Allas

Torstai 3.7.

Tänään on tapahtunut pääasiassa tätä:

Oltiin altaalla oikeasti melkein koko päivä. S ja minä oltiin siellä melkein neljään asti, pojat lähtivät jossain vaiheessa jo huoneeseen lueskelemaan. Välillä meillä oli ihan yksityisallas, jossain välissä oli muutama muukin asiakas. Ollaan saatu mukavasti aurinkoa, mutta sitten kun sopivassa valossa katsoo, niin huomaakin, että ollaankin vaan oikeastaan terveen värisiä, ei mitenkään erityisen ruskeita.

Allastelun jälkeen lähdettiin pyöräilemään ruokailut ja minigolf mielessä. Löydettiin toiselta puolelta kanavaa rannasta ravintola, josta saikin ruokaa, vaikka meille jo yhdestä paikasta sanottiin, että ennen seitsemää ihan turha kuvitella saavansa syödäkseen. Ravintola, johon mentiin, tarjoaa ruokaa klo 17 eteenpäin, mutta sattumoisin kokki oli tullut jo vähän aikaisemmin, joten meille luvattiin tarjoilla jo aikaisemmin. Hyvät oli ruuat, ja hedelmäsalaatitkin tuli nyt syötyä (paitsi minä join vain cappuccinon).

Syötyä pisteltiin carting-paikan vieressä olevaan minigolf-paikkaan. Olipa hieno! Siellä oli kaksi 18 reiän rataa. Mikään reikä ei ollut kovin vaikea, mutta ei myöskään liian helppo. Toinen rata oli Rautatammirata ja toinen Palmurata. Pelattiin molemmat radat, mutta laskettiin pisteet vain ensimmäisellä radalla.

Radalla oli paljon katseltavaa sillä aikana, kun muut löivät. Paljon hienoja kasveja ja vesiaiheita.

Golfin jälkeen huristeltiin takaisin hotellille. Kanavan yli mentiin lautalla, koska se sattui niin sopivasti olemaan hollilla.

Illalla hotelliin tuli kymmenkunta suomalaista, torstai on ilmeisesti suomalaisella matkatoimistolla vaihtopäivä.

Enää kaksi päivää täällä Riminissä, sitten lähdetään Venetsiaan.

San Marino

Keskiviikko 2.7.

Aamusella piti ensin vähän siivota. Huoneessa on niin vähän mitään järkevää säilytystilaa, että ainoa pöytä näyttää tältä:

Sitten lähdettiinkin innokkaina pyrkimään San Marinoon. Respa printtasi meille bussiaikataulut, ja huomattiin, että pitää pistää oikein reippaasti tossua toisen eteen, jos meinataan ehtiä. Hyvin ehdittiin (jäi ainakin minuutti ylimääräistä aikaa), mutta bussi tuli niin täyteen, että jouduttiin seisomaan.

San Marinoon kiivettiin komeata maisematietä, kaupunki sijaitsee kukkulalla. Bussissa jaettiin kaikille alennusliput kaupunkijunaan (lilliliputtimeen), ja aika tehokkaasti ohjattiinkin melkein koko bussin porukka siihen junaan. Juna ajeli siellä täällä San Marinon muurien ulkopuolella ja myös vanhojen junaratatunneleiden läpi köysiradalle. Junatunneleissa oli asunut porukkaa toisen maailmansodan aikana, ja siellä oli valokuvia niiltä ajoilta.

 Lilliliputin-lipuissa oli mukana myös köysiratalippu, joten mentiin vielä sekin. Matka oli lyhyt, mutta hienot maisemat.

Ylhäällä mentiin heti välipalalle. Kahvila oli torin laidalla, ja torilla oli joku palatsi, jossa oli vartio. Nähtiin vartionvaihtokin ja kuultiin kun viereisen ravintolan terassilla pyöräilyporukka lauloi oopperaa.

San Marino oli hieno paikka, kapeita ja jyrkkiä katuja ja hienoja katukahviloita. Ostettiin S:lle fudisasu ja minä ostin aurinkolasit. Kovasti olisi tarjolla myös erilaisia aseita, miekkoja, jousipyssyjä ja pyssyjä.

Kävimme myös kummallisuuksien museossa. Museo oli oikeastaan ihan hieno, mutta vähän kallis. Museossa oli kaikenlaisia kuriositeetteja, maailman pisimmän miehen mittoja, kaiken maailman erikoisia välineitä yms. Allaolevassa kuvassa maailman lihavin mies (kuvaajasta katsoen oikealla).

Lähtiessä tiedettiin jo tälläytyä hyvissä ajoin bussipysäkille, että mahdutaan istumaan. Kun bussi tuli, hirveä venäläislauma säntäsi ovelle parveilemaan, ja meidän lapset menivät sekaan meille paikkoja varaamaan. Ajateltiin, että lapset sentään pääsisivät ensin, mutta eikä mitä, aikuiset miehet runnoivat siellä, kuin olisi ollut isompikin asia kysymyksessä. Saatiin kuitenkin paikat, niin kuin saivat venäläisetkin.

 

Riminiin palattua S ja minä jäätiin vähäksi aikaa ostoksille, pojat menivät hotellille. Ei me kyllä oikein mitään löydetty, jostain syystä S:n kokoisia vaatteita ei täällä oikein ole tarjolla.

Hotellille palattua painuttiin altaalle, paitsi että pojat lähtivät ajelemaan fillareilla. Me tytöt melskattiin altaassa, heiteltiin palloa ja uitiin aikamme, kunnes mekin lähdettiin pyörällä poikain perään. Ajettiin carting-paikkaan, jossa lapset huristelivat erikseen, ja S tarjosi minullekin kyydin. Se oli aika jännää.

Illalla käytiin vielä syömässä naapurissa. Siellä on nopea keittiö, mutta hidas palvelu. Viereisessä pöydässä söi venäläisporukka, hirveästi tilasivat ruokaa. Täällä on yleisesti ottaen paljon venäläisiä, ja meitä on usein luultu venäläisiksi, ääk.

S olisi halunnut vielä hedelmäsalaattia illalla, mutta se ei nyt onnistunut. Pitää huomenna hoitaa asia.

V:n lippis on valmistettu P.R.C:ssä. Mietittiin, että se kuulostaa paljon paremmalta kuin made in China, mutta sitten O totesi, että se lippis on peeärseestä, ja todettiin, että ei se niin hienoa olekaan...

Lomalaiset ja tuulinen päivä

Tiistai 1.7.

Oltiin jo illalla päätetty, että tänään pidetään rantapäivä. Aamulla rasvailtiin hyvästi, pakattiin kamat ja lähdettiin rantaan. Sinne ei olekaan kuin ehkä puoli kilsaa matkaa.

Vuokrattiin kolme petiä ja yksi aurinkovarjo. Lisäksi investoitiin pelivälineisiin sekä lippalakkiin V:lle. Ranta oli täynnä varjo-petiyhdistelmiä, mutta ihmisiä ei ollut mitenkään kohtuuttomasti. Petien hinnat vaihtelivat niin, että rannan lähellä oli kalliimpaa, mutta ei niin merkittävästi, etteikö olisi raaskittu sitä maksaa, kolmekymppiä maksoi koko päivältä tuo setti.

Meri oli mukavan lämmin ja matala pitkälle. Varsinaista uintia ei juurikaan tullut tehtyä, vaan enimmäkseen heiteltiin palloa ja kahlailtiin. Lapset lisäksi lilluivat isolla renkaalla meressä.

 

Iltapäivällä alkoi tuulla. Eikä ihan vähän alkanutkaan. Pyyhkeet lentelivät eikä pallo meinannut millään lentää sinne, minne oli tarkoitus. Lopuksi varjotkin piti laittaa kiinni puuskien takia.Oltiin kuitenkin sitkeästi rannalla iltakuuteen. Oltiin siis rannalla melkein työpäivän verran. En nyt tiedä, kävikö se varsinaisesti työstä, mutta jälkirasitus on on kyllä melkoinen. Osoittautui nimittäin, että ei se rasvaus sitten ollutkaan ihan niin huolellista kuin oli meinattu. O:lla on muutamia rasvaamattomia kohtia, jotka punoittavat kovasti, mulla ja S:llä taas yleisesti punoittaa vähän siellä sun täällä. V on ainoa, joka on onnistunut välttämään kaikenlaisen liika-auringon. Tosin joku ötökkä on purrut V:tä, ja toisen silmän päälle on noussut patti.

