Serkku jäi kaupunkiin, kun me muut lähdettiin käymään linnalla. Sinne mentiin köysiradalla, ja vahingossa tuli siten ostettua liput vuoren nuppiin asti, vaikka linna oli jo puolessa välissä... Mutta eipä silti, kyllä se oli ihan kannattava reissu (ei korkeanpaikankammoisille). Köysirata oli aika jyrkkä, ja vuori oli jotain reilut 500 m merenpinnan yläpuolella.
Siellä ylhäällä sattui sellainen ylläri, että riippuliitäjät olivat siellä lentelemässä. Ensimmäinen kahahti lentoon puskista, kun tultiin köysiratavaunusta ulos. Kiivettiin näköalatasanteelle, ja siellä oli paljon porukkaa katselemassa, kun toinen lentäjä valmistautui. Ollaan nyt sitten sekin ihme nähty, miten riippuliitoon päästään. Aika lähellä se puskaan rysähtäminen kyllä oli...
Hyvät oli näköalat, Heidelberg alhaalla.
Alhaalla tavattiin taas Serkku ja käytiin syömässä. O söi bratwurstia ja hapankaalia, hyvää kuulemma oli. Syöminen ja kahvittelu on täällä aika edullista, ja erityisesti jäätelö! Yhden pallon tötterö maksaa 80 senttiä, että terveisiä vaan sinne paikalliselle jätskikioskille kotipuolessa ;-).
Vessojen ihastelu jatkuu: Heidelbergin juna-aseman vessan lattialta olisi voinut vaikka (melkein) syödä. Ikinä ole nähnyt niin siistiä vessaa asemalla!!
Serkku hyvästeltiin asemalla ja Serkun mies puhelimitse. Haikeaa oli, lapset olisivat viihtyneet täällä pidempäänkin. Toivottavasti seuraavat paikat on yhtä kivoja.
Illalla hotellissa lapset ja O on pelanneet taas pingistä. V haluaa erityisesti tänne mainita, että voitti kaikki pelit.
Huomenna lähdetään junailemaan Bregenziä kohti. Siellä onkin hotellitietojen perustella kallis netti, joten katsotaan sitten, koska seuraava päivitys on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti