Rantahommia

Tänään ei tehty varsinaisesti mitään merkittävää. Aamulla hipsittiin rannalle ja vuokrattiin aurinkotuolit sekä ostettiin lapsille pallo ja snorkkeli. Siinäpä se päivä mennä sutkahti, auringossa kölliessä ja meressä puljatessa. Meri oli varsin tyyni, joten vesikin pysyi kirkkaana. Snorklausmaskilla näki kuulemma hienoja kaloja ja muuta merenpohjan elämää.

Rannalla oli paljon muutakin toimintaa tarjolla. Olisi mm. voinut paraseilata, eli moottoriveneellä ajelutetaan laskuvarjossa roikkuvaa ihmistä. V olisi halunnut mennä, mutta ajateltiin, että muutama vuosi pitää vielä odottaa. Alla olevassa kuvassa varjo näkyy keskellä kuvaa (valkoinen piste).Olisi voinut olla aika jännää...

Oltiin rannalla koko päivä, puoli kuuden aikoihin vasta lähdettiin hipsimään majapaikkaa kohti, ja illalla käytiin syömässä ja kävelyllä Petarin (=Pietari) niemellä. Siellä oli mm. Pyhän Pietarin patsas sekä aitoja, jonne voi kiinnittää rakkauslukkoja. Sitten tuli kova vessahätä, ja piti kääntyä kesken pois, joten ei nähty, mitä siellä vielä olisi ollut... Mutta hienoja mäntyjä täällä on, siellä rannallakin kasvoi tosi isoja mäntyjä, jotka tarjosivat tervetullutta varjoa.

Kotimatkalla käytiin ruokakaupassa ja sitten vielä nähtiin kalajalkahoitola. Se on vähän kiinnostanut, joten menin kokeilemaan. Tuskin tulee mentyä enää uudelleen. Aluksi kutitti ihan älyttömästi, mutta siihen kyllä tottui pikkuhiljaa. Mutta jotkut kalat olivat aika isoja, ja niiden näykkäisyt tuntuivat tosi paljon. Ja muutenkin teki pahaa katsoa, kun kalat olivat kiinni jaloissa - en suosittele ainakaan ötökkäkammoisille!

Majapaikkaan palattua todettiin, että lämmintä vettä ei tule. O kävi urheasti kylmässä suihkussa, mutta sitten S huomasi omistajan pihalla. Juoksin sanomaan asiasta, ja mies tuli katsomaan. Itse oltiin pistetty boileri pois päältä... Wc:n valokatkaisijan vieressä oli katkaisija myös boilerille, mutta eihän me sitä oltu muistettu ;-).

Makarskaan

Aamulla otettiin vielä kaikki irti aamupalasta, koska loppuloman majoitus on huoneisto, eli pitää loihtia itse oma brekkari.

Tilattiin taksi hotellille ja sanottiin, että pääbussiasemalle, kiitos. Siitäpä alkoikin kova tyrkytys, että miksemme menisi samantien taksilla Makarskaan asti, että melkein sama hinta olisi. Vähän arvottiin siinä, mutta auto oli vähän vanha eikä takapenkillä ollut kuin kaksi turvavyötä näkyvissä. Kuski vaan jankkasi, että kyllä sieltä saa kaivettua vielä yhden vyön ja että bussit kestävät tosi kauan, ainakin 5 tuntia. Siinä vaiheessa ruvettiin vähän epäilemään, että taitaa olla myyntipuheita, kun aikataulussa oli 3 tuntia. Kuskin tarjous oli 1200 Kunia, mutta päätettiin kuitenkin mennä bussilla. Hyvä oli, koska bussiliput maksoivat yhteensä vain vähän yli 300 Kunia.

Käytiin kaupassa ostamassa vähän matkaeväitä ja takaisin bussiasemalle kävellessä nähtiin - yllätys yllätys - sama taksikuski, joka oli jonkun toisen miehen kanssa rassaamassa autoaan. Että siinäkin mielessä ihan hyvä, että päädyttiin bussiin

Bussi tuli aika täyteen, mutta täällähän onkin hyvät systeemit, kun lipuissa oli paikat merkittynä.

Maisemat oli matkalla taas aika huikeat, välillä mentiin kiemuraisia vuoristoteitä ja välillä taas läpi alankojen (Etelä-Pohjanmaa keskellä Kroatiaa, sanoi O).

Piipahdettiin välillä Bosnia-Herzegovinassakin, kaksi kertaa tarkastettiin passit matkalla.