Illalla käytiin vielä vanhassa kaupungissa syömässä ja käveleskelemässä. Syötiin jätskitkin, taattua laatua. Hieno kaupunki tämä Rimini, pitää vielä tutustua tarkemmin joku päivä. Kolmen marttyyrin aukio oli erityisen hieno.

Hotellille kävellessä nähtiin koira, joka kulki ilman hihnaa hienosti. V sanoi, että jos meillä olisi koira, niin se pitäisi kasvattaa tuolla lailla hyvin. Minä epäilin, että ei me osattaisi, kun ei oikein ole lapsiakaan osattu. S sanoi, että hyvinhän meidät on kasvatettu, osataan tällä lailla seurata hyvin ja ottaa pallokin kiinni.

Huomenna olisi tiedossa San Marinon reissu,

Loma alkoi taas!

30.6.2014, Rimini

Aloiteltiin eilen aikaisin lomaa, lento Venetsiaan lähti 9 maissa aamulla. Suomi olikin hyvä nyt jättää vähäksi aikaa, sillä siellä on ollut huomattavan kylmät ajat.

Lennettiin Venetsiaan, josta tarkoitus oli jatkaa junalla Riminiin. Lentokenttäbussissa oli tunnelmaa, sillä se tungettiin ihan täyteen, ja muutamat ihmiset joutuivat seisomaankin. Pari kanadalaista tai amerikkalaista muoria oli yrittänyt tunkea matkalaukkujensa kanssa bussiin, vähän niin kuin kyynärpäätaktiikalla ensimmäisten joukossa, ja bussikuski oli pitänyt niille hirveän rähinän. Mummot olivat joutuneet sitten viemään laukut tavarasäilöön niin kuin muutkin, ja prosessin seurauksena he jäivät ilman istumapaikkaa.

Huristeltiin bussilla Venetsiaan ja todettiin, että seuraava suora junayhteys Riminiin lähtee vasta parin tunnin päästä. Ostettiin lippu ja paineltiin syömään. Ekat pizzat ja pastat tällä reissulla siis. Lapset halusivat jälkiruuaksi sitruunat - S bongasi sellaisia vietävän yhteen pöytään, ja sellaiset sitten tilattiin. Sitruunoiden sisällä oli sorbettia.

Hyvin kerettiin syödä ennen junan lähtöä. Meille oli paikat pöydän ympäriltä. Matka meni mukavasti, lueskeltiin, syötiin karkkia ja ihailtiin kanssamatkustajan pikkuisia koiranpentuja. Oli ehkä dobermannin tai jonkun vastaavan pentuja, ihan tosi pieniä vielä. Kuvaa ei nyt tähän valitettavasti ole...

Riminissä käveltiin perinteiseen malliin ensin harhaan - lähdettiin taas ihan vastakkaiseen suuntaan kuin olisi pitänyt. Löydettiin kuitenkin hotelli, onneksi V oli tarkkana kartan kanssa, koska kadunnimi oli vähän toisella tavalla kuin minä luulin.

Huone on ihan kiva, aika pieni, mutta tuskinpa siellä tulee kovin paljoa aikaa vietettyä. Asutaan alimmassa kerroksessa, ja meillä on terassi. Suomalaisia näkyy olevan täällä, jonkun matkatoimiston kansiokin oli respassa. Hotelli on pieni ja uima-allas mukavan näköinen. Käytiin nopeasti uimassa ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Suomalaiset hotellin aulassa vähän antoivat vinkkejä, ja niiden perusteella suunnistettiin Laura-nimiseen ruokapaikkaan. Ruuan jälkeen oltiinkin jo tosi valmiita nukkumaan - kävin vielä yömyssyllä terassilla, mutta en jaksanut juoda kuin puolikkaan Radlerin. S sanoi siitä lähtien yömyssyä yöpipoksi...

Rantaa täällä on kilometrikaupalla...

