Seuraavaan kohteeseen

Sunnuntai 6.7.

Eilen en jaksanut kaivaa konetta esille, mutta kirjoittelen nyt, kun odotellaan hotellilla Venetsiaan lähtöä. Kävin sitten eilen ostamassa vasta junaliput, mikä kostautui siinä mielessä, että ainoa suora yhteys oli myyty loppuun. Saatiin liput Riministä Bolognaan ja sieltä Venetsiaan paikallisjunalla.

Eilen aloiteltiin päivää taas altaalla. Ei jaksettu olla siellä kovin kauaa, alkaa tämä löhöily jo kyllästyttää. Kyttäiltiin polkupyöriä, ja heti lähdettiin pyöräilemään, kun riittävästi fillareita kotiutui hotellille. Ajettiin taas rantakatua pitkin ja jätettiin pyörät parkkiin samaan paikkaan, missä ne olivat vaaleanpunaisena yönäkin. Tarkoitus oli sekä käydä lounaalla ja katsella myyntikojuja, mutta kojuja ei ollutkaan. Ovat varmaan vain ilta-aikaan siellä. Lounas kuitenkin syötiin, minkä jälkeen vierailtiin euron kaupassa, koska V halusi ostaa kokista.

Pyöräiltiin nyt vähän laajemmalla alueella puistoreittiä pienelle järvelle, mutta koska meillä ei ollut karttaa mukana, jouduimme jättämään reitin kesken ja palailemaan umpimähkään suunnistellen kaupungin halki takaisin rantaan. Rannassa menimme taas "rallituspaikkaan". Sen edessä oli eläinaktivistien mielenosoitus paikallista akvaariota vastaan (se akvaario on siinä rallituspaikan vastapäätä). Poliisit olivat täysissä mellakkavarusteissa valvomassa tapahtumaa. Sivuhuomautuksena sellainen asia, että kuvia olisin mielelläni vähän rajannut, mutta tässä koneessa on nyt linux, eikä mulla ole mitään kätevää rajaustyökalua nyt käytössä.

Lapset ajelivat molemmat vitosen edestä kartingia sekä veneilivät pienillä veneillä. Me aikuiset nautimme kylmät juomat. Onkin ollut niin kuuma päivä, että vettä saisi litkiä ihan koko ajan.

Ajeltiin hotellille vielä vähän polskimaan. Nyt hotelli alkaa olla täynnä, ja se näkyy myös altaalla. Päivällä on varmaan kaikki aurinkotuolit olleet varattuja. Illalla käytiin vielä syömässä, ja ennen ruokaa lapset kävivät pomppimassa trampoliinilla.

Ruokaillessa vähän nolotti, kun oltiin vähän rönttävaatteissa liikkeellä. Paikallisia ja turisteja oli paikka täynnä, ja monet olivat kovasti laittautuneet. Mietittiin, että syövätkö paikalliset useinkin pitkiä illallisia ravintolassa. Monet tilasivat nimittäin todella koko repertuaarin: antipasti, primi piatti, secondi piatti ja jälkkärit ja kahvit päälle. Eilinen paikka oli sen verran kallis, että seurueelta menee helposti satasia illalliseen.

Pakkailtiin suurin osa tavaroista jo, uikkarit ja pyyhkeet jätettiin vielä kuivumaan. Pakkaaminen on kyllä aina ihme - hirveä tavaramäärä mahtuu sitten kuitenkin laukkuihin, vaikka ihan epätoivoiselta näyttää. Iso get out -kassi vetelee viimeisiä reissujaan, toisesta pyörästä petti pinnoitus tänne hotellille tullessa, joten vanteella mennään. Kotona laukku lentää roskiin.

Vähän haikeaa jättää tämä paikka, hotelli on ollut kiva samoin itse kaupunki. mutta onhan sanottava, että Venetsiaankin on mukava lähteä.

Vaaleanpunaista

Perjantai 4.7.

Aamulla paineltiin taas altaalle. Ajateltiin, että otetaan nyt kaikki irti uintihommasta, koska Venetsiassa sitä ei ole sitten tiedossa ollenkaan. S jaksoikin uida ja puljata tosi pitkään. Uimarengas ja pelivälineet ovat olleet hyviä ostoksia, niistä on ollut paljon iloa tällä reissulla. V löi mailalla palloa veteen ja sai sen välillä pompulla altaan toiselle reunalle. Välillä O oli altaassa palauttamassa palloa. Vähän sellaista vesitenniksen tapaista, ehkä.

Aikamme paahduttuamme ja uituamme päätettiin S:n kanssa lähteä kaupungille. Pojat eivät siitä innostuneet, joten erkanimme. S osti kyllä jo kulmakaupasta itselleen mekon, joten palattiin vielä ennen kaupungille lähtöä tuomaan se huoneelle. Käveltiin sitten kaupunkiin ja mentiin lounaalle. Syötiin mahat pullolleen lasagnea ja pastaa, ja jälkiruuaksi vielä kahvia ja jääjuomaa.

Täällä on tosiaan vähän kortilla S:n ikäisten vaatteet, mutta S löysi kuitenkin jotain H&M:n aikuisten osastolta. Minäkin ostin vaaleanpunaisen t-paidan, koska täällä on tänään joku vaaleanpunaisuustapahtuma. Kaikilla pitäisi olla jotain vaaleanpunaista, kun yöelämään lähtee.

Kun palailtiin hotellille, painuttiin saman tien altaalle. Siellä ei taaskaan ollut paljon ketään, eikä vedessä ketään. S puljaili taas vedessä ihan olan takaa, ja hetken päästä sai seuraansa O:n. Pojat olivat käyneet meidän kaupunkireissun aikana pyöräilemässä, golfaamassa ja rallittamassa carting-paikassa. Olivat myös syöneet samassa paikassa kuin eilen. Tarjoilija oli vähän kysellyt meidän tyttöjen perään. Golf-paikassa ei ollut saanut pelata molempia ratoja, vaan oli tullut patistelemaan pois, kun pojat olivat aloitelleet toista rataa.

Uinnin jälkeen lähdettiin valmistautumaan yöelämään. Hotellissakin oli vähän järjestetty vaaleanpunaisuutta, pihalle oli laitettu vähän naposteltavaa ja juomaa. Eilen tulleet suomalaiset olivat siellä myös ja luettelivat asioita, joista heillä oli valittamista (altaan pienuus ja maksulliset rannat). Kun oltiin nautittu juomat hotellissa, lainattiin fillarit ja lähdettiin kanavan toiselle puolelle. Siellä vähän viriteltiin jo vaaleanpunaisuutta. Se tapahtuma on ihan vaan keksitty turistien iloksi kuutisen vuotta sitten, Riminin pormestari on sen keksinyt. Joka paikassa on vaaleanpunaisia ilmapalloja, lippuja ja tyllirusetteja, ja rantakadulle oli viritelty kaikennäköistä kojua ja kioskia. Hyvännäköisiä ruokia olisi ollut siellä ostaa, ja väkeä kuohui tungokseen asti. Musiikki pauhasi ja värivalot vilkkuivat.

Ajeltiin jonkun matkaa ja jätettiin fillarit parkkiin - niillä olisikin ollut aika vaikeaa runnoa eteenpäin tungoksessa. Löydettiin hotellikadulta baari, josta sai jäätelöannoksia. Semmoiset tilattiin.

Pimeä alkoi laskeutua, ja ihmisvilinää oli kiva seurata. Olisi ollut kiva jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta väsyttikin jo.

Päätettiin kuitenkin vielä kotimatkalla mennä "maailmanpyörään", joka olikin aika korkea. Oli hienon näköistä, kun oli aika pimeä ja porukka velloi kaduilla valojen seassa.

Huomenna on sitten viimeinen päivä täällä. Pitää käydä sunnuntaille ostamassa junaliput, unohdin sen hoitaa tänäänkin.

Allas

Torstai 3.7.

Tänään on tapahtunut pääasiassa tätä:

Oltiin altaalla oikeasti melkein koko päivä. S ja minä oltiin siellä melkein neljään asti, pojat lähtivät jossain vaiheessa jo huoneeseen lueskelemaan. Välillä meillä oli ihan yksityisallas, jossain välissä oli muutama muukin asiakas. Ollaan saatu mukavasti aurinkoa, mutta sitten kun sopivassa valossa katsoo, niin huomaakin, että ollaankin vaan oikeastaan terveen värisiä, ei mitenkään erityisen ruskeita.

Allastelun jälkeen lähdettiin pyöräilemään ruokailut ja minigolf mielessä. Löydettiin toiselta puolelta kanavaa rannasta ravintola, josta saikin ruokaa, vaikka meille jo yhdestä paikasta sanottiin, että ennen seitsemää ihan turha kuvitella saavansa syödäkseen. Ravintola, johon mentiin, tarjoaa ruokaa klo 17 eteenpäin, mutta sattumoisin kokki oli tullut jo vähän aikaisemmin, joten meille luvattiin tarjoilla jo aikaisemmin. Hyvät oli ruuat, ja hedelmäsalaatitkin tuli nyt syötyä (paitsi minä join vain cappuccinon).

Syötyä pisteltiin carting-paikan vieressä olevaan minigolf-paikkaan. Olipa hieno! Siellä oli kaksi 18 reiän rataa. Mikään reikä ei ollut kovin vaikea, mutta ei myöskään liian helppo. Toinen rata oli Rautatammirata ja toinen Palmurata. Pelattiin molemmat radat, mutta laskettiin pisteet vain ensimmäisellä radalla.

Radalla oli paljon katseltavaa sillä aikana, kun muut löivät. Paljon hienoja kasveja ja vesiaiheita.

Golfin jälkeen huristeltiin takaisin hotellille. Kanavan yli mentiin lautalla, koska se sattui niin sopivasti olemaan hollilla.

Illalla hotelliin tuli kymmenkunta suomalaista, torstai on ilmeisesti suomalaisella matkatoimistolla vaihtopäivä.

Enää kaksi päivää täällä Riminissä, sitten lähdetään Venetsiaan.

San Marino

Keskiviikko 2.7.

Aamusella piti ensin vähän siivota. Huoneessa on niin vähän mitään järkevää säilytystilaa, että ainoa pöytä näyttää tältä:

Sitten lähdettiinkin innokkaina pyrkimään San Marinoon. Respa printtasi meille bussiaikataulut, ja huomattiin, että pitää pistää oikein reippaasti tossua toisen eteen, jos meinataan ehtiä. Hyvin ehdittiin (jäi ainakin minuutti ylimääräistä aikaa), mutta bussi tuli niin täyteen, että jouduttiin seisomaan.

San Marinoon kiivettiin komeata maisematietä, kaupunki sijaitsee kukkulalla. Bussissa jaettiin kaikille alennusliput kaupunkijunaan (lilliliputtimeen), ja aika tehokkaasti ohjattiinkin melkein koko bussin porukka siihen junaan. Juna ajeli siellä täällä San Marinon muurien ulkopuolella ja myös vanhojen junaratatunneleiden läpi köysiradalle. Junatunneleissa oli asunut porukkaa toisen maailmansodan aikana, ja siellä oli valokuvia niiltä ajoilta.

 Lilliliputin-lipuissa oli mukana myös köysiratalippu, joten mentiin vielä sekin. Matka oli lyhyt, mutta hienot maisemat.

Ylhäällä mentiin heti välipalalle. Kahvila oli torin laidalla, ja torilla oli joku palatsi, jossa oli vartio. Nähtiin vartionvaihtokin ja kuultiin kun viereisen ravintolan terassilla pyöräilyporukka lauloi oopperaa.

San Marino oli hieno paikka, kapeita ja jyrkkiä katuja ja hienoja katukahviloita. Ostettiin S:lle fudisasu ja minä ostin aurinkolasit. Kovasti olisi tarjolla myös erilaisia aseita, miekkoja, jousipyssyjä ja pyssyjä.