Perillä (matka kesti muuten sen aikataulun mukaiset kolmisen tuntia) otettiin itseään innokkaasti tyrkyttävä taksi, ja maksettiin ihan kiskurihinta, 80 Kunaa. Jotain kuski teki mittarille, koska se pomppasi yhtäkkiä 40 yksikköä ylöspäin. Majapaikka on perinteinen yksityinen apartemento, meillä on 3 huoneen huoneisto, jossa on yhteensä 6 sänkyä. Oikein on kiva paikka, vaikka lapset vähän löysivätkin moitittavaa (eivät ole olleet aikaisemmin tämän tapaisessa paikassa). Meillä on iso parveke, josta on merinäköala. Talo on ihan vuoren juurella, mutta kaupunkiin on alle puoli kilometriä matkaa - mennessä alamäkeä ja tullessa ylämäkeä. Ja taksikuski tosiaan huijasi meitä, koska huomattiin syömään mennessä, että bussiasemalle on ehdottomasti alle puoli kilsaa.

Syötiin, käytiin hakemassa uintikamat ja paineltiin rantaan. Hyvä ranta täällä, ja aallot olivat tänään erityisen hyvät. Ei meinattu saada lapsia ollenkaan pois merestä. Mutta huomenna tullaan uudestaan, ja mahdollisesti koko päiväksi.

Rannalla on kaikki tarpeellinen, ravintolat, vessat ym. Ja olut on tosi halpaa...

Illalla syötiin iltapala parvekkeella. Valitettavasti auringonlaskua ei tulla näkemään, koska vuoret ovat edessä.

Ja vielä kuva parista pikkuisesta kujakatista. Niitä täällä piisaa, kulkukoiria ei niinkään.

Kaupungin ympäri

Aamupalalla oli kaaos. Tarjoilijat pääasiassa seisoskelivat, vaikka ruuat ja astiat oli loppu. Johtajakin (?, ainakin sillä oli liivipuku päällä) joutui viimein tarttumaan tarjottimiin ja kanniskelemaan jukurttia sun muuta tiskeille. S oli kuullut mehua hakiessaan, kun yksi tarjoilija oli sanonut, että katastroof. Mahat tuli kuitenkin täyteen meillä.

Paineltiin alas vanhaan kaupunkiin - periaatteessa oli tarkoitus kierrellä nähtävyyksiä, mutta lopputulos oli päämäärätöntä harhailua.Hienoja kujia täällä, kujien päästä lähtee jyrkkiä portaita, jotka päättyvät kaupungin muuriin. Käytiin kahvilla yhdessä kujakahvilassa. S juo usein cappucinon, mikä herättää tarjoilijoissa epäuskoa ja hilpeyttä. Ilmeisesti täällä ei paljon lapset litki kahvia.

Rantaan tultua päätettiin lähteä Glass boat -ajelulle. Se on vene, jossa on lasinen pohja, että voi katsella meren pohjaa - vesi on näes hyvin kirkasta. Hirveän säätämisen, kinaamisen ja neuvottelun jälkeen päädyttiin isompaan veneeseen, johon tuli muitakin matkustajia. Toinen vaihtoehto olisi ollut pienempi vene, jonne ei olisi tullut muita, mutta siinä ei ollut niin hyvä pohja kuin siinä isommassa. Hienosti pohjan läpi näkyikin, paitsi S ei pystynyt katsomaan, kun tuli paha olo.

Vene kierteli vajaan tunnin ajan vanhan kaupungin edustalla ja kuski esitteli vähän paikkoja. Hienojahan nämä maisemat täällä ovat.

Laivaretken jälkeen oli jo vähän nälkä, mutta silti kiivettiin kaupungin muurille. Kierros meni koko kaupungin ympäri, ja välillä mentiin niin korkealla, että korkeanpaikankammo vähän iski. Muutenkin alhainen verensokeri hieman vaikutti, jos näin voisi sanoa... Melkein puolijuoksua tuli mentyä kierros. Hienot näkymät, jos en ole vielä tullut maininneeksi.

Käytiin syömässä viimein hotellin lähellä. Syötiin hyvin, ja erityisesti juotiin. V tilasi niin paljon juomia, että tarjoilija vielä erikseen varmisti, että ihanko nämä kaikki tilataan. Ja vielä tuodessaan sitten sanoi, että nämä kaikki loput on sinulle. Nauratti se vähän tarjoilijaa.Ollaan O:n kanssa löydetty hyvä juoma täältä, sitruunaolut.