Maanantai

Yöllä oli välillä vähän kylmä, koska ilmastointi pärähti välillä päälle, ja peittoina oli vain lakanat. Aamulla kysyin respasta, voiko ilmastoinnin pistää yöksi pois päältä. Lupasivat hoitaa. Kylläkin keksittiin sellainen juttu, että ilmastointi menee pois, kun terassin oven avaa. Eli jos ilmastointi menee päälle, niin avataan terassin ovea ihan vähän, niin homma hoituu.

Aamupala oli ihan hyvä. Tarjoilija kävi meille välillä tyrkyttämässä kananmunia ja kakkua ja nakkeja.

Aamupalan jälkeen pyydettiin respasta polkupyörän avaimet ja lähdettiin vähän pyöräilemään. Pyörät ovat perinteisiä naisten pyöriä, mutta niissä ei ole jalkajarruja. Tutkittiin vähän rantakatua ja käytiin virvokkeilla. Täällä on vähintään saman hintaista kuin Suomessa. Takaisin hotellille tultiin sitten lautalla - hotelli on kanavan "väärällä" puolella, ja joudumme aina jollain konstilla järjestämään itsemme toiselle puolelle, jos halutaan varsinaiselle rantabulevardille.

Kun palattiin takaisin hotellille, olikin jo melkein siesta-aika. O ja S jäivät hotelliin altaalle, minä ja V lähdettiin jatkamaan pyöräilyä. Käytiin aika pitkällä ajelemassa rantaa pitkin ja ostettiin välillä vähän juotavaa.

Kun tultiin takaisin, O ja S olivat juuri tulleet altaalta. Täällä ei periaatteessa allas ole auki siestan aikana - ja siestaa vietetäänkin näköjään aika voimallisesti, mikään paikka ei ole auki - mutta jostain syystä nyt oli tehty poikkeus. Huomattiin myös, että ravintoloista ei saa ruokaa lounasajan jälkeen ennen kuin illalla. Kierreltiin nälkäisinä pitkin poikin, ja viimein mentiin yhteen aukiolevaan paikkaan. Tilattiin jotain välipalatyyppistä ruokaa vähän sokkona - täällä ei välttämättä lähellekään joka paikassa ole englanninkielisiä listoja eivätkä tarjoilijat puhu englantia edes auttavasti. Ihan hyvät ne annokset kuitenkin olivat. Varpunenkin yritti päästä osille.

Iltapäiväksi mentiin altaalle, kaikki paitsi O. Uitiin ja otettiin aurinkoa, ja nukahdinkin vähän. Illansuussa jaksettiin vielä lähteä pyöräilemään, ajettiin taas rantakatua pitkin, käytiin kaupassa (varustauduttiin huomista varten, ettei tarvitse taas nälkäisenä kärvistellä) ja lapset kävivät ajamassa kartingia ja mönkkäriajoa. Näitä erilaisia maksullisia aktiviteettia on täällä tarjolla vähän joka puolella.

Ollaan huomattu, että ollaan Riminin köyhällä puolella. Rantabulevardilla on paljon hotelleja, joilla on melkein kaikilla on oma tai yhteinen ranta. Hotellit ovat näköjään yleisesti neljän tähden hotelleja, tämä meidän on kolmen. Lisäksi olisi kyllä tosi hieno hotelli, Grand Hotel, joka on viiden tähden. Sillä lailla ihmisen pitäisi matkustaa.

Käytiin illalla vielä syömässä puolikkaat pitsat hotellin naapuriravintolassa. Kohta otetaan tajut kankaalle. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Niinpä se loma loppuu...

Aamulla ketään ei huvittanutkaan lähteä rannalle, eli ei me sentään ihan paatuneita aurinkolomailijoita olla. Lähdettiin kuitenkin rantaan, koska ajatus oli sittenkin lähteä paraseilaamaan, minä ja V. Löydettiinkin hyvä paikka, jossa voi valita seilauksen korkeuden 200 - 500 m. Valittiin alin korkeus, koska ei olla koskaan aikaisemmin oltu.

Seilaus alkoi sillä, että mentiin veneeseen ja meille puettiin valjaat ja kelluntaliivit. S ja O saivat tulla veneeseen mukaan katsomaan ja ottamaan valokuvia. Kun oltiin päästy rannasta vähän kauemmaksi, me mentiin perään istumaan ja meidät kytkettiin vetotelineeseen. Sitten meidän piti istua kannelle, ja lukitus avattiin, vauhtia kiihdytettiin - ja sitten oltiinkin jo ilmassa. Veneestä kelattiin narua varmaan siihen ostamaamme 200 metriin saakka, ja sitten vaan leijailtiin ilmassa. Ylhäällä oli aika hiljaista, vain moottoriveneen sytkytys kuului. Kyyti oli tasaista, ainoastaan kerran tuuli tarttui varjoon ja tuli pieni hytkähdys.

Leijailu kesti 12 minuuttia aikataulun mukaan ja sitten meidät kelattiin alas. Vielä viimeinen temppu: meidät laskettiin veteen suunnilleen vyötäröä myöten ja sitten taas nostettiin ylös ja kelattiin takaisin veneeseen. Sitten kuskit antoivat meille vielä vähän hyrykyytiä moottoriveneellä ja se oli siinä. Kyllä oli hienoa, ja uudestaan mennään heti kun vain on tilaisuus.

Tehtiin vähän ostoksia ja juotiin kahavit. Listalla oli myös laventelimehua, ja sitähän piti testata. Ihan hyvää.

Käytiin pitämässä siestaa kämpillä ja mentiin iltapäivällä takaisin rantaan. S ja minä käytiin uimassa ja sitten tehtiin taas vähän ostoksia. Käytiin rannassa myös syömässä, minä otin paikallista valkoviiniä ja grillattua makrillia. Hyvää oli. Ja olen itse asiassa harmillisesti tulkinnut viinien hinnan väärin täällä. Todellakaan se ei ole kallista, luulin vain hintaa 1 dl hinnaksi, kun se olikin 1 litran hinta... Mutta tämähän ei tietysti muuta miksikään sitä, että hyvää punaviiniä en ole täältä saanut. Tämänpäiväinen valkoviini oli ihan kelpoa.

Pidettiin vielä toinenkin siesta. Ostettiin kaupasta jätskiä ja tehtiin annokset. Lisäksi S tarjoili meille erilaisia koktaileja.

Illalla käytiin vielä kävelyllä ja kierreltiin urheilupuistossa. Siellä oli käynnissä ainakin futsal-, koripallo- ja tennisottelut. Juotiin vielä iltajuomat ja kiivettiin majapaikalle. Huomenna on lähtö, isäntä lupasi heittää meidät bussiasemalle. Kyllähän täällä vielä olisi vaikka kuukauden ollut...

***
Ai niin, V kävi pari iltaa sitten kylvyssä, kun kerran ammekin on. Mutta sitten ammetta tyhjennettäessä tapahtui pienimuotoinen katastrofi: kaikki vesi tunki kylppäriin lattiakaivon kautta. Onneksi omistaja oli juuri tuonut meille vaihtopyyhkeet, joten saatiin vanhoilla pyyhkeillä kuivattua lattia. Kyllä on EU:lla vähän työtä...

Rannalla

Mitäs me tänään tehtiinkään?? Ai niin, oltiin rannalla ;-). Koko päivä.

Ensin vuokrattiin polkuvene. Ajeltiin sillä edestakaisin, ja lapset laskivat liukumäestä ja hyppivät mereen. Välillä oli hirveää säätämistä, kun isoja veneitä ajeli samoilla kursseilla (ja erityisesti, kun ohitettiin naturistiranta - tiedetty oikein mihin päin olisi menty).

Sitten vuokrattiin pari aurinkotuolia ja oltiin vaan. Lapset juoksentelivat läheisellä rantakadulla ja torilla sekä kävivät yhdessä syömässäkin. Hyvinhän nuo osaavat asioita jo hoitaa. Uitiin ja snorklailtiin. Pohjassa näkyy hienoja kaloja ja merisiilejä. Minun uimatohvelini meni taas vaihteeksi pohjaan (ne on muuten tosi hyvät, mutta kun ovat materiaaliltaan kumia, eikä niissä ole yhtään reikää, niin tossuun menevän veden paine on monta kertaa nykäissyt tossun pois jalasta). Ei saatu sitä omin voimin sukellettua - minä olen ihan onneton sukeltamaan nykyisin, eikä S:kään päässyt niin syvälle. Onneksi sain värvättyä yhden nuoren miehen sukellushommiin, ja nyt minulla on taas kaksi tossua.

Rannalla on tosi hienoja mäntyjä. Lapset könysivät yhteen niistä, kunnes viimein kiellettin se...

Illalla käytiin syömässä. Syötiinkin mahat ihan älyn täyteen, oli tosi isot annokset. Sen jälkeen käytiin "drinksuilla", niin kuin S sanoi...

Täällä on hienoja kujia, kapeita katuja, jotka on päällystetty erilaisilla kivillä.

Nyt nukkumaan, että herätään hyvissä ajoin huomenna - viimeinen lomapäivä kohteessa, joten sehän pitää hyödyntää täysillä (mennään varmaan rantaan...).

Sutimista...

Aamusella lähdettiin bussilla Baska Vodaan, jonka pitäisi kuuleman mukaan olla oikein tosi hieno ja kaunis paikka.Bussi jätti meidät valtatien varteen, josta käveltiin mäkeä alas rantaan. No mikäs siinä, rantahan oli hieno (kuten Makarskassakin) ja pitkä, rantaviiva jatkui melkein silmänkantamattomiin. Merellä ajeli joku autolla (kuvassa keskellä), mietittiin, että onkohan James Bond. Muuten ei nyt varsinaisesti päästy sisään Baska Vodan ihanuuteen. Rannalla oli mm. erittäin pahanhajuinen toiletti, kun taas täällä Makarskassa on maksullinen, mutta erittäin siisti WC. S taisi käydä uimassa, mutta me muut ei menty ollenkaan uimaan. Aikamme pötköteltiin rannalla, kunnes todettiin, että Makarskassa kaikki on paremmin ja lähdettiin tutkimaan bussiasioita.

Löydettiin bussipysäkki ja -aikataulu ja oltiin tyytyväisiä, kun seuraavan bussin lähtöön oli vain vartti aikaa. No, vartti tuli ja meni, joten mentiin kahville. Seuraavankin bussin aika tuli ja meni, eikä bussia näkynyt. Juttelin aikani kuluksi erään norjalaisen naisen kanssa, joka myös oli busseja vailla mutta hänelläkään ei ollut mitään tietoa aikatauluista ja kulkemisista. Kyllästyttiin odottamaan ja mentiin kärkkymään taksia. Takseja oli kyllä, mutta kuskeja ei näkynyt missään. Odoteltiin ja odoteltiin. Kurkittiin taksiin. Pyörittiin edestakaisin. Ei kuskia. O meni viimein yhteen kahvilaan kysymään, ja sieltä soitettiin taksikuskille. Viimein päästiin lähtemään.

Ajettiin Makarskan luoteispäähän ja käveltiin rantaa pitkin keskustaa kohti. Käytiin matkalla syömässä hyvässä ravintolassa, jossa tarjoilija oli huumorimiehiä. Sapuskat olivat hyvät, mutta syötiin aika kevyesti. Ollaan vähän kyllästytty syömiseen.

Sitten mentiin rantaan samoille kulmille kuin aikaisemmin. Lapset kävivät trampoliineilla ja uimassa (V:n silikonitulppa-uimalakki -yhdistelmä piti hyvin vettä). Ollaan kyllä vietetty aika tyylipuhdasta rantaelämää ja samoilla systeemeillä mennään varmaan huomenna... Syötiin vielä jätskit ja käytiin ruokakaupassa kämpille mennessä. Löydettiin viimein matkaopaskirjassa kuvailtu suihkukaivo, joka on rakennettu samaan aikaan, kun vesijohtoverkostokin. Kaivoon on kuulemma kaiverrettu, että eläinten juottaminen ja pyykinpesu kielletty.

Majapaikassa jouduttiin tulkkaamaan isännälle yhden norjalaisen puhelua, koska isäntä ei osaa englantia eikä norjalainen osannut saksaa. Kaipa se asia tuli selväksi...Isäntä on muuten sveitsiläinen, pitää tätä majoitusta parin kuukauden ajan aina kesäisin.

Ihmeköynnökset ovat aika komeassa kukassa täällä.

Nyt kun Kroatia on EU:ssa, niin voisi toivoa, että kylppärin lamppu korjataan direktiivien mukaiseksi.