Veneilyä

Tiistai 8.8.

Tänään päätettiin pitää Vaporetto-päivä. Ostettiin 12 tunnin liput laivoihin (hirveän hintaista, yhteensä 72 €!) ja lähdettiin ensimmäisellä laivalla Piazzale Romalle, josta vaihdettiin linjalle 1.

Linjakartta

Se matkasi koko Canal Granden läpi hitaalla vauhdilla, joten nähtävyyksiä ehti hyvin katsella (niin kuin matkaopaskirjassa oli mainostettukin). Nähtävää on kyllä koko ajan, tämä on kyllä ihan tosi ihmeellinen paikka. Kyllä italialaiset ovat pätevää sakkia, kun ovat kyenneet tällaisen kaupungin rakentamaan jo monta sataa vuotta sitten.

Ajettiin koko linja loppuun asti, Lidon saarelle. Mentiin etsimään kahvilaa, ja kun sellainen löydettiin, minä painuin heti vessaan. Muut istuivat pöytään katsomaan listaa. Kun tulin vessasta, ruvettiinkin heti tekemään lähtöä, koska paikka olikin vegaanikahvila - ei cappuccinosta tietoakaan. Lähdettiin sitten, ja omistaja hyökkäsi vihaisena perään ja huuteli vaan, että kiitos vaan kovasti, kun käytitte vessaa. Yritettiin vähän rahojakin kaivaa, mutta mies vaan huitoi äkäisenä käsiään. No, minkäs tekee.

Aikamme pyörittyämme totesimme, että taidetaan olla sivukadulla... Löydettiin pääkatu ja mentiin heti ekaan kahvilaan. V tilasi ihan oikean ruuan, O ja minä sämpylät ja S jäätelöannoksen.

Kun oltiin syöty ja jatkettu matkaa, ymmärrettiin, että tuli hätiköityä. Pidemmällä oli paljon kivempia paikkoja. Käveltiin rantaan, ja siellähän olikin hiekkarantaa kilometrikaupalla. Käveltiin rannassa ja keräiltiin simpukoita, aallotkin olivat ihan hyviä. Osa rannoista oli hotellien yksityisrantoja, mutta kyllä siellä näköjään kävellä sai. Ilma on miellyttävä, ei ollenkaan kuuma.

Miljoona simpukkaa

Komea hotellin fasadi.

Ennen lautalle paluuta käytiin ostamassa eväsretkitarpeet. Ajettiin lautalla Biennalen lähellä olevaan puistoon ja pidettiin piknikkiä. Lapset hankkivat ruokahalua leikkipuistossa. Puistossa kaskaat pitivät tosi kovaa meteliä, niitä on pitänyt olla puissa varmaan tuhansia.

Betoniautoa kuljetetaan lautalla.

Männyt olivat meillä kattona.

Tämä mänty kaipasi vähän tukea.

Käveltiin biennalelle ja mentiin juomaan jälkiruokakahvit paratiisiin (kahvilan nimi oli Paradiso). Biennale jätettiin väliin, koska se oli aika kallis ja menossa juuri kiinni - ei olisi ehditty katsoa kaikkea kuitenkaan.

Matkustettiin laivalla vielä Muranoa kohti, tarkoitus oli vähän käydä katsomassa lasinpuhallusta, mutta sää päätti toisin. Nousi hurja myrsky, ja kastuttiin melkein likomäräksi, kun juostiin Muranossa lähimpään kahvilaan. Myrsky ei ottanut laantuakseen, joten hilpaistiin takaisin lautalle ja matkattiin takaisin kotisatamaan. Siellä sää olikin jo seljennyt, ja minä ja S päätettiin vielä tehdä yksi lisäreissu Muranon ympäri. Nyt tätä kirjoitettaessa olen ollut jo kuivalla maalla reilut 1,5 tuntia, mutta vieläkin keikuttaa päässä.

Keskellä kuvaa hieno pilvi, miehen profiili, iso nenä ja alaspäin kääntynyt suu.

Majakka Muranossa.

Muut katsovat nyt Saksa-Brasilia -peliä, hirveästi tullut jo maaleja, vaikka vasta yksi erä pelattu. (Edit: tuli pojilta reklamaatiota, jalkapallossa ei ole kuulemma eriä, vaan puoliaikoja)

Kuvia eiliseltä...

Nyt sain viimein ladattua kuvat kännykästä.

Vaporettolippu

Pyhän Markuksen torilla oli tuhannen turistilauma (V sanoi)

Pyhän Markuksen kirkkoa

Orologiaa

Kahvila Florianin hinnasto. Eihän tästä mitään selvää, mutta korkeat olivat hinnat.

Florianin kahvilaa sisältä.

Bändi.

Pöytä koreana.

Lasku

Tältä Venetsiassa pääasiassa näyttää.

Viherparveke.

Liikennemerkki.

Gondoliajelulla.

