä on kuivanakin vähän liukas ja hankala kävellä, saati sitten sateella. Tai korkokengillä.

Saarenmaa

Eilen aamulla olikin kovasti pilvisen näköistä, ja päätettiin lähteä autoilemaan Saarenmaalle. Ensin kuitenkin käytiin vähän kävelemässä ja katsomassa vallihautaa ja toria. Ajeltiin Saarenmaata kohti pitkin rantatietä, joka ei kuitenkaan kauhean rantaisa ollut. Mutta nähtiin monenlaista kylää ja tönöä, ja myös tosi hieno haikaranpesä, jossa oli yksi iso haikara ja ainakin yksi pienempi.

Saarelle kyytsäävä autolautta oli aika iso, siellä oli kahvilan lisäksi kauppa ja hierontatuoleja. Kannella oli aika tuulista...

Ei tiedetty etukäteen Saarenmaasta yhtään mitään. Onneksi oli opaskirja, jonka avulla poimittiin kaksi nähtävyyttä: vanhat rauniot ja kalkkikivipenger.

Raunioille tullessa rupesi juuri satamaan, mistä syystä (ja ehkä hieman myös hirveästä lintumäärästä, joka metakoi läheisellä luodolla) S ja O jäivät autoon. Me käytiin V:n kanssa vähän katselemassa linnoitusta.

Jatkettiin Saarenmaan pohjoisrantaa pitkin kohti Pangan jyrkännettä. Ja kun perille tultiin, niin oltiinpa aika tyytyväisiä, että osuttiin paikalle. Jyrkänne oli nimittäin tosi hieno paikka. Sieltä oli hienot näköalat sekä merelle että alas jyrkänteeltä - jos vain uskalsi katsoa.

Tässä keinussa olisi päässyt ympäri, jos olisi uskaltanut mennä.

Hieno penkki. Sää oli sen hienosti hionut.

Aikamme äimisteltyämme ajelimme syömään Kuresaareen ja sieltä suorinta tietä takaisin Pärnuun. Matka ei sinänsä ollut pitkä, mutta lauttamatkan takia se kesti kyllä parisen tuntia. Lautta ei ollut sama kuin menomatkalla, mikä oli lapsille hienoinen pettymys. Olivat suunnitelleet sijoittavansa hierontatuoleihin, eikä niitä tällä lautalla sitten ollutkaan.

Luontoa täällä on ihan ajoteille asti. Haikaroiden lisäksi olemme nähneet kaksi näätää, ketun, muutamia kissoja sekä yhden määrittelemättömän otuksen. Ja tietysti lehmiä, hevosia ja lampaita.

Laitettiin S:n kanssa täksi aamuksi kello soimaan jo puoli kahdeksalta, koska ajateltiin aamusaunassa käydä. Ja käytiinkin - ilmeisesti ainoina koko hotellissa ainakin siihen mennessä. Sauna oli yllättävän hyvä, siellä oli myös pikkuruinen uima-allas. Oltiin vähän elätelty toiveita poreammeesta, mutta se olikin sellainen 1,5 x 1,5 m tavallinen uima-allas, ja saman syvyinen myös. Eipä mitään, ihan kiva sekin.

Ilma ei ollutkaan niin kirkas kuin toivottiin, joten lähdettiin vähän ostoksille aamusta. Minä kävin ihan random-menetelmällä tilaamalla ajan ripsien ja kulmien laittoon, ja pääsinkin melkein heti. Aika proosallinen tapahtuma, kampaamon takahuoneessa oli kolme tuolia rivissä, kahdessa niistä istui mummo ja minä kolmannessa. Vanhempi naisihminen laittoi meille liukuhihnamenetelmällä väriä ripsiin ja kulmiin. Loppputulos oli kuitenkin ihan hyvä ja edullinen.

O ja minä käytiin myös kahvilla - osuttiin paikkaan, jota piti oikein kunnon matroona. Siinä ei kyllä paljon olisi tarvinnut ryppyillä, kun porttikielto olisi napsahtanut, niin kuin S:n kioskissa aikoinaan. Mikä tahansa armeija olisi ollut onnellinen saadessaan myyjän vääpelöimään ja järjestystä pitämään.

Ostettiin muutama vaate ja palattiin hotellille. Vähän funtsittiin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, koska sää ei oikein uintihommia suosinut. Lähdettiin kuitenkin rannalle, jos sieltä olisi jotain aktiviteettia löytynyt. Ja löytyihän sieltä, rantapallossa könyäminen ja aallonmurtajan ihmettely.

Käytiin syömässä tex-mex -paikassa Pärnun pääkirjaston vieressä. Ruokailun jälkeen päätettiin lähteä Pärnun suurimpaan ostoskeskukseen, koska sinne vei ilmainen bussikuljetus hotellilta. Perille päästuä todettiin, että joko määrittely oli ylimainostettu tai sitten ostoskeskuksia ei tosiaan ollut muita, mutta ei se nyt mikään ihan hirveän iso ollut... 

Kauppakeskus oli katseltu reilussa puolessa tunnissa, mutta ongelma olikin nyt, että bussikuljetus takaisin lähtisi vasta reilun 1,5 tunnin päästä... Päätettiin siis kävellä. Matkaa oli ehkä joku 2-3 km, mutta onneksi reitti oli oikein mainio ja aurinkokin oli alkanut paistaa. Käveltiin rannan suuntaisesti, nähtiin mm. lehmiä laiduntamassa rantaniityllä. Rannalle päästyä lapset vuokrasivat vielä ajopelit, ja sillähän se loppuilta sujuikin mukavasti.

Hotellille tullessa löydettiin maasta kännykkä. Soitin viimeiseksi soitettuun numeroon, mutta sieltä ei kukaan vastannut. Pian kuitenkin sieltä soitettiin takaisin, ja sain sovittua, että jätän puhelimen hotellin respaan. Sieltä saapi sitten omistaja sen hakea jos on hakeakseen. Jonkun miehen kännykkä se oli.

Huomisaamuna lähdetään ajelemaan Tallinnaa ja laivarantaa kohti. Kotona on kuulemma hirmu helteet. Tässä vielä auringonlasku hotellin parvekkelta.

Viron matkailua

Eilen aamulla oli varhainen herätys, kun lähdettiin aamulaivalla kohti Viroa. Lähtöä edelsi tarpeellisten asiapapereiden metsästys, koska eipä ollut tullut mieleen, että työsuhdeautoa ei noin vain saa viedä ulkomaille. Ohjeissa sanottiin, että lupa rahoitusyhtiöltä (= auton omistajalta) pitää hakea n. kaksi viikkoa ennen matkaa, mutta niinpä se vain tuli saman päivän aikana. Kaikki hyvin siis.

Syötiin laivalla aamupalat ja kuluteltiin aikaa lueskelemalla & lapset pelejä pelaamalla. Tallinnaan tultua suunnattiin auton keula kohti Tarttoa. Autossa käytiin aluksi keskustelua siitä, kannattaako ulkomailla käyttää automatkat pelaamiseen yms. vai maisemien katsomiseen. No, eipä paljoakaan tämän keskustelun jälkeen V näki ensimmäisen kattohaikaran pesässään. Että vaikka ei koko ajan olekaan katsomista, niin välillä kyllä, eikä voi tietää, koska se välillä on...

Ajeltiin ensin isoa tietä pitkin, mutta sitten todettiin, että voi olla enempi nähtävää, jos koukataan pienemmille teille. Olihan siellä kaikenlaista maisemaa tietysti nähtävänä, mutta ei oikein osattu etsiytyä mihinkään kummemmille nähtävyyksille, kun ei paikoista mitään tiedetty. Yksi opaskirja on kyllä mukana, mutta tieto on siellä aika hajallaan. Pitäisi olla sellainen opas, jossa olisi selvitetty kaikki katsomisen arvoiset paikat välillä Tallinna-Tartto. Esim.

Osattiin hyvin hotellille navigaattorin avulla. Vehje muuten ilmoitti, kun saavuttiin Helsingissä satamaan, että "Huomio, lautta" ihan yht'äkkiä. Erikoista.

