Huokaus. Onneton yö minulla, tuli huonot ja lyhyet unet. Muut kyllä nukkuivat tosi hyvin onneksi. Käytiin tänään syömässä hotellin aamupala, ja se oli oikein hyvä. V söi pääasiassa donitseja, ja kun ehdotettiin, että jos jotain terveellisempää, niin otti croissantin. Hedelmistä hotellille lisäpisteet, niitä oli montaa eri sorttia ja olivat tuoreita.
Huilailtiin rauhassa huoneessa, se olisi tarvinut jättää vasta puolen päivän aikaan. Lähdettiin kuitenkin liikkeelle joskus vähän ennen yhtätoista. Suunnitelmissa oli mennä luonnonhistorialliseen museoon, mutta lapset rupesivatkin vastustamaan sitä suunitelmaa. S olisi halunnut vaan "shop centeriin" ja V ei olisi halunnut kävellä museolle asti. Tehtiin kompromissi ja päätettiin lähteä kävelemään sisustustaiteen museolle, koska se oli lähempänä.
Ulkona oli huippuhieno ilma, aurinko paistoi ja oli tosi lämmin. Kuoriuduttiin kaikista mahdollisista päällysvaatteista ja kavuttiin kapeita katuja korkealle vuorelle. Melkein kaikki kadut olivat oikeastaan portaikkoja, koska ne olivat niin jyrkkiä, että muuten liikkuminen olisi ollut ihan mahdotonta.
Mandariineja bongattiin matkalla:
Sisustustaiteen museon pihalla oli hieno näköalapaikka, josta näkyi pitkälle Tejo-joelle ja tietysti myös kaupunkiin.
Museo oli hieno, aika pieni, mutta hienoja huonekaluja. Museon nimi nyt ei varsinaisesti vastannut sisältöä, koska minun ymmärrykseni mukaan huonekaluja näytti olevan oikeastaan vain aika lyhyeltä aikakaudelta, mutta ei se mitään, mukavahan niitä oli katsella. Poislähtiessä minua oikaistiin, että siellä ei olisi saanut kuvata, eli tässä nyt vähän kyseenalaista materiaalia (kun en aluksi tiennyt, että se on kiellettyä...). Kattokruunuja olisi ollut enemmänkin, ja hienoja ja jättimäisiä kaikki.
Tämän kulttuuripläjäyksen jälkeen lähdettiin sitten bussilla sinne shop centeriin, eli samaan Vasco da Gaman ostariin kuin maanantaina. Oltiin luvattu V:lle, että hän saa syödä Kentucky Fried Chickenissä, joten alkajaisiksi syömään. Minä ja S ei haluttu KFC:iin, joten pojat menivät sinne kaksin. Me tytöt valitsimme wokkipaikan, jossa koottiin ruoka valitsemalla ensin nuudelityyppi, sitten siihen lisukkeet (esim. kanaa, possua, parsakaalia, cashewpähkinöitä tms.) ja lopuksi soossi. Sitten nämä tarvikkeet paisteltiin sillä aikaa kun asiakas odotteli tiskillä. Ihan hauska juttu. Hieno keksintö oli myös jonon purku kannettavilla bongilaitteilla. Tarjoilija tuli ottamaan tilaukset jonottajilta, naputti ne laitteeseen ja rekisteröi tilauksen kortille. Asiakas antoi kortin kassalle, ja kassa otti rahat. Wokki oli hyvää ja sitä oli riittävästi (liikaakin).
Kierreltiin kaupoissa parin tunnin ajan, sillä aikaa pojat olivat käyneet Oceanarion ulkopuolella olevassa puistossa. Zaran pukukopissa on Aallon kolmijalkaiset jakkarat.
Väsymys alkaa olla jo melko kestämätön, lapsetkin valittelivat jalkojaan, vaikka muuten ovatkin ihan pirteitä. Pompattiin bussiin ostoskeskuksen ulkopuolella vain tajutaksemme, että bussi menee väärään suuntaan... Eipä tuo haitannut, aikaahan meillä oli yllin kyllin. Ajettiin päätepysäkille paikalliseen lähiöön, jossa bussikuski hätisteli meidät (ihan ystävälliseen sävyyn) ulos bussista. Ehkä kymmenen minuuttia piti odottaa, sitten bussi lähti takaisin päin, ja päästiin mekin keskustaan.
Sää oli muuttunut pilviseksi ja vähän sen myötä viilentynyt. Istahdettiin Praça do Comércion aukiolla olevaan kahvilaan ja tilattiin vähän syötävää ja juotavaa. Nuori tarjoilijapoika toisteli tilaukset moneen kertaan, mutta toi silti S:lle väärän jääteen ja unohti minun portviinini. Sitten tilasin vielä toisen kannun teetä, ja siitä puuttui kokonaan teepussi. Ja vieläpä minun juustotoastini olikin kinkkujuusto. Voi mahoton, mitä homespäitä nämä nuoret tarjoilijat täällä.
Nyt odotellaan hotellilla sopivaa aikaa lähteä lentokentälle. Kone lähtee vasta iltakymmenen jälkeen. Nyt juuri sataa kaatamalla vettä ja äsken ukkosti rymisemällä. Lissabonin lentokenttä on tosi lähellä, varmaan alle kymmenen kilsan päässä keskustasta, ja sinne on hyvät bussiyhteydet. Päätettiin kuitenkin mennä taksilla, jos vettä sataa kovasti, ja sille lapset nyt pitävät peukkuja ;-).
Taitaa tästä joutaa kotiin, kun alkaa vähitellen muistuttaa omaa passikuvaansa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti