Ellu II

Aamupalan jälkeen paineltiin ostamaan liput saitsaribussiin. Kierros olikin tosi pitkä, kesti kaksi tuntia. Tosi hienoja maisemia täällä on, Firenze on rakennettu jokilaaksoon, ja bussi kierteli ympäröivillä vuorilla, ja sieltä passasi katsella kaupunkia. Opastus kertoi, että Arno-joki on tulvinut todella pahasti viimeksi vuonna 1966, jolloin iso osa kaupungista oli veden alla, ja mutaa oli pitkän aikaa joka paikka täynnä.

Istuttiin bussin yläkerrassa, ja kaksi asiaa oli jännää: Puiden oksat löivät aina välillä päähän, ja tuuli meinasi viedä hatut. Lisäksi bussi ajoi aika lujaa.

Bussimatka kesti niin kauan, että kerkesi tulla aika kova nälkä, pohjilla oli vain aamupala. Käveltiin alueella, jolla ei aikaisemmin oltukaan kuljeskeltu ja löydettiin kiva ruokapaikka. Syötiin O:n kanssa huippuhyvä bruscetta, lisäksi O söi valkoisia papuja ja lapset ranskalaisia.

Välipalan jälkeen mentiin pitämään siestaa hotelliin. Nyt aika osuikin ihan kohdalleen, vaikka lapset nyt eivät niin tuntuneet lepoa tarvitsevankaan...

Iltapäivällä otettiin Santa Maria Novellan kaupunginosa tutkinnan alle. Opaskirjassa oli vinkki 1600-luvulla perustetusta apteekista, jonne suunnattiin ensin. Oli tosi hieno paikka.

Sen lisäksi, että siellä myytiin mitä hienoimpia saippuoita ja voiteita, puitteet olivat todella hienot, tuoksu huumaava ja opaskirjan mukaan paikka on Englannin kuningattaren hovihankkija.

Apteekkiostosten jälkeen suuntasimme kohti Ferragamon kenkämuseota. Sinne vievän kadun varressa oli Cuccin, Pradan yms. designer-liikkeitä - ja yht'äkkiä huomattin jalkakäytävän laidassa Cuccin kenkälaatikko. Se oli tietysti tyhjä, hylätty siihen jostain oudosta syystä. Hetken epäröitiin, mutta napattiin se sitten kuitenkin mukaan. Tosi hyvä säilytyslaatikko, näes. S kantoi laatikkoa mielellään kainalossaan, ja keräsi paljon katseita :-).

Ja miks' ei Ferragamon museoon passaa marssia Cuccin kenkälaatikko kainalossa... Museo oli hieno, kengät nyt ei niinkään, mutta siellä sattui olemaan Marilyn Monroen pukujen näyttely, ja se oli tosi mielenkiintoinen. Hienoja pukuja, ja valkokankaalla pyöri pätkiä elokuvista, joissa pukuja oli käytetty.

Meininki oli mennä kiertämään vielä saitsaribussin toinen linja, mutta erinäisten vessaselkkausten vuoksi missattiin kaksi vuoroa. Loppujen lopuksi todettiin, että ei enää ole järkeä odottaa seuraavaa vuoroa, koska iltaa kohti vuoroväli oli venynyt tuntiin.

Käytiin vielä syömässä samassa paikassa kuin päivällä (koska listalle jäi vielä muutama mielenkiintoinen ruokalaji). Lisäksi ostettiin jäätelöbaarista katastrofijäätelöt - meinasivat kertakaikkiaan sulaa käsille (paitsi että V:n jääätelö oli kipossa, eikä siis meinannut sulaa, ja O otti hedelmäsalattia toim. huom).

O on hienosti päässyt lomavaihteelle. Eilen kyseli, että onko tänään torstai. Vastasin, että eikun perjantai. O hämmästeli asiaa vähän, mutta tyytyi vastaukseen. Tänään hän sitten äimisteli, että ei kyllä millään uskoisi, että on jo perjantai. Piti sitten korjata, että kyllä nyt on jo lauantai, kun kerta eilen oli perjantai. Minun pitää vähän koettaa pitää rätinkiä päivistä, kun reililippuun pitää merkitä oikeat päivät. Ja tietysti hotellista on hyvä poistua oikeana päivänä...

Illalla piti taas pakata. Tämä kolme päivää / paikka on ollut ihan hyvä aika. Hyvin on ehtinyt Firenzenkin katsastaa, eikä pakkaaminenaan mitenkään liiallisesti ole käynyt hermoille. Huomenna lähdetään aamujunalla Pisaan, ja sieltä vielä illaksi San Remoon. Yli puolet reissusta jo takana, S vähän sitä harmitteli. Sanoi, että kolme kuukautta olisi just hyvä.

Täällä on pieniä kaupunkihyttysiä, ja niitä on vähän tullut illalla jostain rakosesta huoneeseen. O on tappanut niitä katosta tähtäämällä niitä erilaisilla vaatekappaleilla. Katto on niin korkealla, että muuten ei yllä. Nyt todettiin, että märkä pyyhe on vähän liian iso ammus, koko huone jymähti, kun itikka sai surmansa. Onneksi on ylin kerros...

Täällä on paljon muokkailtu liikennemerkkejä. Kielletyn ajosuunnan merkkiin on lisätty ihminen, joka kantaa sitä palkkia, ja umpikujan merkkiin on lisätty Jeesus roikkumaan ristille. Ja tässä vielä yksi esimerkki:

Museoita

Yöllä ei voitukaan pitää ilmastointia päällä, koska se puhalsi suoraan minun sängylleni. Mutta kun illalla hyvästi viilennettiin huone, niin hyvinhän se meni.

Aamupala oli vähän niukka, ja se tarjoiltiin kertakäyttöastioista. Vaan kylläpähän tuolla ihan hyvin muutaman tunnin pärjäsi, yleensä on kutenkin aamupäivällä jo ensimmäinen välipala syöty.

Keskikaupungille mennessä nähtiin peruutusselkkaus. Yksi kuorma-auto yritti peruuttaa porttikongista sisään. Kongi oli vaan ehkä maksimissaan viisi senttiä leveämpi kuin auto, eli homma näytti vähän vaikealta. Iso turistiporukka seurasi tapahtumaa sivusta, mikä ei tietysti varmaan tehnyt asiaa yhtään helpommaksi. Auto tukki koko tien, ja ruuhkaa alkoi kerääntyä ja torvet soivat. Loppujen lopuksi kuski luovutti ja lähti autoineen pois.

Käytiin sisällä duomossa, ja se olikin aika massiivinen rakennus (täällä on kyllä kaikki vanhat rakennukset tosi isoja, tavallisten talojenkin ovet ovat varmaan neljä metriä korkeita). V on meille tulkinnut roomalaisilla numeroilla merkittyjä vuosilukuja. Pähkäiltiin, että lattiaan merkitty vuosiluku voisi ehkä olla rakentamisen alkamisen vuosiluku, silloin rakentaminen olisi kestänyt viitisenkymmentä vuotta. Tuntuu vähän lyhyeltä ajalta.

Meillä oli suunnitelmana pitää kuumpimpaan aikaan siesta hotellilla, mutta se meni vähän mynkään. Mentiin nimittäin käymään Giardiano di Boboli -puistossa vielä ennen siestaa, mutta puisto osoittautuikin aika hervottoman isoksi. Oli julmetun kuuma, ja puistossa oli pitkiä ylämäkiä - turnauskestävyys alkoi olla aikalailla tiukoilla. Rämmittiin osa puistosta kuitenkin läpi, ja vielä kaksi museotakin, jotka olivat puiston sisällä (posliinimuseo ja juhlapukumuseo). Vielä olisi jäänyt paljon katsottavaakin, mutta ei vaan pystynyt.

Tehtiin poikkeus ja ajettiin taksilla hotelliin. Koko porukka alkoi olla jo niin väsynyt ja hikinen, että liki puolen tunnin kävely tuntui aika epähoukuttelevalta. Yritin vielä etsiä hotellin läheltä kauppaa, että olisi jotain juotavaa saatu, mutta siestan aikana olivat kaikki kaupat kiinni. Onneksi löysin yhdestä baarista vettä ja kokista.

Siestan aikana lueskeltiin, paitsi S piti aktiivisiestan mm. pyykinpesun merkeissä. Syötiin myös vähän eväitä, koska ruokasysteemitkin meni vähän mynkään sen puiston takia.

Illalla käytiin yhdessä museossa, jossa oli aika iso patsas, jonka nimi oli joku Daavid. Mikä lie tekele.

Museossa oli myös erilaisia soittimia, ja yksi kokeilusoitin myös. Se oli ikään kuin messinkinen iso pata, jossa oli vettä. Kun kosteilla käsillä hinkkasi padan kahvoja, pata rupesi soimaan. Yksi mies yritti sillä soittaa, mutta siitä ei tullut mitään. Hän vain totesi: No sound. Sitten S rupesi soittelemaan, ja ääni tuli heti tosi isona. Miestä vähän nauratti.

Illalla käytiin vielä syömässä kaikkien turistirysien äidissä. Mutta laskun maksun aikaan tulikin yllätys: saatiin vaihtorahoiksi mm. kaksi Vatikaanin 50-senttistä, jotka ovat varmaan ainakin viitosen arvoisia ;-). Eikä taaskaan onnettomat ehditty kauppaan, kun ne menee aika aikaisin kiinni täällä. Löydettiin kuitenkin vettä yöksi.

Muutamia irtohuomioita:

Hieno fiiatti nähtiin taksimatkalla, vanha pappa ajoi ja mummo oli kyydissä:

Fiat 500

Jos pitää paikkansa se, että Suomeen muoti tulee täältä n. vuoden myöhemmin, niin ennustan seuraavaa: Ensi kesänä naiset käyttävät neonvärisiä käsilaukkuja ja näitä:

Miu Miun näyteikkuna

S on tarkkasilmäinen tyttö, ja on tälläkin reissulla löytänyt kadulta rahaa jo toista euroa. Tänään S huomasi 5-senttisen, ja oli sitä ottamassa kadulta, mutta se olikin liimattu kiinni katukiveen.

Vielä onnittelemme lankomiestä synttärin johdosta ja mainitsemme serkkupojalle terveisinä, että melkein käytiin Hard Rock -cafessa. 

Aika kuuma...

Ei meinannut tulla taas kirjoittamisesta mitään, kun nämä näiden sähköpistokkeet on ihan kummat. Kävin pihistämässä lainaan aamiaishuoneesta kahvinkeittimen töpselistä adapterin, pitänee se kohta palauttaa...
---
Viime yönä herättiin siihen, kun naapurihuoneeseen tuli matkailijoita, kello oli jotain vailla kaksi. Muuten olivat ihan hiljaa, mutta joku porukasta sai päähänsä ottaa kylvyn (naapurin kylppärissä on nimittäin amme, kurkattiin jossain vaiheessa). Seurasi hyvin pitkällistä veden juoksutusta, äänet kuuluvat aika hyvin.

Toisaalta aamulla me noustiin aamupalalle paljon naapureita aikaisemmin - itse asiassa ei heitä edes nähty - eikä se aamupala ja liikkeellelähtö ihan täydellisessä hiljaisuudessa meiltä onnistu... Olen vähän tuuminut, että me sulaudutaan italialaisten porukkaan aika hyvin äänenkäyttömme puolesta. Muutenhan kyllä olemus kirkuu kilometrien päähän, että turisteja ollaan.

Ajeltiin junalla ensin Milanoon ja siellä odotellessa nautittiin kahvit. Ja tietysti käytiin vessassa, jotka olivat taas huippusiistit. Sen "haisee kuin assan vessa" -sanonnan täytyy olla alkuperältään suomalainen.

Milanosta mentiin Firenzeen junalla, joka veti melkein koko matkan 300 km tunnissa. Täällä ja myös Saksassa näyttää olevan markkinat myös junien businessmatkailijoille. Junissa on ainakin kolme eri luokkaa, tavallinen, business ja executive.

Firenzessä oli halavatun kuuma. Olin saanut hotellista sähköpostilla ohjeet asemalta hotellille, ja niiden avulla osuttiin kerralla paikalle. Hotelli ei ole taas varsinaisesti hotelli, vaan tavallisen asuintalon ylin kerros, jossa on kuusi huonetta, pieni respanurkkaus ja melkein yhtä pieni aamupalahuone. Kaikki asukkaat eivät mitenkään mahdu kerralla aamiaiselle. Me saatiin huone, jossa on parisänky ja sohvasta avattu sänky lapsille sekä ihan normikylppäri. Ja meillä on ilmastointi!!

Utsittiin hotellin pitäjältä ohjeet itsepalvelupesulaan ja lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Löydettiin pesula, ja päätettiin illalla tulla pyykille. Käytiin syömässä ja raahauduttiin takaisin hotellille. Lämpötila n. 39 astetta. Lajittelin hotellilla pyykit ja lähdettiin takaisin. Vaan pesulan kaikki koneet olivatkin varattuina, ja ainakin yksi ihminen oli jonossakin vielä. O ja lapset lähtivät etsimään jätskipaikkaa ja minä toista pesulaa. Ihmeellisen sattuman kautta painuin yhdestä ovesta ihan randomilla sisään, ja siellä oli yksi mies, joka osasi neuvoa minut toiseen paikkaan.

Se olikin hyvä paikka, koneita oli monta, ja peseminen oli halvempaa ja nopeampaa kuin siinä toisessa paikassa. Olikin ensimmäinen kerta, kun käytin itsepalvelupesulaa. Pesin kahdessa koneessa yhtä aikaa, ja kuivuriin mahtuivatkin sitten kaikki pyykit. Pesu kesti puoli tuntia, samoin kuivaus, mutta piti vielä toiseen kertaan pyöräyttää kuivaus, kun osa vaatteista oli vähän kosteita vielä.

Lapset ja O olivat käyneet tutkimassa, jos olisivat päässeet katsomaan tuomiokirkkoa, mutta se oli ollut kiinni. V kertoi meille, että tuomiokirkko on ensimmäinen suuri kupolirakennus, joka on rakennettu 500-luvun jälkeen (se on siis rakennettu n. 1436, ja se edustaa nyt sitä renessanssia). O mietti sitä, että miten on mahdollista, että 500-luvulla on jo rakennettu kupoleita, mutta Suomen osuuskauppias ei pysty rakentamaan edes Prisman kattoa, joka kestää?? Ja mietittiin sitä, että Väinämöinen kehuskelee Lemminkäiselle, että on saanut rakennettua hyvän savupirtin, mutta Hadrianus tulee ja sanoo, että sepä on rakennuttanut 44 m halkaisijaltaan olevan kupolin, jossa on vieläpä reikä katossa (eli siitäkin pääsee savut pihalle). Onneksi on yksi hyvä historiantuntija reissussa (V) ja toinen melko hyvä (O).

Täällä on paljon skoottereita, ja ne ajavat ihan henkensä kaupalla. Varmaan ainoa tapa päästä edes jotenkin järkevässä aikataulussa paikasta paikkaan.

Skoottereita parkissa (myös kuvan oikeassa laidassa on samanlainen rivistö)

Koska on ollut niin älyttömän kuuma, ollaan oltu vähän räjähdysherkkiä. Onneksi huoneen ilmastointi viilensi tunteet ja ollaan saatu sovussa tehtyä iltatoimet. Jutut on menneet aika levottomiksi. S sanoi yhtä-äkkiä, että se ei kyllä usko, että kuussa on käyty. V sanoi, että kyllä on käyty, kai se nyt tietää, kun on siellä itsekin käynyt. Lisäksi S askarteli tuossa äsken vaijerisysteemin lakritsinarusta. Hoh hoijaa. Päätän täältä raporttini nyt tähän...

Eläintarha

Tänään viimein löydettiin eläintarhaan. Bussipysäkit sattuivat kohdalleen, mutta odottelua oli kyllä jonkun verran, kun aikataulut eivät oikein natsanneet.

Ihan kiva eläintarha, ihan kohtuullisen kokoinen ja selkeä kuljettava. Oli nyt varmaan ensimmäinen kerta, kun katsottiin eläintarhassa kaikki eläimet. Tässä muutamia otoksia:

Strutsin kainalo

Strutsin muna

Jättikilppareita

Mustia joutsenia 

Ara mälvää O:n sormea.

Eläintarhassa nähtiin ensimmäisen kerran koko matkan aikana vessa, joka oli vain reikä lattiassa. En voi käsittää, miksi ihmeessä paikassa, jossa käy enimmäkseen lapsia, on sellaiset vessat. Invavessoihin oli hirmu jonot ja ne lattiavessat olivat ihan tyhjät.

Eläintarha oli S:n toive tältä matkalta. V on toivonut käyntiä Firenzessä (koska renessanssi alkoi sieltä) ja Genovassa. Minä toivoin puutarhareissua, joka on oikeastaan jo melkein toteutunut, mutta Firenzessä näyttäisi olevan vielä hienompi. O:lla ei ollut mitään erityisiä toiveita, paitsi ehkä Glacier Express.

S:n kanssa keksittiin, että kun kastellaan hatut / huivit, niin pysytään paremmin viileänä. On kyllä ollut taas aikalailla kuuma päivä. Jäätelöä on pitänyt syödä ja jääjuomia juoda vähän joka mutkassa.

Eläintarhan jälkeen käytiin vanhassa kaupungissa syömässä. Kuunneltiin vähän ihmeissämme, kun jostain kuului ääni niin kuin sikaa olisi pistetty. Sitten jonkun ajan päästä ohi menikin vanhempi nainen, jolla oli vastahakoinen minipossu taluttimessa. Possu pisti hirveästi kampoihin, kun täti kiskoi sitä eteenpäin.

Viime yönä toisessa huoneessa yöpyi itävaltalainen äiti kahden suunnilleen meidän lapsen ikäisen tyttönsä kanssa. Olivat vain yhden yön, ja nyt huoneeseen on pedattu myös yksi varavuode (kurkittiin äsken varovasti). Vielä ei ole ketään tullut.

Eilen illalla oli komea täysikuu.

Huomenna se on taas lähtö edessä, kolme yötä Firenzessä. Illalla pitää taas vaihteeksi pakata, ja aamulla ehtiä aikaiseen junaan. Ei puhettakaan kortinpeluusta puolille öin (niin kuin V & O eilen).

Harhailua

Tänään oli eksymispäivä. Aamupalan ja reilun lorvimisen jälkeen suunnattiin turisti-infoon ja kyseltiin vähän eläintarha-asioita. Saatiin kartta ja ohje mennä kahdella bussilla, nrolla 8 ja 10, sekä ohjeet siitä, missä pitää vaihtaa bussia. Ostettiin liput ja paluumatkalle myös, löydettiin haahuilun jälkeen eka bussi. Sitten jäätiin pois pysäkillä, jossa oli myös sen toisen bussin numero. Mutta aikamme tutkittuamme totesimme, että ei se bussi kuitenkaan pysähdy siinä.

Käveltiin ensin vähän matkaa, mutta sitten tajuttiin, että ei yhtään tiedetä, missä se seuraava oikea bussipysäkki on, koska turisti-infon ja pysäkillä olevan kartan tiedot olivat ristiriidassa. Seuraavalla pysäkillä noustiin taas kasiin, ja matkustettiin jonkun matkaa. Kun jäätiin pois, ei taaskaan löydetty kympistä mitään aikataulua, vaikka se mainittiin pysäkin kyltissä. Aikataulukyltissä oli vain joku teksti italiaksi. Vanhempi mies tuli sitten meitä neuvomaan, ja kertoi, että teksti tarkoittaa, että kesäaikaan kymppi ei kulje.


No, aikamme siinä siten pähkäiltiin, kunnes tulkittiin, että se kymppi ei kulje kesällä siitä kohtaa, mutta jonkun matkan päästä kyllä. Noustiin sitten seuraavaan bussiin nro 11, koska oltiin katsovinamme, että 11:n päätepysäkki on myös kympin pysäkki. No ei ollut. Bussikuski neuvoi meidät lähimmälle kympin pysäkille, ja kun viimein se löydettiin, todettiin vain, että bussi on mennyt 3 minuuttia sitten ja seuraava tulee tunnin päästä. Eihän meidän liputkaan olisi enää olleet voimassa silloin!! Pienen arpomisen jälkeen päätettiin palata asiaan seuraavana päivänä, ja vaihdettiin tien toiselle puolelle pysäkille ja noustiin bussiin, joka meni vanhaa kaupunkia kohti.


Bussilla päästiin aika lähelle, mutta kyllä oli hirmuinen kiipeäminen, vanha kaupunki on nimittäin vuorella. Oli tietysti myös älyttömän kuuma, onneksi vahvistettiin itseämme jätskillä ennen kiipeämistä. Oli satoja portaita ja pitkästi ylämäkeä ennen kuin oltiin kaupungin muurien sisällä.


V äkkäsi ylhäällä kyltin Orto Botanico, ja sehän oli juuri se kasvitieteellinen puutarha, jonka olin toivonut näkeväni.Oli hieno puutarha, viidakkomainen ja aika viileä myös. Oli kiusaus ottaa pistokkaita tai jakotaimia, mutta eihän se olisi oikein toiminut. Nähtiin V:n kanssa kameleontti tai joku vastaava. Ensin se oli ruskea, mutta sitten V säikäytti sen, ja se muuttui vihreäksi!


Syötiin hiturointipaikassa välipalat ja maleksittiin vanhassa kaupungissa. Hieno paikka! Alas uudempaan kaupunkiin tultiin funicularilla, eli hammasratasvaunulla ja vaihdettiin samalla lipulla bussiin, joka toi meidät lähemmäs majapaikkaa. Käytiin vielä Spar-kaupassa vesiostoksilla. Oltiin ostavinamme kuusi litraa vettä, mutta lähti sekin nyt käsistä. Pullot olivatkin 2-litraisia, eli nyt meillä on siis 12 litraa vettä ensi yöksi ja huomiseksi ;-). Riittääköhän?? Mutta toisaalta, vedet maksoivat vain 47 senttiä yhteensä, kassa teki varmaan jonkun virheen. Mulla on kyllä ollut vähän vatsakramppeja, epäilen, että johtuvat nestehukasta.


Majapaikan venäläiset olivat nostaneet kytkintä. Avaimet oli jätetty vieraskirjan päälle, ja heti kokeiltiin, käyvätkö ne myös meidän huoneen oveen - ja käviväthän ne. Vähän eilen epäiltiinkin sitä, kun avain oli ihan tavallinen välioven mukana tulevan oven avain, eikä mikään sarjoitettu. Toivottavasti ei tule mikään mölyporukka tilalle, ne venäläiset olivat oikein sopivia huonenaapureita, hiljainen perhe.


Huilaillaan tässä vähän, ja käydään illalla vielä syömässä. Omistaja oli tuonut tuulettimen huoneeseen, toivottavasti vähän auttaa, kun yritetään viilentää huone illalla. Vaikka ei huone sitten ollutkaan niin kohtuutoman kuuma, koska ikkunasta paistaa vain ilta-aurinko.

Hah!

Tarvittiinhan niitä sadetakkeja sitten kuitenkin. Aamuyöstä heräilin ukkosen ääneen, ja sadetta ja ukkosta jatkuikin koko päivän (ainakin vielä satoi tosi rankasti, kun lähdettiin kolmen maissa). Brig jäi sitten valitettavasti tutkimatta, koska vettä tuli niin älysti.

Aamupalan jälkeen löhöiltiin hotellihuoneessa niin pitkään kuin vain saatiin, sitten muutettiin hotellin aulaan. Ajatuksena oli lähteä kaupungille vaeltelemaan heti, kun sade lakkaa - mutta eihän se lakannutkaan. Pelailtiin korttia ja lueskeltiin, kunnes n. 1,5 tuntia ennen junan lähtöä sade vähän hiljeni. Käytettiin tilaisuus hyväksi ja hilpastiin rautatieasemalle. Vain sukat kastuivat varpaista (sorry, ollaan nyt pilattu lisää suomalaisten mainetta pitämällä sukkia sandaaleissa, pakkorako).

Asemalla juotiin kahvit ja syötiin välipala ja tuhlattiin karkkiin ja limuun viimeiset Sveitsin ränkylät. Ihan oli lähtiessä kotoisat tunnelmat, lämpötila oli + 16 ja vettä tuli kuin aisaa.

Juna oli ihan tupaten täynnä. Meillä oli onneksi paikkaliput, jouduttiin häätämään yksi reilaaja ja äiti kahden poikansa kanssa meidän paikoilta. Se äiti oli juuri ehtinyt istua niille paikoille, mutta yhtään ei käynyt sääli - mitäs ei ollut ostanut paikkalippuja... Sitä paitsi pojat vetivät potkulaudoilla täysillä asemalaiturilla ihmispaljouden seassa, ja äiti vaan pui niille nyrkkiä tupakkikopista. Että ei hirveästi sympattu niitä junaan noustessa. Tavarat eivät millään meinanneet mahtua, mutta selvittiin kuitenkin. Juna oli pendolino, ja se veti miljoonaa Milanoon. Hyvinhän tuo näkyy näissä lämpötiloissa toimivan ;-).

Matkalla Milanoon sää selkeni, ja perillä oli taas vaihteeksi kuuma. Paikallisjuna Bergamoon oli puolityhjä, ja varattiin meille ja tavaroille kuuden hengen loossi. Tavarat veivät aika paljon tilaa...

Voisi sanoa, että hotellin etsiminen Bergamon kokoisesta kaupungista on aika vaikeaa ilman karttaa. Varsinkin, kun hotelli ei ole oikea hotelli vaan yksityinen B&B... Majapaikan omistaja soitti jo, kun oltiin junassa, ja soitettiin takaisin, kun ei ollut sitten asemalla mitään hajua, minne päin lähteä. Tehtiin vähän ylimääräistä kierrosta ja tavattiin omistaja yhden isomman hotellin edessä.


Majapaikka on ihan kiva, mutta wc ja kylppäri on käytävällä - tosin vain meidän käytössä. Tämä on oikeastaan tavallinen kerrostaloasunto, jossa on kaksi makkaria ja kaksi kylppäriä, keittiö ja olohuone. Meillä on toinen makkari ja jollain toisella porukalla toinen. Olohuone ja keittiö ovat yhteiset. Ilmastointia ei ole, eli hikiset kolme yötä tiedossa... Saa nähdä, joudutaanko käyttämään pyyhekikkaa = kastellaan pyyhe märäksi ja pistetään se pussilakanan päälle, kun ruvetaan nukkumaan. Viilentää mukavasti, mutta kastelee sängyn. Lisäksi pitää miettiä, mihin piilotellaan passit ja matkaliput, niitä ei oikein jaksaisi kuljetella mukana. Ehkä se pyykkipussi on hyvä...