Kävimme myös kummallisuuksien museossa. Museo oli oikeastaan ihan hieno, mutta vähän kallis. Museossa oli kaikenlaisia kuriositeetteja, maailman pisimmän miehen mittoja, kaiken maailman erikoisia välineitä yms. Allaolevassa kuvassa maailman lihavin mies (kuvaajasta katsoen oikealla).

Lähtiessä tiedettiin jo tälläytyä hyvissä ajoin bussipysäkille, että mahdutaan istumaan. Kun bussi tuli, hirveä venäläislauma säntäsi ovelle parveilemaan, ja meidän lapset menivät sekaan meille paikkoja varaamaan. Ajateltiin, että lapset sentään pääsisivät ensin, mutta eikä mitä, aikuiset miehet runnoivat siellä, kuin olisi ollut isompikin asia kysymyksessä. Saatiin kuitenkin paikat, niin kuin saivat venäläisetkin.

 

Riminiin palattua S ja minä jäätiin vähäksi aikaa ostoksille, pojat menivät hotellille. Ei me kyllä oikein mitään löydetty, jostain syystä S:n kokoisia vaatteita ei täällä oikein ole tarjolla.

Hotellille palattua painuttiin altaalle, paitsi että pojat lähtivät ajelemaan fillareilla. Me tytöt melskattiin altaassa, heiteltiin palloa ja uitiin aikamme, kunnes mekin lähdettiin pyörällä poikain perään. Ajettiin carting-paikkaan, jossa lapset huristelivat erikseen, ja S tarjosi minullekin kyydin. Se oli aika jännää.

Illalla käytiin vielä syömässä naapurissa. Siellä on nopea keittiö, mutta hidas palvelu. Viereisessä pöydässä söi venäläisporukka, hirveästi tilasivat ruokaa. Täällä on yleisesti ottaen paljon venäläisiä, ja meitä on usein luultu venäläisiksi, ääk.

S olisi halunnut vielä hedelmäsalaattia illalla, mutta se ei nyt onnistunut. Pitää huomenna hoitaa asia.

V:n lippis on valmistettu P.R.C:ssä. Mietittiin, että se kuulostaa paljon paremmalta kuin made in China, mutta sitten O totesi, että se lippis on peeärseestä, ja todettiin, että ei se niin hienoa olekaan...

Lomalaiset ja tuulinen päivä

Tiistai 1.7.

Oltiin jo illalla päätetty, että tänään pidetään rantapäivä. Aamulla rasvailtiin hyvästi, pakattiin kamat ja lähdettiin rantaan. Sinne ei olekaan kuin ehkä puoli kilsaa matkaa.

Vuokrattiin kolme petiä ja yksi aurinkovarjo. Lisäksi investoitiin pelivälineisiin sekä lippalakkiin V:lle. Ranta oli täynnä varjo-petiyhdistelmiä, mutta ihmisiä ei ollut mitenkään kohtuuttomasti. Petien hinnat vaihtelivat niin, että rannan lähellä oli kalliimpaa, mutta ei niin merkittävästi, etteikö olisi raaskittu sitä maksaa, kolmekymppiä maksoi koko päivältä tuo setti.

Meri oli mukavan lämmin ja matala pitkälle. Varsinaista uintia ei juurikaan tullut tehtyä, vaan enimmäkseen heiteltiin palloa ja kahlailtiin. Lapset lisäksi lilluivat isolla renkaalla meressä.

 

Iltapäivällä alkoi tuulla. Eikä ihan vähän alkanutkaan. Pyyhkeet lentelivät eikä pallo meinannut millään lentää sinne, minne oli tarkoitus. Lopuksi varjotkin piti laittaa kiinni puuskien takia.Oltiin kuitenkin sitkeästi rannalla iltakuuteen. Oltiin siis rannalla melkein työpäivän verran. En nyt tiedä, kävikö se varsinaisesti työstä, mutta jälkirasitus on on kyllä melkoinen. Osoittautui nimittäin, että ei se rasvaus sitten ollutkaan ihan niin huolellista kuin oli meinattu. O:lla on muutamia rasvaamattomia kohtia, jotka punoittavat kovasti, mulla ja S:llä taas yleisesti punoittaa vähän siellä sun täällä. V on ainoa, joka on onnistunut välttämään kaikenlaisen liika-auringon. Tosin joku ötökkä on purrut V:tä, ja toisen silmän päälle on noussut patti.

Illalla käytiin vielä vanhassa kaupungissa syömässä ja käveleskelemässä. Syötiin jätskitkin, taattua laatua. Hieno kaupunki tämä Rimini, pitää vielä tutustua tarkemmin joku päivä. Kolmen marttyyrin aukio oli erityisen hieno.

Hotellille kävellessä nähtiin koira, joka kulki ilman hihnaa hienosti. V sanoi, että jos meillä olisi koira, niin se pitäisi kasvattaa tuolla lailla hyvin. Minä epäilin, että ei me osattaisi, kun ei oikein ole lapsiakaan osattu. S sanoi, että hyvinhän meidät on kasvatettu, osataan tällä lailla seurata hyvin ja ottaa pallokin kiinni.

Huomenna olisi tiedossa San Marinon reissu,

Loma alkoi taas!

30.6.2014, Rimini

Aloiteltiin eilen aikaisin lomaa, lento Venetsiaan lähti 9 maissa aamulla. Suomi olikin hyvä nyt jättää vähäksi aikaa, sillä siellä on ollut huomattavan kylmät ajat.

Lennettiin Venetsiaan, josta tarkoitus oli jatkaa junalla Riminiin. Lentokenttäbussissa oli tunnelmaa, sillä se tungettiin ihan täyteen, ja muutamat ihmiset joutuivat seisomaankin. Pari kanadalaista tai amerikkalaista muoria oli yrittänyt tunkea matkalaukkujensa kanssa bussiin, vähän niin kuin kyynärpäätaktiikalla ensimmäisten joukossa, ja bussikuski oli pitänyt niille hirveän rähinän. Mummot olivat joutuneet sitten viemään laukut tavarasäilöön niin kuin muutkin, ja prosessin seurauksena he jäivät ilman istumapaikkaa.

Huristeltiin bussilla Venetsiaan ja todettiin, että seuraava suora junayhteys Riminiin lähtee vasta parin tunnin päästä. Ostettiin lippu ja paineltiin syömään. Ekat pizzat ja pastat tällä reissulla siis. Lapset halusivat jälkiruuaksi sitruunat - S bongasi sellaisia vietävän yhteen pöytään, ja sellaiset sitten tilattiin. Sitruunoiden sisällä oli sorbettia.

Hyvin kerettiin syödä ennen junan lähtöä. Meille oli paikat pöydän ympäriltä. Matka meni mukavasti, lueskeltiin, syötiin karkkia ja ihailtiin kanssamatkustajan pikkuisia koiranpentuja. Oli ehkä dobermannin tai jonkun vastaavan pentuja, ihan tosi pieniä vielä. Kuvaa ei nyt tähän valitettavasti ole...

Riminissä käveltiin perinteiseen malliin ensin harhaan - lähdettiin taas ihan vastakkaiseen suuntaan kuin olisi pitänyt. Löydettiin kuitenkin hotelli, onneksi V oli tarkkana kartan kanssa, koska kadunnimi oli vähän toisella tavalla kuin minä luulin.

Huone on ihan kiva, aika pieni, mutta tuskinpa siellä tulee kovin paljoa aikaa vietettyä. Asutaan alimmassa kerroksessa, ja meillä on terassi. Suomalaisia näkyy olevan täällä, jonkun matkatoimiston kansiokin oli respassa. Hotelli on pieni ja uima-allas mukavan näköinen. Käytiin nopeasti uimassa ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Suomalaiset hotellin aulassa vähän antoivat vinkkejä, ja niiden perusteella suunnistettiin Laura-nimiseen ruokapaikkaan. Ruuan jälkeen oltiinkin jo tosi valmiita nukkumaan - kävin vielä yömyssyllä terassilla, mutta en jaksanut juoda kuin puolikkaan Radlerin. S sanoi siitä lähtien yömyssyä yöpipoksi...

