Saarenmaa

Eilen aamulla olikin kovasti pilvisen näköistä, ja päätettiin lähteä autoilemaan Saarenmaalle. Ensin kuitenkin käytiin vähän kävelemässä ja katsomassa vallihautaa ja toria. Ajeltiin Saarenmaata kohti pitkin rantatietä, joka ei kuitenkaan kauhean rantaisa ollut. Mutta nähtiin monenlaista kylää ja tönöä, ja myös tosi hieno haikaranpesä, jossa oli yksi iso haikara ja ainakin yksi pienempi.

Saarelle kyytsäävä autolautta oli aika iso, siellä oli kahvilan lisäksi kauppa ja hierontatuoleja. Kannella oli aika tuulista...

Ei tiedetty etukäteen Saarenmaasta yhtään mitään. Onneksi oli opaskirja, jonka avulla poimittiin kaksi nähtävyyttä: vanhat rauniot ja kalkkikivipenger.

Raunioille tullessa rupesi juuri satamaan, mistä syystä (ja ehkä hieman myös hirveästä lintumäärästä, joka metakoi läheisellä luodolla) S ja O jäivät autoon. Me käytiin V:n kanssa vähän katselemassa linnoitusta.

Jatkettiin Saarenmaan pohjoisrantaa pitkin kohti Pangan jyrkännettä. Ja kun perille tultiin, niin oltiinpa aika tyytyväisiä, että osuttiin paikalle. Jyrkänne oli nimittäin tosi hieno paikka. Sieltä oli hienot näköalat sekä merelle että alas jyrkänteeltä - jos vain uskalsi katsoa.

Tässä keinussa olisi päässyt ympäri, jos olisi uskaltanut mennä.

Hieno penkki. Sää oli sen hienosti hionut.

Aikamme äimisteltyämme ajelimme syömään Kuresaareen ja sieltä suorinta tietä takaisin Pärnuun. Matka ei sinänsä ollut pitkä, mutta lauttamatkan takia se kesti kyllä parisen tuntia. Lautta ei ollut sama kuin menomatkalla, mikä oli lapsille hienoinen pettymys. Olivat suunnitelleet sijoittavansa hierontatuoleihin, eikä niitä tällä lautalla sitten ollutkaan.

Luontoa täällä on ihan ajoteille asti. Haikaroiden lisäksi olemme nähneet kaksi näätää, ketun, muutamia kissoja sekä yhden määrittelemättömän otuksen. Ja tietysti lehmiä, hevosia ja lampaita.

Laitettiin S:n kanssa täksi aamuksi kello soimaan jo puoli kahdeksalta, koska ajateltiin aamusaunassa käydä. Ja käytiinkin - ilmeisesti ainoina koko hotellissa ainakin siihen mennessä. Sauna oli yllättävän hyvä, siellä oli myös pikkuruinen uima-allas. Oltiin vähän elätelty toiveita poreammeesta, mutta se olikin sellainen 1,5 x 1,5 m tavallinen uima-allas, ja saman syvyinen myös. Eipä mitään, ihan kiva sekin.

Ilma ei ollutkaan niin kirkas kuin toivottiin, joten lähdettiin vähän ostoksille aamusta. Minä kävin ihan random-menetelmällä tilaamalla ajan ripsien ja kulmien laittoon, ja pääsinkin melkein heti. Aika proosallinen tapahtuma, kampaamon takahuoneessa oli kolme tuolia rivissä, kahdessa niistä istui mummo ja minä kolmannessa. Vanhempi naisihminen laittoi meille liukuhihnamenetelmällä väriä ripsiin ja kulmiin. Loppputulos oli kuitenkin ihan hyvä ja edullinen.

O ja minä käytiin myös kahvilla - osuttiin paikkaan, jota piti oikein kunnon matroona. Siinä ei kyllä paljon olisi tarvinnut ryppyillä, kun porttikielto olisi napsahtanut, niin kuin S:n kioskissa aikoinaan. Mikä tahansa armeija olisi ollut onnellinen saadessaan myyjän vääpelöimään ja järjestystä pitämään.

Ostettiin muutama vaate ja palattiin hotellille. Vähän funtsittiin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, koska sää ei oikein uintihommia suosinut. Lähdettiin kuitenkin rannalle, jos sieltä olisi jotain aktiviteettia löytynyt. Ja löytyihän sieltä, rantapallossa könyäminen ja aallonmurtajan ihmettely.

Käytiin syömässä tex-mex -paikassa Pärnun pääkirjaston vieressä. Ruokailun jälkeen päätettiin lähteä Pärnun suurimpaan ostoskeskukseen, koska sinne vei ilmainen bussikuljetus hotellilta. Perille päästuä todettiin, että joko määrittely oli ylimainostettu tai sitten ostoskeskuksia ei tosiaan ollut muita, mutta ei se nyt mikään ihan hirveän iso ollut... 

Kauppakeskus oli katseltu reilussa puolessa tunnissa, mutta ongelma olikin nyt, että bussikuljetus takaisin lähtisi vasta reilun 1,5 tunnin päästä... Päätettiin siis kävellä. Matkaa oli ehkä joku 2-3 km, mutta onneksi reitti oli oikein mainio ja aurinkokin oli alkanut paistaa. Käveltiin rannan suuntaisesti, nähtiin mm. lehmiä laiduntamassa rantaniityllä. Rannalle päästyä lapset vuokrasivat vielä ajopelit, ja sillähän se loppuilta sujuikin mukavasti.

Hotellille tullessa löydettiin maasta kännykkä. Soitin viimeiseksi soitettuun numeroon, mutta sieltä ei kukaan vastannut. Pian kuitenkin sieltä soitettiin takaisin, ja sain sovittua, että jätän puhelimen hotellin respaan. Sieltä saapi sitten omistaja sen hakea jos on hakeakseen. Jonkun miehen kännykkä se oli.

Huomisaamuna lähdetään ajelemaan Tallinnaa ja laivarantaa kohti. Kotona on kuulemma hirmu helteet. Tässä vielä auringonlasku hotellin parvekkelta.

Viron matkailua

Eilen aamulla oli varhainen herätys, kun lähdettiin aamulaivalla kohti Viroa. Lähtöä edelsi tarpeellisten asiapapereiden metsästys, koska eipä ollut tullut mieleen, että työsuhdeautoa ei noin vain saa viedä ulkomaille. Ohjeissa sanottiin, että lupa rahoitusyhtiöltä (= auton omistajalta) pitää hakea n. kaksi viikkoa ennen matkaa, mutta niinpä se vain tuli saman päivän aikana. Kaikki hyvin siis.

Syötiin laivalla aamupalat ja kuluteltiin aikaa lueskelemalla & lapset pelejä pelaamalla. Tallinnaan tultua suunnattiin auton keula kohti Tarttoa. Autossa käytiin aluksi keskustelua siitä, kannattaako ulkomailla käyttää automatkat pelaamiseen yms. vai maisemien katsomiseen. No, eipä paljoakaan tämän keskustelun jälkeen V näki ensimmäisen kattohaikaran pesässään. Että vaikka ei koko ajan olekaan katsomista, niin välillä kyllä, eikä voi tietää, koska se välillä on...

Ajeltiin ensin isoa tietä pitkin, mutta sitten todettiin, että voi olla enempi nähtävää, jos koukataan pienemmille teille. Olihan siellä kaikenlaista maisemaa tietysti nähtävänä, mutta ei oikein osattu etsiytyä mihinkään kummemmille nähtävyyksille, kun ei paikoista mitään tiedetty. Yksi opaskirja on kyllä mukana, mutta tieto on siellä aika hajallaan. Pitäisi olla sellainen opas, jossa olisi selvitetty kaikki katsomisen arvoiset paikat välillä Tallinna-Tartto. Esim.

Osattiin hyvin hotellille navigaattorin avulla. Vehje muuten ilmoitti, kun saavuttiin Helsingissä satamaan, että "Huomio, lautta" ihan yht'äkkiä. Erikoista.