Loppupäivä oltiin altaalla. Vesi oli lähes hyytävää, koska se oli vasta eilen sinne laskettu. Altaalla oli pari muutakin suomalaisporukkaa sekä vanha mies, joka piereskeli julkisesti ja häpeämättömästi. Oltiin altaalla, kunnes aurinko meni pilveen, S ja O olivat jo aiemmin lähteneet kahaville. S kävi kyllä vielä iltauinnilla.

Tällainen hotelli meillä oli: Hotel Lero. Huomenna vaihdetaan paikkaa, ollaan jo vähän pakattukin. Olisi tämmöinen kolmen päivän lomakin aika hyvä irtaantuminen arjesta jo, mutta mukava tietysti, että vielä on viikko reissua jäljellä.

Sinisessä Adrianmeressä

Nukuttiin koko porukka hyvät ja pitkät unet. Huone (tai oikeastaan huoneisto, koska tässä on kaksi erillistä huonetta) on sopivan viileä ja sängyt hyvät. Aamiainen oli myös oikein hyvä, monenlaista leipää ja leikkelettä sekä lämpimät ruuat erikseen.

Pakattiin aamupalan jälkeen laukut ja reput ja lähdettiin lonttaamaan rannalle. Respan suosittelemalle rannalle oli n. parin kilometrin matka. Mennessä ostettiin lapsille uimatossut (koskapa sekä Mummo että matkaopaskirja ovat varoittaneet merisiileistä) ja O:lle hattu. Ranta oli oikein kiva, ei liikaa tungosta, hyvät aallot ja kirkas vesi. vuokrattiin pari petiä, joten aika pitkälle meillä aikuisilla kului päivä näin:

 

Lapset sen sijaan puljailivat meressä, ottivat aaltoja vastaan ja sukeltelivat.

Olisikin varmaan pötkötelty rannalla koko päivä, mutta sitten tenavat bongasivat viereisellä rannalla "vaipautin", elikkäs veteen rakennetun kiipeilyradan. Käytiin sitä vähän katselemassa ennen lounasta, ja lounasaika kuluikin mukavassa rumpatuksessa, että eikö me voitais sinne mennä. Annettiin viimein periksi - sinne myytiin tunnin ja puolen tunnin slotteja, ja otettiin se puoli tuntia lapsille. Tuskinpa kovin paljon pidempään olisivat jaksaneetkaan, oli aika vaikea rata joiltain osin.

Palattiin vielä alkuperäiselle rannalle joksikin aikaa. Siellä oli komea liukumäki, joka meidän huomiomme aluksi kiinnittikin. Ongelma oli vaan, että mäki oli betonista, joten pehva olisi varmaan ollut aika ruvella, jos siitä olisi yrittänyt laskea. Epäillään vahvasti, että mäki on pikemminkin kommunismin kuin kapitalismin tuote.

Tultiin hyvissä ajoin hotellille ja huomattiin, että uima-allas oli täynnä. Meinattiin mennä vähän uiskentelemaan, mutta siellä ei vielä saanutkaan uida. Tiedotuksen mukaan se onkin kiinni huomiseen puoleen päivään asti. Periaatteessa olisi voitu lähteä vielä vanhaan kaupunkiin, mutta ei jaksettu. Mennään hyvissä ajoin nukkumaan ja mennään huomenna heti aamusta tutkimaan vanhaa kaupunkia.

Semmoista ollaan vähän ihmetelty, että minkä ihmeen takia täällä hotellihuoneessa ei ole mitään paikkaa, missä voisi kuivata uikkareita ja pyyhkeitä?? Kylppärissä on vain yksi koukku ja pesualtaan alla tanko käsipyyhkeille, ei mitään muuta. Seinää olisi vapaana vaikka kuinka paljon, mutta mitään ripustuksia ei ole. Tehtiin sitten oma systeemi (koska niksipirkalla on aina oma pyykkinaru mukana reissussa):

Ehkä ihan pikkuisen liikaa ollaan saatu aurinkoa, mutta ei mitenkään vaarallisesti. Hartiat vähän punoittavat itse kullakin, ja V:llä on yksi aurinkorasvaamaton katvealue vatsassa.

Vielä Tuijan ja Ukin iloksi kuva paíkallisen teollisuuden hedelmästä: Zastava!

Kroatiassa

Tämän vuoden kesälomareissu suuntautuu Kroatiaan. Aamusella olikin taas aikainen nousu, kone Dubrovnikiin lähti heti kahdeksan pintaan.Olipa hyvä, että lähdettiin ajoissa - ikinä en ole kokenut yhtä pitkiä jonoja Helsinki-Vantaalla kuin aamulla oli. Sitten vielä pojat harhaantuivat väärään jonoon sillä aikaa, kun me tytöt oltiin vessassa käymässä... Onneksi ei tarvinnut aloittaa jonotusta alusta.

Lento oli sopivan mittainen, vain 3 tuntia. Kentältä matkattiin Dubrovnikiin bussilla (siellä asuu katonrajassa S:n mukaan Energia-Hamsteri - Emergency Hammer) ja sieltä hotellille taksilla. Taksi maksoi 60 paikallista, eli n. 10 €. Matka ei ollut kuin vajaa 2 km. Huone saatiin onneksi heti, mutta lapset tyrmäsivät meidän aikuisten haaveet päiväunista. Kävimme siis syömässä ja menimme uima-altaalle (paitsi O, joka jäi huoneeseen ottamaan nyt ne päikkärit).

 Ruokapaikan näköalat

Uima-allas on pienehkö, mutta kiva. Siinä on pari erilaista suihku- / pulputussysteemiä, jotka toimivat ilmeisesti ajastuksella. Lapset tykkäsivät puljata altaassa, olisivat varmaan viihtyneet pidempäänkin kuin sen kolmisen tuntia, joka siellä oltiin. Minä torkahdin vähäksi aikaa altaalle, mutta lapsilla koko ajan hurja meno päällä. Huomenna ja keskiviikkona aamupäivällä allas on (tyypillistä tuuria) huollossa, joten vähän vajaakäytölle jää, koska ollaan täällä vain kolme päivää.

Illalla lähdettiin vielä käymään Dubrovnikin vanhassa kaupungissa. Maisemat täällä on kyllä hulppeat. S sanoi lentokenttäbussissa, että täällä näyttää siltä, että on tosi kuuma ja joka paikkaan on pitkä matka, mikä pitää majoituspaikkamme suhteen kovastikin paikkansa.

Vanha kaupunkikin oli hieno, muurien sisäpuolella pelkkää kävelyaluetta. Meininki oli etsiä ranta ja mennä vähän uimaan vielä, mutta ei se ollut niin yksinkertaista. Rantaa ei löytynyt ja väsymyskiukku alkoi vallata. Syötiin vähän ja saatiin sovittua kompromissit. Huomenna etsitään ranta ja katsotaan, jos tehtäisiin joku veneretkikin. S alkoi olla jo tosi väsynyt, ja ajettiin bussilla hotellille. Bussi maksoi saman kuin taksi!

Suihkun jälkeen huone hiljenikin aika nopeasti, ottaahan se aikainen ylösnousu väkisin veronsa, lapset eivät edes ole ottaneet päikkäreitä. Nyt pitää vielä googlata se ranta, että päästään huomenna uimaan.

Saattaa tulla jonkun verran kuvia erilaisista kukkasista, täällä on hienot kasvit. Mm. tämä maanpeittokasvi olisi kyllä hieno:

Viimeistä viedään

Huokaus. Onneton yö minulla, tuli huonot ja lyhyet unet. Muut kyllä nukkuivat tosi hyvin onneksi. Käytiin tänään syömässä hotellin aamupala, ja se oli oikein hyvä. V söi pääasiassa donitseja, ja kun ehdotettiin, että jos jotain terveellisempää, niin otti croissantin. Hedelmistä hotellille lisäpisteet, niitä oli montaa eri sorttia ja olivat tuoreita.

Huilailtiin rauhassa huoneessa, se olisi tarvinut jättää vasta puolen päivän aikaan. Lähdettiin kuitenkin liikkeelle joskus vähän ennen yhtätoista. Suunnitelmissa oli mennä luonnonhistorialliseen museoon, mutta lapset rupesivatkin vastustamaan sitä suunitelmaa. S olisi halunnut vaan "shop centeriin" ja V ei olisi halunnut kävellä museolle asti. Tehtiin kompromissi ja päätettiin lähteä kävelemään sisustustaiteen museolle, koska se oli lähempänä.

Ulkona oli huippuhieno ilma, aurinko paistoi ja oli tosi lämmin. Kuoriuduttiin kaikista mahdollisista päällysvaatteista ja kavuttiin kapeita katuja korkealle vuorelle. Melkein kaikki kadut olivat oikeastaan portaikkoja, koska ne olivat niin jyrkkiä, että muuten liikkuminen olisi ollut ihan mahdotonta.

Mandariineja bongattiin matkalla:

Sisustustaiteen museon pihalla oli hieno näköalapaikka, josta näkyi pitkälle Tejo-joelle ja tietysti myös kaupunkiin.

Museo oli hieno, aika pieni, mutta hienoja huonekaluja. Museon nimi nyt ei varsinaisesti vastannut sisältöä, koska minun ymmärrykseni mukaan huonekaluja näytti olevan oikeastaan vain aika lyhyeltä aikakaudelta, mutta ei se mitään, mukavahan niitä oli katsella. Poislähtiessä minua oikaistiin, että siellä ei olisi saanut kuvata, eli tässä nyt vähän kyseenalaista materiaalia (kun en aluksi tiennyt, että se on kiellettyä...). Kattokruunuja olisi ollut enemmänkin, ja hienoja ja jättimäisiä kaikki.

Tämän kulttuuripläjäyksen jälkeen lähdettiin sitten bussilla sinne shop centeriin, eli samaan Vasco da Gaman ostariin kuin maanantaina. Oltiin luvattu V:lle, että hän saa syödä Kentucky Fried Chickenissä, joten alkajaisiksi syömään. Minä ja S ei haluttu KFC:iin, joten pojat menivät sinne kaksin. Me tytöt valitsimme wokkipaikan, jossa koottiin ruoka valitsemalla ensin nuudelityyppi, sitten siihen lisukkeet (esim. kanaa, possua, parsakaalia, cashewpähkinöitä tms.) ja lopuksi soossi. Sitten nämä tarvikkeet paisteltiin sillä aikaa kun asiakas odotteli tiskillä. Ihan hauska juttu. Hieno keksintö oli myös jonon purku kannettavilla bongilaitteilla. Tarjoilija tuli ottamaan tilaukset jonottajilta, naputti ne laitteeseen ja rekisteröi tilauksen kortille. Asiakas antoi kortin kassalle, ja kassa otti rahat. Wokki oli hyvää ja sitä oli riittävästi (liikaakin).

Kierreltiin kaupoissa parin tunnin ajan, sillä aikaa pojat olivat käyneet Oceanarion ulkopuolella olevassa puistossa. Zaran pukukopissa on Aallon kolmijalkaiset jakkarat.

Väsymys alkaa olla jo melko kestämätön, lapsetkin valittelivat jalkojaan, vaikka muuten ovatkin ihan pirteitä. Pompattiin bussiin ostoskeskuksen ulkopuolella vain tajutaksemme, että bussi menee väärään suuntaan... Eipä tuo haitannut, aikaahan meillä oli yllin kyllin. Ajettiin päätepysäkille paikalliseen lähiöön, jossa bussikuski hätisteli meidät (ihan ystävälliseen sävyyn) ulos bussista. Ehkä kymmenen minuuttia piti odottaa, sitten bussi lähti takaisin päin, ja päästiin mekin keskustaan.

Sää oli muuttunut pilviseksi ja vähän sen myötä viilentynyt. Istahdettiin Praça do Comércion aukiolla olevaan kahvilaan ja tilattiin vähän syötävää ja juotavaa. Nuori tarjoilijapoika toisteli tilaukset moneen kertaan, mutta toi silti S:lle väärän jääteen ja unohti minun portviinini. Sitten tilasin vielä toisen kannun teetä, ja siitä puuttui kokonaan teepussi. Ja vieläpä minun juustotoastini olikin kinkkujuusto. Voi mahoton, mitä homespäitä nämä nuoret tarjoilijat täällä.

Nyt odotellaan hotellilla sopivaa aikaa lähteä lentokentälle. Kone lähtee vasta iltakymmenen jälkeen. Nyt juuri sataa kaatamalla vettä ja äsken ukkosti rymisemällä. Lissabonin lentokenttä on tosi lähellä, varmaan alle kymmenen kilsan päässä keskustasta, ja sinne on hyvät bussiyhteydet. Päätettiin kuitenkin mennä taksilla, jos vettä sataa kovasti, ja sille lapset nyt pitävät peukkuja ;-).

Taitaa tästä joutaa kotiin, kun alkaa vähitellen muistuttaa omaa passikuvaansa...