Rantaa täällä on kilometrikaupalla...

Maanantai

Yöllä oli välillä vähän kylmä, koska ilmastointi pärähti välillä päälle, ja peittoina oli vain lakanat. Aamulla kysyin respasta, voiko ilmastoinnin pistää yöksi pois päältä. Lupasivat hoitaa. Kylläkin keksittiin sellainen juttu, että ilmastointi menee pois, kun terassin oven avaa. Eli jos ilmastointi menee päälle, niin avataan terassin ovea ihan vähän, niin homma hoituu.

Aamupala oli ihan hyvä. Tarjoilija kävi meille välillä tyrkyttämässä kananmunia ja kakkua ja nakkeja.

Aamupalan jälkeen pyydettiin respasta polkupyörän avaimet ja lähdettiin vähän pyöräilemään. Pyörät ovat perinteisiä naisten pyöriä, mutta niissä ei ole jalkajarruja. Tutkittiin vähän rantakatua ja käytiin virvokkeilla. Täällä on vähintään saman hintaista kuin Suomessa. Takaisin hotellille tultiin sitten lautalla - hotelli on kanavan "väärällä" puolella, ja joudumme aina jollain konstilla järjestämään itsemme toiselle puolelle, jos halutaan varsinaiselle rantabulevardille.

Kun palattiin takaisin hotellille, olikin jo melkein siesta-aika. O ja S jäivät hotelliin altaalle, minä ja V lähdettiin jatkamaan pyöräilyä. Käytiin aika pitkällä ajelemassa rantaa pitkin ja ostettiin välillä vähän juotavaa.

Kun tultiin takaisin, O ja S olivat juuri tulleet altaalta. Täällä ei periaatteessa allas ole auki siestan aikana - ja siestaa vietetäänkin näköjään aika voimallisesti, mikään paikka ei ole auki - mutta jostain syystä nyt oli tehty poikkeus. Huomattiin myös, että ravintoloista ei saa ruokaa lounasajan jälkeen ennen kuin illalla. Kierreltiin nälkäisinä pitkin poikin, ja viimein mentiin yhteen aukiolevaan paikkaan. Tilattiin jotain välipalatyyppistä ruokaa vähän sokkona - täällä ei välttämättä lähellekään joka paikassa ole englanninkielisiä listoja eivätkä tarjoilijat puhu englantia edes auttavasti. Ihan hyvät ne annokset kuitenkin olivat. Varpunenkin yritti päästä osille.

Iltapäiväksi mentiin altaalle, kaikki paitsi O. Uitiin ja otettiin aurinkoa, ja nukahdinkin vähän. Illansuussa jaksettiin vielä lähteä pyöräilemään, ajettiin taas rantakatua pitkin, käytiin kaupassa (varustauduttiin huomista varten, ettei tarvitse taas nälkäisenä kärvistellä) ja lapset kävivät ajamassa kartingia ja mönkkäriajoa. Näitä erilaisia maksullisia aktiviteettia on täällä tarjolla vähän joka puolella.

Ollaan huomattu, että ollaan Riminin köyhällä puolella. Rantabulevardilla on paljon hotelleja, joilla on melkein kaikilla on oma tai yhteinen ranta. Hotellit ovat näköjään yleisesti neljän tähden hotelleja, tämä meidän on kolmen. Lisäksi olisi kyllä tosi hieno hotelli, Grand Hotel, joka on viiden tähden. Sillä lailla ihmisen pitäisi matkustaa.

Käytiin illalla vielä syömässä puolikkaat pitsat hotellin naapuriravintolassa. Kohta otetaan tajut kankaalle. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...