Kivat huoneet saatiin, me tytöt ollaan toisessa ja pojat toisessa. Vedettiin heti tultua tunnin päikkärit (ainakin aikuiset), koska oli ollut niin aikainen aamu. Sitten lähdettiin etsiytymään ruokailuun. Raatihuoneen aukiolla olikin paljon ravintoloita, mentiin vaan yhteen, josta sai pizzaa. Ruoka oli muuten tosi hyvää, mutta pizzoissa oli niin paljon juustoa, että yhden pizzan juustolla olisi voinut kevyesti kuorruttaa neljä normipizzaa. Tosi halpaa täällä on, alle 40 euroa koko porukan ruuat, ja otettiin sentään alkupalaakin.

Syötyä mentiin etsimään V:lle uikkareita kauppakeskuksesta - uikkarit nimittäin jäivät mummolaan. Ne löydettiin, ja monenlaista muutakin olisi löydetty, mutta kauppa meni kiinni. Käytiin vielä nauttimassa jälkiruuat hiturikahvilassa. Kaikki kesti siellä hirmu kauan, tilaaminen, toimitus ja laskun saaminen. Mutta oli oikein hyvät tarjoilut, mm. jättiläiskokoinen mansikkamargarita. Mutta ainoastaan O jaksoi omansa (minttukaakaon) kokonaan, muut eivät. Tai V ei myöskään tykännyt kaikista jäätelöistä, joita annoksessa oli, ja O sai syödä annoksen loppuun. Samoin S:n annoksen, joka oli kyllä mahtavan hyvä.

Vielä vähän kierreltiin vanhassa keskustassa, ja painuttiin sitten hotellille. Käytiin vielä yömyssyllä, paitsi V, joka jäi huoneseen katsomaan telkkua (oikeasti nukahti).

Maanantai 29.6.

Hotelliaamiainen oli ihan hyvä.

Hotellissa on paljon japanilaisia, tai jostain sieltä päin. Nuoria ihmisiä, mietittiin, mitä siellä puuhasivat, tuskin opiskelemassa, kun kerta hotellissa asuivat. Ei jaksettu mennä aamu-uinnille, se olisi ollut läheisessä uimalassa, vaan lähdettiin ajelemaan Pärnua kohti.

Matkalla nähtiin paljon haikaroita, pesässä ja maan pinnalla. Käytiin myös hienossa kaupungissa nimeltä Viljandi. Siellä oli vanhat linnoitukset ja riippusilta. Pari tuntia kaikkiaan vietettiin taukoa siellä.

EU:n sääntöjen vastainen keinu. Näitä näkyy täällä paljon.

Pärnun hotelli on ihan kiva, mutta vastaanotossa oli selkkaus, kun toisen huoneen varausta ei löytynyt ensin. Sitten se kuitenkin löytyi O:n nimellä, mutta meidät oli laitettu ihan eri kerroksiin. Huoneissa on parvekkeet, mutta muuten huoneet ovat aika pienet ja ihan tavalliset. Ja nämä olivat kuulemma premium-huoneet. Ehkä parveke on se premium...

Pojat pitivät vähän aluksi siestaa, mutta me tytöt paineltiin heti katsomaan rantaa, mikä onkin kyllä hieno. Kävimme sitten yhdessä syömässä, ja todettiin, että hinnat ovat lähes kaksinkertaiset täällä Tarttoon verrattuna. Asetuttiin yhteen paikkaan viimein - ihan hyvät ruuat, mutta aika yksipuolinen lista, ja vähän kyllä kaipasin alkusalaattia. Sellaista vaihtoehtoa ei ollut ollenkaan tarjolla.

Kierreltiin vähän kaupunkia ja etsittiin ruokakauppa erilaisia juomaostoksia varten. Löydettiin kauppakeskus, jonne mahdollisesti pitää palata huomenna... Illalla käytiin vielä rannalla, lapset siellä vähän uivat ja kahlailivat. Rannalta palatessa eksyttiin vähän, mutta palkinnoksi löydettiin rautakauppa. Sinne mennään huomenna rovehtimaan.

Ilta päättyi parvekkella istumiseen. Alla näkymä parvekkeelta.