Pyykkiä olisi ollut ihan hyvä vähän pesaista, mutta kyllä se nyt jää, kun ei täällä ole mitään mahdollisuuksia kuivattaa niitä missään. Jos ei sitten kohtuuhintaista pesulaa löydetä.


Täällä oli intternetti kaatunut, mutta minä sitten sen fiksasin (töpseli oli huonosti seinässä). Samaten pistorasioiden reiät ovat liian ohuet läppärin pistokkeelle, mutta onneksi S tutkii aina kaikki paikat - satuin huomaamaan adapterin, kun S availi yleisten tilojen lipastonlaatikoita.


Kirjapaniikki alkaa mulle tulla vähitellen. 4 kirjaa on mukana, niistä 3 jo luettu. Vielä on Conn Iggulden jäljellä, pitänee sitä vähän säännöstellä. O:lla on kyllä myös kirjoja, mutta ovat pääasiassa sotajuttuja, en taida niihin innostua. Sitten on tietysti V:n Koululaisen maailmanhistoria, silläkin voin itseäni sivistää, jos Iggulden loppuu ennen kuin loma. Tässä majapaikassa on ollut suomalaisia, täältä löytyi yksi Kauneus ja Terveys sekä suomenkielinen pokkari. Lisäksi illalla voin lueskella Hesaria, kun siitä on matkan ajalla digiversio. O ei halua kuulla yhtään uutista Suomesta loman aikana, mutta Fingerporia voin näyttää.

Tässä vielä eilisen matkareitti kartalla:

Jaaha. Venäläisiä asuu toisessa huoneessa.

Kesä sekä lumiset vuoret...

Ollaan Brigissä. Sain hotellin respasta adapterin lainaan, joten pääsen nyt kirjoittamaan parista viime päivästä Juttua on nyt niin paljon etten tiedä, mistä alottaisin...

Eilen aamusta matkustettiin Davosiin. Matka meni hienosti, paitsi että yhdellä asemalla odotellessa matkalaukku kaatui, sen päällä oleva kassi vieri laiturille ja kassin päällä oleva hattu melkein kiskoille. Muuta jännää ei matkalla tapahtunut. Paitsi että jo Davosiin mennessä näkyi lumihuippuisia alppeja ja muuta huikeaa näkymää.

Täällä olisi Ukille mielenkiintoista katsottavaa, kun maanviljelykset näyttävät aika jänniltä. Vuoren rinteiltäkin näytetään jollain pelillä heinää korjattavan, kun kerta on niitettykin heinät pois.. Puitu täällä on myös.

Sitten ihmeellinen fysikaalinen (?) havainto: kun tultiin perille Davosiin, huomattiin, että Bregenzistä ostamamme sipsipussi oli paisunut ihan pinkeäksi. Johtuukohan se ohuemmasta ilmasta vai mistä??

Todettiin Davos varsinaiseksi käpykyläksi. Hotelli oli ihan lähellä asemaa, ja meidän huone oli merkitty lapulla oveen. Huone on oikein hyvä, viileä vaihteeksi. Huoneessa on kyllä aika kosteaa, koska ilmanvaihto on vähän onnetonta. Lapset peuhasivat sängyissä, koska sekä tyynyt että peitot olivat muhkeat untuvatäytteiset. Omistajan henki haisee pahalle, ja näyttää vähän siltä, että hän käy meidän huoneessa joka kerta, kun itse sieltä poistutaan. Verhoja on auottu ja töpseleitä irrotettu seinästä.

Hinnat on hirmuiset. Ollaan ostettu Spar-kaupasta ja COOPista eväitä junaan. Oltiinkin ihan kunnon maalaiset ihmemaassa, kun siellä COOPissa oli erikseen ostoskärryille omat liukuportaat. Totta kai niitä piti kokeilla, vaikka ei ollutkaan meillä kärryä - siis haettiin sellainen ihan asioiksemme ja testattiin. Kyllä hienosti toimi!

Löydettiin myös antiikkikaupasta hieno "lerstukka" (Mummo tietää...). Eikä ollut edes kallis, maksoi vaan 25 frangia, mikä on vähän reilu 20 euroa. Olisi ostettu, jos ei olisi niin paljon vielä matkaa jäljellä. Lindtin punaista suklaata täällä on myös levyinä myytävänä, ahmin sellaisen illalla.

Sitten mentiin syömään. Se olikin hieno ruokailu. Me O:n kanssa tilattiin jotkut perinteiset jutut, minä possua ja O hevosta. Sitten meille tuotiin grillikivellä lihamöhkäleet, jotka meidän piti itse leikata ja grillata loppuun haluamaksemme. Oli ihan älyttömän hyvää!

Possu

Hevoinen

Vaikka huone oli viileä, se oli niin kostea, että minä näin painajaisia ja nukuin tosi huonosti. Aamulla nautittiin mannermainen aamupala, mikä siis tarkoitti leipää, voita ja hilloa. Aamiaispaikan seinällä oli lumilaudan näköinen puinen juttu. Emänta kertoi, että sen avulla oli ennen korjattu heinää alpeilta.


Sitten painuttiin junaan, Glacier Expressiin, mikä on kyllä ollut tähän mennessä ihan ehdoton kohokohta tällä reissulla!!


Samaan junaan oli tunkemassa kauheasti japanilaisia sekä vanhempia saksalaisia tai sveitsiläisiä. Oltiin vähän huolissamme siitä, että onkohan meidän paikat samasta loossista, mutta turhaan huolehdittiin: 1. paikat olivat samasta loossista ja 2. kukaan muu ei istunut samassa vaunussa koko matkan aikana.


Konduktööri, joka leimasi lippumme kayttäytyi hyvin korrektisti, tuli ihan Hercule Poirot mieleen. Poirot-hommia olisi ollut myös se, että lounas olisi tarjoiltu omille paikoille, mutta ei me raaskittu tilata ruokaa siellä, kun se olisi maksanut koko porukalta reilusti toista sataa euroa. Syötiin sen sijaan runsaat eväät.


Matka kesti kaikkiaan yli kuusi tuntia, ja vaikea on sanoa, mikä oli kaikkein hienointa... Ehkä viadukti, jonka kaartoi niin, että junan peräpään pystyi näkemään vaunun ikkunasta.

Tai ehkäpä se, kun noustiin hissukseen yli 2000 metriin, ja junaradalle tuli apukiskot, hammasrataskisko, jonka avulla juna hinattiin sinne Alpin nuppiin. Lumisia vuoria ja pikkuheidimaisemia näkyi joka puolella mihin vain silmänsä käänsi. Varmajalkaiset lehmät käyskentelivät kello kaulassa alppiniityillä (jossa muuten oli paljon samoja kukkia kuin Suomessa: Kurjenpolvia, Siankärsämöitä, Voikukkia, Lemmikkiä yms.)

Sitten oli niitä tosi syviä rotkoja, joiden pohjalla yleensä virtasi huippukirkasvetinen joki.

Ja sekin oli aika tosi hienoa, kun yht'äkkiä huomattiin, että kohta sukelletaan pilveen, ja sitten ei enää nähtykään yhtään mitään.

Tai ehkä kuitenkin se, kun koko kuuden tunnin ajan tuli toinen toistaan hienompia maisemia, niin että lopuksi ei tosi hienotkaan näyttäneet enää niin hienoilta.


Nyt pitää kyllä sanoa, että jos vaan suinkin siihen tarjoutuu mahdollisuus, niin kannattaa EHDOTTOMASTI matkustaa Glacier Express. Oli joka sentin arvoinen!


Brigissä majoituttiin linnahotelliin, joka on saanut nimensä viereisestä linnasta. Taas oikein kiva huone, amme ja parveke myös. Huuhdottiin matkan pölyt vaahtokylvyillä (mikä olikin kyllä ihan tarpeen, sillä ollaan varsinainen hikiperhe, kun on ollut niin kuuma). Täällä ei kyllä ole liian kuuma, vaan normaali kesäkeli, ehkä joku 20 astetta, ja vähän satelee.


Illalla, kun mentiin syömään V halusi kertoa vitsin: Miksi juoksija tuuletti? Vastaus oli: koska hän pieraisi. Ketään muuta ei ensin naurattanut paitsi V:tä, mutta V:n nauru sai kaikki muutkin nauramaan makeasti.


Molemmilta lapsilta on irronnut tällä reissulla hammas. S:ltä Itävallassa, ja hammaskukko oli ihme kyllä löytänyt perille... V:llä irtosi hammas tänään junassa, ja siitä on nyt tohkeiltu, että Sveitsin taksoilla hammaskukko tuo varmaan ainakin vitosen. Saa nähdä ;-).

Tässä vielä maisemaa hotellin parvekkeelta. Mietittiin, että Suomessa pilvet on varmaan ihan yhtä alhaalla, sitä ei vaan huomaa, kun ei ole alppia vertailukohtana.