Kiertoajeluita

Aamusella ajateltiin optimistisesti, että aamupalapaikka löytyy helposti, senkun vaan lähdetään lompsimaan ja painutaan sisään yhteen kymmenistä kivoista kahviloista. Eihän se nyt ihan niin helppoa ollut. Olisi voinut olla, jos ei oltaisi oltu niin vaativia... Piti olla kiva, mutta ei turistipaikka. Sisälle piti päästä istumaan, ja tiskissä pitää olla leivonnaisia. Lopuksi painuttiin sisään paikkaan, joka oikeastaan täytti kaikki muut kriteerit, paitsi tuon kivan. Hyvä valinta. Kyllä se tietysti asiansa ajoi, ja olihan siinä vähän ohjelmaakin tarjolla. Paikan vanha omistaja (omistajan oloisia oli kaksi miestä, vanhempi ja nuorempi) haisi väkevästi vanhalle viinalle ja harrasti salajuomista. Emme tiedä, uskotteliko itselleen, että ei juo vai häivyttikö juomisen yleisöltä, mutta näin se kävi: Ottaa oluen kaapista. Pistää sen kassakoneen viereen. Täyttelee vähän hyllyjä. Avaa oluen. Täyttelee hyllyjä ja siivoaa roskia. Kaataa oluen lasiin. Siivoilee ja palvelee paria asiakasta. Juo oluen yhdellä huikalla. Siivoilee. Kaataa lasiin vähän jotain (viinaa??). Täyttelee hyllyjä. Kaataa lasiin lantrinkia. Täyttää sokeripussikipot. Hulauttaa juoman huiviin.Olisi melkein pitänyt vielä illalla käydä katsomassa, mikä meno paikassa oli silloin, mutta ei jaksettu.

Aamupalan jälkeen käveltiin saitsaribussin pysäkille ja kiivettiin kyytiin. Saatiin ihan hyvät paikat yläkerrasta, lapset pääsivät ihan eteen ja minä istuin seuraavaan penkkiin. O istui vähän taaemmaksi, että pystyi ottamaan kuvia. Sadekin oli lakannut ja oli kirkastumaan päin (niin, aamusta vähän tihkutti vettä). Mulla oli kassi viereisellä penkillä, mutta jossain vaiheessa reittiä yksi venäläinen nainen tunki lapsensa istumaan viereeni, vaikka paikkoja oli vaikka muille jakaa. Meidän lasten viereisellä tuplapenkillä (siinä ihan ekoilla paikoilla siis) istui vanhempi pariskunta, jonka nainen ramppasi vähän väliä taaempana ottamassa kuvia. Venäläisten bussiin nousun jälkeen kävikin sitten niin, että kun nainen nousi ylös ja meni ottamaan kuvaa, venäläinen nainen ponkaisi heti ylös ja passitti poikansa naisen paikalle ja istui itse minun viereeni. Mies, jonka viereen poika istui, näytti vähän hämilliseltä, eikä oikein näyttänyt tietävän, mitä pitäisi tehdä. Sanoin sitten sille venäläiselle, että jos nyt kuitenkin antaisivat sen pariskunnan istua vierekkäin ja naisen käydä rauhassa ottamassa kuvia...

Ajettin bussilla luostarille, jossa käytiin ekana päivänä ja jäätiin pois suunnitelmissa bussin ja reitin vaihto. Siihen oli kuitenkin vielä aikaa melkein tunti, joten mentiin kahaville. Näiden cappucino on ihan hirveää sotkua, pitää varmaan siirtyä teen juontiin ihan kokonaan. Leivonnaiset on sen sijaan ihania ja halpoja. Ostin konditoriasta evääksi pari jättimäistä suklaacroissanttia ja kookospullaa, yht. n. 5 euroa. Koko ajan pitää olla laukussa varuilta jotain syötävää, koska sokeritasapainon lasku näkyy aika nopeasti kiukutteluna yhdellä jos toisella...

Seuraava bussi oli pikkubussi, josta onneksi ehdimme saada paikat (ne venäläiset töröttivät siellä jo parhailla paikoilla...). Seuraavalla pysäkillä tulikin vähän kiusallinen tilanne, kun bussi oli jo viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja sinne nousi vielä kaksi naista, joista toinen oli vanhus vaikka millä mittapuulla arvioisi. Kukaan ei noussut antaakseen naiselle paikkaa - eikä mekään sitten, vaikka yritin houkutella S:ää syliin istumaan. Nainen istui viimein bussin sisäportaille. Yritetään perustella itsellemme, että koska kyse oli sight seeingistä, meillä ei ollut velvollisuutta antaa paikkaa vanhukselle, vaikka kyllä käytöstavat olisivat sitä vaatineet...

Tässä täytyy nyt erikseen vielä mainita, että kiertoajelu on ehdottomasti kannatettava juttu millä tahansa kaupunkilomalla. Muuten on tosi vaikea saada mitään käsitystä kaupungista kokonaisuutena, ja paljon asioita jäisi näkemättä. Me ostettiin nyt sellainen yhdistelmälippu, jolla sai matkustaa kahden vuorokauden aikana neljällä reitillä,  ja se oli hyvä ratkaisu. Nähtiin Lissabon eri puolilta, kuultiin nähtävyyksistä, ja tietysti lipuista on sekin hyvä puoli, että niitä voi käyttää "ilmaiseen" liikkumiseen eri kohteiden välillä. Yleensä selostukset on hyviä, ja nyt V osaa jo englantia niin hyvin, että ymmärtää jutut lähes täysin. Pikkubussissa oli vieläpä suomenkielinen selostus tarjolla. Kännykkäkameralla ei kuvia oikein bussista saa, mutta tässä nyt malliksi yksi.

Bussissa kuullun selostuksen houkuttelemana mentiin kiertoajelun jälkeen merenkulkumuseoon (tämä olisi kyllä muuten jäänyt käymättä). Museossa oli paljon laivojen pienoismalleja, kuvia löytöretkeilijöistä ja muuta asiaan kuuluvaa rekvisiittaa. On aika hurjaa ajatella, miten nämä rohkelikot (mm. Vasco da Gama) ovat lähteneet purjehtimaan kohti tuntematonta, ja sitten monta kuukautta purjehdittuaan päätyneet paikkoihin, joihin on sittemmin avattu kauppareittejä. Oman aikansa Steve Jobseja ja Bill Gateseja??

Muutama kuva merenkulkumuseosta:

 Tässä herra de Gama itse:

 Kuninkaan hytti:

 Kuningattaren hytti:

 Joella käytetty soutuvene:

Merenkulkumuseon jälkeen huristelimme taas saitsaribussilla keskustaan. Tarkoitus oli jatkaa vanhaan kaupunkiin saitsariratikalla, mutta se oli juuri mennyt, joten kävelimme. Syötiin keskinkertaisessa paikassa (jonka nuori tarjoilijamies poti ilmiselvää dementiaa) ja etsittiin kaupungilla oleva hissi, jonka tehtävä on helpottaa lissabonilaisten matkantekoa suurien korkeuserojen kaupungissa. Turistit saavat sivutuotteena hyvän nähtävyyden. Paikalliset näkyivät käyttävän julkisen liikenteen kuukausilippua hississä, turistit maksoivat kiskurihinnan 5 e/ suunta. Meillä lysti sisältyi kiertoajelulippuihin (paitsi lapset piti maksaa, koska he pääsivät kiertoajelulle ilmaiseksi). Hissin yläpäässä oli lisää Lissabonia - osa kaupunginosista sijaitsee kukkuloilla - mutta myös näköalatorni. Kiivettiin sinne kapeita kierreportaita, ja V laskeutui myös saman tien alas. Korkeanpaikankammo iski. Olihan se todella korkealla, näköalat olivat tosi hienot.

Kovasti aletaan olla väsyneitä. Käytiin parissa kaupassa, mutta palattiin hotellille hyvissä ajoin. Käytiin vielä "iltapalalla", mutta vain V jaksoi syödä mitään. Juuri nyt kello on täällä vähän yli 21, ja kaikki muut ovat olleet tajut pois jo jonkun aikaa.Torstaista tulee tosi raskas päivä, kun huone pitää luovuttaa, ja kone lähtee vasta myöhään illalla.

O ja S ovat kuvanneet hirveästi matkan aikana. O on ottanut hirmuisesti kuvia nähtävyyksistä. Tuumiskelin vähän, että kuvakirjoihin tulee varmaan pääasiassa valittua kuvia, joissa on ihmisiä - ja mielellään tämän perheen jäseniä. S totesi siihen, että voi vitsi, otin sitten ihan turhaan niistä yksistä venäläisistä kuvia. S käyttää kameraa nimittäin myös kaukoputkena. Zuumaa kauas, ottaa kuvan ja tutkii sitten mitä kuvassa on (nyt piti tutkia, olivatko kaukana näkyvät tyypit niitä bussin venäläisiä...).

Paitsi että portugalilaiset ovat olleet merenkulun saralla hyvin yritteliäitä, he ovat muutenkin viisaita. Ovat mm. keksineet sellaisen loistavan jutun, kuin 2 desin oluen. Niitä tarjoillaan paitsi ravintolassa, myös myydään kaupassa. Passeli annos. Eipä ole Suomessa näitä. On vain mäyräkoiria.