Kivat huoneet saatiin, me tytöt ollaan toisessa ja pojat toisessa. Vedettiin heti tultua tunnin päikkärit (ainakin aikuiset), koska oli ollut niin aikainen aamu. Sitten lähdettiin etsiytymään ruokailuun. Raatihuoneen aukiolla olikin paljon ravintoloita, mentiin vaan yhteen, josta sai pizzaa. Ruoka oli muuten tosi hyvää, mutta pizzoissa oli niin paljon juustoa, että yhden pizzan juustolla olisi voinut kevyesti kuorruttaa neljä normipizzaa. Tosi halpaa täällä on, alle 40 euroa koko porukan ruuat, ja otettiin sentään alkupalaakin.

Syötyä mentiin etsimään V:lle uikkareita kauppakeskuksesta - uikkarit nimittäin jäivät mummolaan. Ne löydettiin, ja monenlaista muutakin olisi löydetty, mutta kauppa meni kiinni. Käytiin vielä nauttimassa jälkiruuat hiturikahvilassa. Kaikki kesti siellä hirmu kauan, tilaaminen, toimitus ja laskun saaminen. Mutta oli oikein hyvät tarjoilut, mm. jättiläiskokoinen mansikkamargarita. Mutta ainoastaan O jaksoi omansa (minttukaakaon) kokonaan, muut eivät. Tai V ei myöskään tykännyt kaikista jäätelöistä, joita annoksessa oli, ja O sai syödä annoksen loppuun. Samoin S:n annoksen, joka oli kyllä mahtavan hyvä.

Vielä vähän kierreltiin vanhassa keskustassa, ja painuttiin sitten hotellille. Käytiin vielä yömyssyllä, paitsi V, joka jäi huoneseen katsomaan telkkua (oikeasti nukahti).

Maanantai 29.6.

Hotelliaamiainen oli ihan hyvä.

Hotellissa on paljon japanilaisia, tai jostain sieltä päin. Nuoria ihmisiä, mietittiin, mitä siellä puuhasivat, tuskin opiskelemassa, kun kerta hotellissa asuivat. Ei jaksettu mennä aamu-uinnille, se olisi ollut läheisessä uimalassa, vaan lähdettiin ajelemaan Pärnua kohti.

Matkalla nähtiin paljon haikaroita, pesässä ja maan pinnalla. Käytiin myös hienossa kaupungissa nimeltä Viljandi. Siellä oli vanhat linnoitukset ja riippusilta. Pari tuntia kaikkiaan vietettiin taukoa siellä.

EU:n sääntöjen vastainen keinu. Näitä näkyy täällä paljon.

Pärnun hotelli on ihan kiva, mutta vastaanotossa oli selkkaus, kun toisen huoneen varausta ei löytynyt ensin. Sitten se kuitenkin löytyi O:n nimellä, mutta meidät oli laitettu ihan eri kerroksiin. Huoneissa on parvekkeet, mutta muuten huoneet ovat aika pienet ja ihan tavalliset. Ja nämä olivat kuulemma premium-huoneet. Ehkä parveke on se premium...

Pojat pitivät vähän aluksi siestaa, mutta me tytöt paineltiin heti katsomaan rantaa, mikä onkin kyllä hieno. Kävimme sitten yhdessä syömässä, ja todettiin, että hinnat ovat lähes kaksinkertaiset täällä Tarttoon verrattuna. Asetuttiin yhteen paikkaan viimein - ihan hyvät ruuat, mutta aika yksipuolinen lista, ja vähän kyllä kaipasin alkusalaattia. Sellaista vaihtoehtoa ei ollut ollenkaan tarjolla.

Kierreltiin vähän kaupunkia ja etsittiin ruokakauppa erilaisia juomaostoksia varten. Löydettiin kauppakeskus, jonne mahdollisesti pitää palata huomenna... Illalla käytiin vielä rannalla, lapset siellä vähän uivat ja kahlailivat. Rannalta palatessa eksyttiin vähän, mutta palkinnoksi löydettiin rautakauppa. Sinne mennään huomenna rovehtimaan.

Ilta päättyi parvekkella istumiseen. Alla näkymä parvekkeelta.

Lohikäärmeitä ja kyyrausta

Oltiin sunnuntain jälkeen ihan puhki, jalat tuntuivat aamullakin vielä kipeiltä. Käytiin kuitenkin hyvissä ajoin reippaasti aamupalalla ja suunnistettiin kaupungille. Meillä ei ollut varsinaisesti mitään suunnitelmaa, paitai että iltapäivälle oli S:lle varattu manikyyri ja mulle kulmien kyyraus.