Ruuhkaa kanavassa.

Traghetto-ohjeistus

Sieltä se Traghetto tulee.

Käytiin myös arkkitehtuurinäyttelyssä.

Illallisella alkoi taivas näyttää synkeältä...

Pilvet etenivät nopeasti.

Tuuli sai tarjoilijoihin vauhtia. Asiakkaatkin auttoivat pöytien siivoamisessa.

Tuhannen turistilauma

Maanantai 7.7.

Ollaan talsittu koko päivä kaupungilla ja jalat on ihan loppu... Aamulla käveltiin ns. suorinta reittiä Pyhän Markuksen torille. Matkaoppaassa sanottiin, että turistit usein eksyvät Venetsiassa, ja meille on käynyt tänään niin kymmeniä kertoja. Täällä on mahdotonta mennä minkään suunnitelman mukaan, koska jossain vaiheessa kuitenkin joutuu harhaan. Onneksi monessa paikassa on keltaisia kylttejä, joissa opastetaan tärkeimpiin nähtävyyksiin ja vaporetto-asemille. Muuten suunnistaminen olisi kyllä melkein mahdotonta.

Torilla (kun sinne viimein päädyttiin) oli aika paljon väkeä. Itse kirkkoon oli niin pitkä jono, että päätettiin jättää väliin koko kirkko. Käyskenteltiin kuitenkin torilla edestakaisin ja mentiin sitten perinteiseen Florianin kahvilaan nauttimaan virvokkeita. Hinnasto antoi vähän osviittaa siitä, että Venetsia taitaa venyttää matkabudjettia pahemman kerran. Cappuccino maksoi vaivaiset 9 euroa ja limu kympin. Pöytään mennessä vielä annettiin erikseen hinnasto musiikin kuuntelulle, se maksoi 6 euroa per nenu.

Nautittiin siis kahvit ja virvoitusjuomat sekä kuunneltiin ilahduttavaa musiikkia. Atmosfääri oli varmastikin sen reilun viidenkympin arvoinen, joka paikkaan sijoitettiin.

Käveltiin useita kertoja eksyen myös Rialton sillalle, jonka jälkeen nautimme lounaan. V olisi ottanut menu turisticon (3 ruokalajia), mutta tarjoilija epäili, että se on vähän liikaa lapselle. Sovittiin, että V syö ensin primi piattin ja sitten otetaan secondi, jos vielä jaksaa. Mutta eihän sitä millään jaksanut, ei edes aikuinen olisi jaksanut.

Lounaan jälkeen mentiin sitten viimein gondoli-ajelulle - S on meitä siitä muistuttanut pitkin päivää. Olihan se ihan hieno kokemus. Välillä oli hirmuisesti ruuhkaa kanavassa ja piti odotellakin, välillä taas mentiin täysiä eteenpäin. Taitavasti kuski ohjaili gondolia ahtaissakin paikoissa. Ajelu kesti n. 20 minuuttia, hinnaston mukaan olisi pitänyt kestää puoli tuntia, mutta ei kai tämä niin nuukaa ole.

Gongoliajelun jälkeen eksyttiin taas. Muutaman kerran. Ylitettiin Canal Grande tragettolla, eli gondolilla, joka toimii vähän niin kuin lossina. Venetsialaisittain halpaa lystiä, vain 2 euroa / hlö.

Käveleskeltiin vielä edes takaisin kaupungilla ja tehtiin kylpyaiheisia ostoksia. Minä ostin vohvelikankaisen kylpytakin ja S ja minä ostettiin saippuoita ja suihkugeeliä.

Oltiin päivän aikana lyöty vetoa siitä, onko ilmastointi kunnossa. Minä voitin yksi kolmea vastaan, sillä se oli (meille oli tuotu erillinen ilmastointilaite)! Itsekin vähän ihmettelin. Nyt minulla on tiedossa sekä jalkahieronta että selän rasvaus. Lisäksi V. on lukenut minulle ääneen. Voittajana on hyvä olla :-).

Illalla käytiin vielä läheisessä rannassa syömässä. Oltiinpa juuri keretty lopetella ruokailu, kun taivas alkoi tummua ja ukkosmyrsky lähestyi. Tarjoilijat kiirehtivät äkkiä pistämään varjot alas, mistä johtuen taas asiakkaat ryntäsivät kiireesti sisälle ravintolaan, koska satoi jo vähän vettä. O kävi maksamassa laskun - ja tinki pöydissä olevat leivät dogibägiin... Se meitä muita vähän nolotti, mutta O kehui, että huomenna on toinen ääni kellossa, kun aamiaisella hän syö ihanaa leipää ja me vain noita laivakorppuja, joita täällä on tarjolla...

Nyt katsellaan telkusta uimahyppykisoja ja suunnitellaan nukkumaanmenoa. Nyt ei valitettavasti ole kuvia tässä, koska en saanut niitä jostain syystä latautumaan. Lisäilen jälkeenpäin.

Nuukajussin majatalossa

Maanantai 7.7.

Hotel Bahama

Eilinen junamatka meni oikein mukavasti. Ensimmäinen pätkä Riministä Bolognaan oli aika ruuhkainen, mutta sillä ei ollut väliä, koska meillä oli paikkaliput. Unohdin leimata lipun, mutta onneksi kukaan ei tullut siitä kyselemään. Junassa oli kuuden hengen osastoja, mikä on oikeastaan aika älytön tapa järjestää juna, koska käytävä tulee tosi ahtaaksi, eikä kuitenkaan mahdu kuin kolme penkkiä leveyssuunnassa.

Bolognassa vaihdettiin junaa, joka olikin jo odottamassa raiteilla. Vaunu oli ihan tyhjä, kun mentiin sinne, ja vähän mietittiin, onko se edes oikea juna. Kävin kuitenkin leimaamassa lipun ja asettauduttiin penkeille.

Juna oli periaatteessa ilmastoitu, mutta näille meidän paikoille ilmastointi ei oikein yltänyt, joten vähän kuuma oli. Keskemmällä vaunua oli sen sijaan oikeinkin viileää, käytiin S:n kanssa siellä välillä jaloittelemassa.

Kulutettiin aikaa syömällä vähän matkaeväitä ja lueskelemalla sekä äänikirjoilla (Harry Potter on melkoisessa pulassa parhaillaan...).

Maisemista sen verran, että puitu on, ja oljet rullattu jo kasaan. Viereisessä kuvassa vuori, joka oli kyllä hieno näky tasaisessa ympäristössä, mutta ei kuvassa näytä ollenkaan hienolta...

Matkustettiin juna-asemalta Vaporettolla Ca' d'Oron pysäkille ja lähdettiin suunnistamaan hotellille. Vaporettotiketteihin saa täällä menemään pienen omaisuuden, Helsingin paljon parjatut julkisen liikenteen lippuhinnat ovat kevyttä kamaa Vaporetto-lippujen rinnalla. Yksi tunnin lippu maksaa 7 euroa, ja jos olisi koko porukalle ostettu 72 tunnin liput, niin olisi maksanut 140,-.

Hieno paikka tämä Venetsia, tätä ei voi kyllä edes tajuta ennen kuin täällä käy. Tuntuu ihmeelliseltä, kun missään ei ole autoja, edes polkupyöriä ei ole nähty. Matkalaukkujen kanssa kulkeminen on vähän hankalaa, koska siltoja on vähän väliä, ja niillä on portaita.

Hotelli löydettiin helposti, mutta kävikin ilmi, että se osoite ei ollutkaan meidän hotelli, vaan ilmoittautumispiste. Meidän hotelli, joka osoittautui huoneistoksi oli muutaman korttelin päässä. Huoneisto on iso ja oikein kiva, mutta heti kävi ilmi, että ilmastointi ei toimi. Respan nainen selitti, että edelliset asukkaat ovat vieneet kaukosäätimen mukanaan, ja että huomenna ilmastointia tullaan fiksaamaan. No, eipä ole vielä näkynyt. Muutenkin huoneistossa on muutamia juttuja, jolla sinänsä hienoon paikkaan on saatu vähän ikäviä sivujuonteita. "Aamiainen" on muutama paahtoleipäkeksi ja hilloannoksia sekä yksi litra mehua (tämä ilmeisesti tarkoitettu koko neljäksi päiväksi), ovenkahvat ovat puoliksi irti, digiboxi ei toimi (O ja V olivat onnistuneet sen virittämään niin, että se toimi, mutta siihen ei saa koskea), yläsängyn tikkaat ovat rikki, pyyhkeitä on yksi liian vähän jne. Onneksi ei ole mitenkään kohtuuttoman kuuma, joten nukkuminen onnistui kyllä. Ai niin - lämmintä vettä ei tullut ollenkaan, piti soittaa respaan ja pyytää apua. Sieltä tuli sitten yksi mies, joka pisti varaajan päälle.

Täällä on jostain syystä Ruotsin kuninkaiden keräilylautasia seinällä.

Ihmeellinen hierova suihku...

Käytiin kotiutumisen jälkeen syömässä. Lapset ja O tilasivat pizzaa, ja V:n pizza oli vähän erinäköinen kuin yleensä (juusto ei ollut sulanut tasaisesti). Tämä ilmeisesti näkyi V:n ilmeestä, koska tarjoilija kävi monta kertaa kysymässä, onko kaikki hyvin, ja oletko ihan varma. Käveleskeltiin pitkin katuja ja käytiin vielä illalla S:n kanssa ostamassa meille aamupalatarvikkeita.

Nyt lähdetään kaupungille - onpa jännä juttu nähdä, onko meidän ilmastointi todella korjattu, kun tullaan takaisin...