Tuhannen turistilauma

Maanantai 7.7.

Ollaan talsittu koko päivä kaupungilla ja jalat on ihan loppu... Aamulla käveltiin ns. suorinta reittiä Pyhän Markuksen torille. Matkaoppaassa sanottiin, että turistit usein eksyvät Venetsiassa, ja meille on käynyt tänään niin kymmeniä kertoja. Täällä on mahdotonta mennä minkään suunnitelman mukaan, koska jossain vaiheessa kuitenkin joutuu harhaan. Onneksi monessa paikassa on keltaisia kylttejä, joissa opastetaan tärkeimpiin nähtävyyksiin ja vaporetto-asemille. Muuten suunnistaminen olisi kyllä melkein mahdotonta.

Torilla (kun sinne viimein päädyttiin) oli aika paljon väkeä. Itse kirkkoon oli niin pitkä jono, että päätettiin jättää väliin koko kirkko. Käyskenteltiin kuitenkin torilla edestakaisin ja mentiin sitten perinteiseen Florianin kahvilaan nauttimaan virvokkeita. Hinnasto antoi vähän osviittaa siitä, että Venetsia taitaa venyttää matkabudjettia pahemman kerran. Cappuccino maksoi vaivaiset 9 euroa ja limu kympin. Pöytään mennessä vielä annettiin erikseen hinnasto musiikin kuuntelulle, se maksoi 6 euroa per nenu.

Nautittiin siis kahvit ja virvoitusjuomat sekä kuunneltiin ilahduttavaa musiikkia. Atmosfääri oli varmastikin sen reilun viidenkympin arvoinen, joka paikkaan sijoitettiin.

Käveltiin useita kertoja eksyen myös Rialton sillalle, jonka jälkeen nautimme lounaan. V olisi ottanut menu turisticon (3 ruokalajia), mutta tarjoilija epäili, että se on vähän liikaa lapselle. Sovittiin, että V syö ensin primi piattin ja sitten otetaan secondi, jos vielä jaksaa. Mutta eihän sitä millään jaksanut, ei edes aikuinen olisi jaksanut.

Lounaan jälkeen mentiin sitten viimein gondoli-ajelulle - S on meitä siitä muistuttanut pitkin päivää. Olihan se ihan hieno kokemus. Välillä oli hirmuisesti ruuhkaa kanavassa ja piti odotellakin, välillä taas mentiin täysiä eteenpäin. Taitavasti kuski ohjaili gondolia ahtaissakin paikoissa. Ajelu kesti n. 20 minuuttia, hinnaston mukaan olisi pitänyt kestää puoli tuntia, mutta ei kai tämä niin nuukaa ole.

Gongoliajelun jälkeen eksyttiin taas. Muutaman kerran. Ylitettiin Canal Grande tragettolla, eli gondolilla, joka toimii vähän niin kuin lossina. Venetsialaisittain halpaa lystiä, vain 2 euroa / hlö.

Käveleskeltiin vielä edes takaisin kaupungilla ja tehtiin kylpyaiheisia ostoksia. Minä ostin vohvelikankaisen kylpytakin ja S ja minä ostettiin saippuoita ja suihkugeeliä.

Oltiin päivän aikana lyöty vetoa siitä, onko ilmastointi kunnossa. Minä voitin yksi kolmea vastaan, sillä se oli (meille oli tuotu erillinen ilmastointilaite)! Itsekin vähän ihmettelin. Nyt minulla on tiedossa sekä jalkahieronta että selän rasvaus. Lisäksi V. on lukenut minulle ääneen. Voittajana on hyvä olla :-).

Illalla käytiin vielä läheisessä rannassa syömässä. Oltiinpa juuri keretty lopetella ruokailu, kun taivas alkoi tummua ja ukkosmyrsky lähestyi. Tarjoilijat kiirehtivät äkkiä pistämään varjot alas, mistä johtuen taas asiakkaat ryntäsivät kiireesti sisälle ravintolaan, koska satoi jo vähän vettä. O kävi maksamassa laskun - ja tinki pöydissä olevat leivät dogibägiin... Se meitä muita vähän nolotti, mutta O kehui, että huomenna on toinen ääni kellossa, kun aamiaisella hän syö ihanaa leipää ja me vain noita laivakorppuja, joita täällä on tarjolla...

Nyt katsellaan telkusta uimahyppykisoja ja suunnitellaan nukkumaanmenoa. Nyt ei valitettavasti ole kuvia tässä, koska en saanut niitä jostain syystä latautumaan. Lisäilen jälkeenpäin.