Käveleskeltiin ensin vähän torilla ja hankittiin tulijaisia. Kurkittin muös ravintoloiden ruokalistoja, koska suunniteltiin menevämme vasta illalla syömään. Torin ympärillä oli paljonkin sopivia paikkoja.

Päivä tuntui tosi lämpimältä jo aamulla. Vietiin ostokset hotelliin ja lähdettiin lampsimaan Veikselin rantaan. Mahtavat lorvimisympäristöt on krakovalaisilla kyllä. Joenranta on hienosti hyödynnetty virkistyskäyttöön, siellä on kahdessa tasossa kävely- ja pyöräreittejä, ja välissä nurmikaistaleet auringonottoa ja piknikinpitoa varten.

Käveleskeltiin rantaa pitkin, tarkoitus oli käydä lohikäärmeen luolassa. Tarun mukaan Krakova on syntynyt, kun luolassa asuva lohikäärme on kukistettu syöttämällä sille ruutia yms., ja lohikäärme halkesi, kun se joutui kittaamaan niin paljon Veikselin vettä. Kirjoitan tätä koneessa, eikä mulla ole nyt lähteitä saataville, joten kukistajan nimeä en muista, enkä muita yksityiskohtia. Krakova on kuitenkin saanut nimensä tuon kukistajan mukaan.

Kierreltiin ja kaarreltiin, eikä millään meinattu löytää luolan sisäänkäyntiä, ainoastaan uloskäynti. Viimein kysyttiin infosta, ja mehän oltiin ihan siinä vieressä jo käyty, ei vaan huomattu. Huomaamaton nähtävyys. Luolaan mentiin, Wawelin kukkulan päältä, muurin vierestä. Ensin kierreportaat alas ja sitten varsinaiseen luolaan. Ihan hieno luola, uskon, että päiväkotiryhmälle varsinkin mahtavan jännittävä elämys.

Luolailun jälkeen mentiin ravintolalaivaan kahville, tilattiin myös S:lle jätskiannos ja mulle juustovoileipä. Juomat tulivatkin pian, nutta syömisissä kesti tosi kauan. Huomasin yht'äkkiä, että mulla heilui kaulan ympärillä hämähäkinverkkoa. S totesikin, että aika kauan pitää odottaa. Mutta ihan mukava siinä oli istuksia, lämmintä oli ja kiva maisema. Viereisessä pöydässä pari englantilaista miestä tohkeili potkunyrkkeilyasioista ja lillittivät olutta.

Käveltiin vielä rantaa pitkin juutalaiskaupunginosaan, mutta se jäi kyllä vähän huonolle tutkinnalle, kun kengät alkoivat hiertää ja vessahätä vaivata. Mentiin ratikalla lähemmäs hotellia ja pidettiin lyhyt vessatauko.

Ennen kyyrauksia käppäiltiin torilla ja nautittiin auringonpaisteesta. Söin paikallisen savujuustoherkun grillattuna ja vielä perunapannukakun juustolla. Erinomaiset toriruuat täällä, on pienempiä kojuja ja pari isompaa katukeittiötä. Kasviksia ei mitenkään älyttömästi ole tarjolla, vaan kunnon böömiläistä ihraruokaa.

S:n kyyraus kesti aika kauan, varmaan tunnin, mutta lopputulos oli kyllä hieno. Kulmat sen sijaan hoidettiin niin nopeasti, että vähän epäilyttää, miten kauan väri kestää.

Illalla vielä pakkailtiin (vähän epätoivoista...) ja käytiin etsimässä lentokenttäbussin lähtöpaikkaa. Ei löydetty, ja lisäksi lennon lähtö oli aikaistunut tunnilla, niin päätettiin tilata hotellille taksi. Syötiin vielä torin reunalla hyvät ruuat. Oli kova nälkä, kun oli vain naposteltu päivän mittaan. S söi kokonaisen pizzan, ja alkuun vielä salaatit. Vaihdoin kuitenkin vähän rahaa vielä, niin sain sopivasti paikallista rahaa sekä illallista että lentokenttätaksia varten. Myöhemmin vielä tehtiin lyhyt kierros torilla, että S sai iltakuvia otettua. 

