San Marino

Keskiviikko 2.7.

Aamusella piti ensin vähän siivota. Huoneessa on niin vähän mitään järkevää säilytystilaa, että ainoa pöytä näyttää tältä:

Sitten lähdettiinkin innokkaina pyrkimään San Marinoon. Respa printtasi meille bussiaikataulut, ja huomattiin, että pitää pistää oikein reippaasti tossua toisen eteen, jos meinataan ehtiä. Hyvin ehdittiin (jäi ainakin minuutti ylimääräistä aikaa), mutta bussi tuli niin täyteen, että jouduttiin seisomaan.

San Marinoon kiivettiin komeata maisematietä, kaupunki sijaitsee kukkulalla. Bussissa jaettiin kaikille alennusliput kaupunkijunaan (lilliliputtimeen), ja aika tehokkaasti ohjattiinkin melkein koko bussin porukka siihen junaan. Juna ajeli siellä täällä San Marinon muurien ulkopuolella ja myös vanhojen junaratatunneleiden läpi köysiradalle. Junatunneleissa oli asunut porukkaa toisen maailmansodan aikana, ja siellä oli valokuvia niiltä ajoilta.

 Lilliliputin-lipuissa oli mukana myös köysiratalippu, joten mentiin vielä sekin. Matka oli lyhyt, mutta hienot maisemat.

Ylhäällä mentiin heti välipalalle. Kahvila oli torin laidalla, ja torilla oli joku palatsi, jossa oli vartio. Nähtiin vartionvaihtokin ja kuultiin kun viereisen ravintolan terassilla pyöräilyporukka lauloi oopperaa.

San Marino oli hieno paikka, kapeita ja jyrkkiä katuja ja hienoja katukahviloita. Ostettiin S:lle fudisasu ja minä ostin aurinkolasit. Kovasti olisi tarjolla myös erilaisia aseita, miekkoja, jousipyssyjä ja pyssyjä.

Kävimme myös kummallisuuksien museossa. Museo oli oikeastaan ihan hieno, mutta vähän kallis. Museossa oli kaikenlaisia kuriositeetteja, maailman pisimmän miehen mittoja, kaiken maailman erikoisia välineitä yms. Allaolevassa kuvassa maailman lihavin mies (kuvaajasta katsoen oikealla).

Lähtiessä tiedettiin jo tälläytyä hyvissä ajoin bussipysäkille, että mahdutaan istumaan. Kun bussi tuli, hirveä venäläislauma säntäsi ovelle parveilemaan, ja meidän lapset menivät sekaan meille paikkoja varaamaan. Ajateltiin, että lapset sentään pääsisivät ensin, mutta eikä mitä, aikuiset miehet runnoivat siellä, kuin olisi ollut isompikin asia kysymyksessä. Saatiin kuitenkin paikat, niin kuin saivat venäläisetkin.

 

Riminiin palattua S ja minä jäätiin vähäksi aikaa ostoksille, pojat menivät hotellille. Ei me kyllä oikein mitään löydetty, jostain syystä S:n kokoisia vaatteita ei täällä oikein ole tarjolla.

Hotellille palattua painuttiin altaalle, paitsi että pojat lähtivät ajelemaan fillareilla. Me tytöt melskattiin altaassa, heiteltiin palloa ja uitiin aikamme, kunnes mekin lähdettiin pyörällä poikain perään. Ajettiin carting-paikkaan, jossa lapset huristelivat erikseen, ja S tarjosi minullekin kyydin. Se oli aika jännää.

Illalla käytiin vielä syömässä naapurissa. Siellä on nopea keittiö, mutta hidas palvelu. Viereisessä pöydässä söi venäläisporukka, hirveästi tilasivat ruokaa. Täällä on yleisesti ottaen paljon venäläisiä, ja meitä on usein luultu venäläisiksi, ääk.

S olisi halunnut vielä hedelmäsalaattia illalla, mutta se ei nyt onnistunut. Pitää huomenna hoitaa asia.

V:n lippis on valmistettu P.R.C:ssä. Mietittiin, että se kuulostaa paljon paremmalta kuin made in China, mutta sitten O totesi, että se lippis on peeärseestä, ja todettiin, että ei se niin hienoa olekaan...