Suihkuun mennessä hiomasin, että olin kuitenkin palanut rintamuksesta. Laitoin mukamas aurinkorasvaa, mutta ehkä en sitten tarpeeksi. S ei onneksi ole palanut.

Semmoinen se oli tämä tyttöjen reissu. Vielä muutama hauska juttu lyhyesti:

- Käytiin sunnuntaina Marian kirkossa, ja saatiin suomenkielinen esite. Siinä oli selostettu alttaritaulun kuvat, ja yksi niistä oli Jessen puu. Olisikohan tarkoitettu Jeesusta??

- Yhtenä iltana käytiin iltapalalla kahvilassa, jossa oli huumoritarjoilija. Kyseli meiltä, kuinka voidaan, ja sitten kysyi, onko S enkä sisareni. No eipä mitään, vanha juttu, mutta viereisessä pöydässä oleva nainen meinasi kertakaikkiaan tikahtua nauruun. Sekä tuon repliikin kohdalla että monen muunkin. Oli aika kiitollinen yleisö.

- Puolassa on lähiaikoina presidentinvaalit. Se näkyi mm. lauantaina, kun torilla oli sotilasaiheisia juhlallisuuksia. On kyllä mahdollista, että sotilaat liittyivät johonkun muuhunkin, esim. ll maailmansodan päättymiseen. Tilanteet näyttävät oikeastaan vähän koomisilta, kun ei ymmärrä kieltä yhtään, ja torilla seisoo asennossa kymmeniä sotilaita ja kaiuttimista kuuluu sotilasmusiikkia.

Kaksi ässää Krakovassa

Ollaan tyttöjen reissulla kaksistaa Krakovassa. Tultiin perjantaina illalla myöhään, oltiin tilattu hotellista kuljetus. Olisi Ukin pitänyt olla näkemässä, koska kentällä oli mies vastassa nimikyltin kanssa. Tosi nimi oli vähän luovasti kirjoitettu, mutta mitä siitä.

Oli jo ihan pimeää, eikä nähty mitään matkasta. Kun tultiin perille, kuski peruutti kadunkulmaan. Ai miksikö? No siksi, että katu oli yksisuuntainen, eli auton keula oli kyllä oikeaan suuntaan, vaikka auto liikkuikin vastakarvaan...

Hotelli on ihan hyvä. Meillä on kattohuone, eikä huoneessa ole yhtään varsinaista ikkunaa, kattoikkuna vain. Torvisoitto Marian kirkosta kuuluu tänne, ja niin muuten kuuluu kaikki viereisistä huoneista ja käytävältäkin. Mutta kyllä ollaan ihan tyytyväisiä.

Aamulla käytiin hotellin baarissa syömässä aamupala, vaikka se ei kuulukaan hintaan. Hyvä ja hintansa väärti aamupala. Täällä on ihan sopivat hinnat, ja vielä sopivammat olisi, jos olisin ymmärtänyt vaihtaa rahaa vasta paikan päällä enkä kentällä. 

Lauantaina oli oikein lämmin päivä, ollaan pääasiassa käveleskelty siellä täällä, ihmetelty toria, wawelin kukkulaa ja bongattu hotelli, jossa minä ja O yövyttiin kauan sitten. Tehtiin vähän ostoksia ja käytiin hevoskärryajelulla. Päivä on tuntunut pitkältä, vaikka ei varsinaisesti olla mitään erityistä tehty (paitsi että nukuttiinhan me päikkäritkin). Illalla haettiin vielä aamupalatarpeita hotellille, sillä meininki on aamulla suunnistaa suolakaivokselle.

Minkä teimmekin. Herätys klo 7 kellon soittoon, pikainen aamupala, ja puolijuoksua asemalle. Yritettiin ostaa lippua sekä automaatista että luukulta, mutta ei niitä saanut sieltä vaan konnarilta suoraan. Onneksi kondyktöör on kansainvälinen sana, koska lipunmyyjä ei osannut englantia enkä minä puolaa... Ehdittiin kuitenkin ihan hyvin junaan.

Päästiin heti ekalle englannin kieliselle kierrokselle. Kierroksesta sai kyllä aika paljon enempi irti, kuin viimeksi, kun jouduttiin menemään puolan kieliselle kierrokselle. Muutoksia on kyllä kovasti tapahtunut viimenäkemän, mm. rakennettu ravintolat ja matkamuistopuodit kaivoksen syvyyksiin. Hieno paikka, ja opas oli hauska, sanoi mm., että hänellä on lupa kadottaa 10% ihmisistä kierroksella.

Tultua jäimme aseman vieressä olevaan ostoskeskukseen. Vietiin kamerat sun muut säilytykseen ja aloitettiin armoton shoppailu. S on kerrankin saanut kierrellä kaupoissa sydämensä kyllyydestä ;). Koko päivä ollaan oltu reissunpäällä, nyt ollan vähän vilvoiteltu jalkoja, ja suunnitellaan lähtöä torille.

Viimeinen lomapäivä

Keskiviikko 9.7.

Tuli vähän huonot yöunet, kun S:llä oli illalla maha kipeä, ja vähän oli sellaistakin, että oksettaako vai ei. Sitä vahtiessa meni sitten alkuyö vähän niin ja näin. Ei sen mahan kanssa kuitenkaan mitään kummempaa tullut, varmaan vaan vähän epäsäännölliset syömiset ja juomiset kostautuivat.

Aamulla suunnistettiin kaupungille ostokset mielessä (ainakin meillä tytöillä). Tuliaisia hankittiin ja vähän muutakin. Löydettiin tosi hieno "rovehtimiskauppa", siellä oli vaikka mitä mielenkiintoista. Sellaista hupitavaraa, esim. porkkanan mallisia kyniä, vaikka minkälaisia usb-tikkuja, lasinalusia yms. Erityisen hauskat olivat tutit, joissa oli joko viikset tai oikein punaiset huulet.

Olisi ollut tällaisiakin pehmoleluja myynnissä yhdessä kaupassa. Tuli Pikkusisko mieleen.

Käytiin myös kahvilla - S:n cappuccinon tilaus herätti taas kerran tarjoilijassa suurta hämmästystä ja päivittelyä.

Kyllä täällä on porukkaa ihan älyttömästi. Erityisesti vilkkaimmilla turistialueilla väkeä on niin, että ei meinaa eteenpäin päästä. Näinkin jossain sellaisen julisteen, jossa suositeltiin turisteille oikeanpuoleista liikennettä kapeilla kaduilla ja silloilla koska paikallisten pitää päästä liikkumaan työasioissa.

Tungosta on...

Lounaan jälkeen erkaannuttiin, koska me tytöt haluttiin vielä vähän katsella kauppoja, mutta pojat halusivat mennä lepäilemään. Kierreltiin aikamme, mutta lähdettiin sitten käymään hotellilla. Mutta pojat eivät vieläkään lähteneet mukaan, joten lähdettiin taas kaksin etsimään UCB:n liikettä. Löysimme sen, ja S osti housut ja neuleen ja minä neuleen ja topin. Neuleet ostettiin siksi, että taas alkoi sataa. Taitaa olla aika sateinen paikka tämä Venetsia.

Illalla käytiin vielä kaupassa hakemassa vähän aamupalatarvikkeita sekä viimeiset yöpipot nauttimassa lähibaarissa. Minä join Bellinin, mutta ei se nyt niin hyvä ollut. Ostin huomiselle lauttaliput lentokentälle (mikä ei sekään ihan hirveän halpaa ollut), mutta on ihan hieno pamauttaa kentälle vesiteitse.

Lentokenttäkuljetuksen lippu.

Neuvottiin vielä yhtä brittipariskuntaa, jotka hirveässä tuulessa ja vaakasuorassa vesisateessa yrittivät suunnistaa Pyhän Markuksen torille. Olivat kyllä pahemman kerran eksyneet. Harmittaa, kun en älynnyt antaa karttaamme heille, koska eihän me sitä enää tarvita. Lentokenttälauttakin lähtee ihan tuosta läheltä.

Hyvä lomamatka oli tämä. Venetsia oli tosi hieno, mutta kulttuurielämykset jäivät tosi vähille nyt. Joskus tullaan O:n kanssa tänne ja kolutaan kaikki museot.

Veneilyä

Tiistai 8.8.

Tänään päätettiin pitää Vaporetto-päivä. Ostettiin 12 tunnin liput laivoihin (hirveän hintaista, yhteensä 72 €!) ja lähdettiin ensimmäisellä laivalla Piazzale Romalle, josta vaihdettiin linjalle 1.

Linjakartta

Se matkasi koko Canal Granden läpi hitaalla vauhdilla, joten nähtävyyksiä ehti hyvin katsella (niin kuin matkaopaskirjassa oli mainostettukin). Nähtävää on kyllä koko ajan, tämä on kyllä ihan tosi ihmeellinen paikka. Kyllä italialaiset ovat pätevää sakkia, kun ovat kyenneet tällaisen kaupungin rakentamaan jo monta sataa vuotta sitten.

Ajettiin koko linja loppuun asti, Lidon saarelle. Mentiin etsimään kahvilaa, ja kun sellainen löydettiin, minä painuin heti vessaan. Muut istuivat pöytään katsomaan listaa. Kun tulin vessasta, ruvettiinkin heti tekemään lähtöä, koska paikka olikin vegaanikahvila - ei cappuccinosta tietoakaan. Lähdettiin sitten, ja omistaja hyökkäsi vihaisena perään ja huuteli vaan, että kiitos vaan kovasti, kun käytitte vessaa. Yritettiin vähän rahojakin kaivaa, mutta mies vaan huitoi äkäisenä käsiään. No, minkäs tekee.

Aikamme pyörittyämme totesimme, että taidetaan olla sivukadulla... Löydettiin pääkatu ja mentiin heti ekaan kahvilaan. V tilasi ihan oikean ruuan, O ja minä sämpylät ja S jäätelöannoksen.

Kun oltiin syöty ja jatkettu matkaa, ymmärrettiin, että tuli hätiköityä. Pidemmällä oli paljon kivempia paikkoja. Käveltiin rantaan, ja siellähän olikin hiekkarantaa kilometrikaupalla. Käveltiin rannassa ja keräiltiin simpukoita, aallotkin olivat ihan hyviä. Osa rannoista oli hotellien yksityisrantoja, mutta kyllä siellä näköjään kävellä sai. Ilma on miellyttävä, ei ollenkaan kuuma.

Miljoona simpukkaa

Komea hotellin fasadi.

Ennen lautalle paluuta käytiin ostamassa eväsretkitarpeet. Ajettiin lautalla Biennalen lähellä olevaan puistoon ja pidettiin piknikkiä. Lapset hankkivat ruokahalua leikkipuistossa. Puistossa kaskaat pitivät tosi kovaa meteliä, niitä on pitänyt olla puissa varmaan tuhansia.

Betoniautoa kuljetetaan lautalla.

Männyt olivat meillä kattona.

Tämä mänty kaipasi vähän tukea.

Käveltiin biennalelle ja mentiin juomaan jälkiruokakahvit paratiisiin (kahvilan nimi oli Paradiso). Biennale jätettiin väliin, koska se oli aika kallis ja menossa juuri kiinni - ei olisi ehditty katsoa kaikkea kuitenkaan.

Matkustettiin laivalla vielä Muranoa kohti, tarkoitus oli vähän käydä katsomassa lasinpuhallusta, mutta sää päätti toisin. Nousi hurja myrsky, ja kastuttiin melkein likomäräksi, kun juostiin Muranossa lähimpään kahvilaan. Myrsky ei ottanut laantuakseen, joten hilpaistiin takaisin lautalle ja matkattiin takaisin kotisatamaan. Siellä sää olikin jo seljennyt, ja minä ja S päätettiin vielä tehdä yksi lisäreissu Muranon ympäri. Nyt tätä kirjoitettaessa olen ollut jo kuivalla maalla reilut 1,5 tuntia, mutta vieläkin keikuttaa päässä.

Keskellä kuvaa hieno pilvi, miehen profiili, iso nenä ja alaspäin kääntynyt suu.

Majakka Muranossa.

Muut katsovat nyt Saksa-Brasilia -peliä, hirveästi tullut jo maaleja, vaikka vasta yksi erä pelattu. (Edit: tuli pojilta reklamaatiota, jalkapallossa ei ole kuulemma eriä, vaan puoliaikoja)